Nyt ja huomenna

Taidan pitää aluista. Melkein yhtä paljon kuin lopun jälkeisestä fiiliksestä. Pienenä valvoin aina uudenvuodenaattona mahdollisimman myöhään ja katselin ikkunasta ulos. Kissa poltti viiksensä ulkoroihussa ja juoksin pakoon raketteja. Valoin tinaa. (Anteeksi kamalasti, ilmasto ja luonnonsuojelu!) Siitä en pitänyt kun kaikki lähettivät sen saman uudenvuodenkiertoviestin kaikille. Nyt kuuntelen taas vuoden vaihtuessa jonkun tietyn kappaleen (enkä muuten vieläkään tiedä minkä kuuntelen tänä vuonna) ja olen.
Minä olen.
Mitä muuta uuden vuoden juhliminen voi viestiä?  

Lienee ilmeistä, että tämä seuraava vuosi tulee olemaan minun niin vuoteni. Katsokaas, olen syntynyt 20.10., joten vuoden 2010 on oltava minulle erityisen mukava. Ja siltä se tällä hetkellä katsoen vaikuttaakin, vuonna 2010 taitaa nimittäin olla luvassa kaikkea mukavaa: kokonainen vuosi ilman koululiikuntaa, 17-v synttärit, minäminäminä-vuosipäivä maaliskuussa, uusia siistejä ihmisiä, vanhoja tuttuja, ehkä Italiaan, kiinnostavia projekteja ja aivan valtavasti hymyjä.
Mutta koska vieraat tekevät juhlan, olkaahan minulle kilttejä ja muistakaa pitää yllä hyvää tunnelmaa tekin.

Ei lupauksia. Ei rangaistusta lupauksen rikkomisesta. Ei tavoitteita. Miellyttävää.

Nyt voisin syventyä lukemaan Galtsusta vanhoja päiväkirjojani. Tähän mennessä löytyneitä:

"Tiedätsä mitä kieltä too anahi on?"
"Emt, varmaa jtn japanii"
"Kyllä se ihan suomee on ja on toisin päin 'oot ihana' "

ja toinen

"Mitä muistat vuodesta 2008?
OBAMAN!!1!"


ja vielä

"Kerran kaksi poikaa teki muffinsseja. He laittoivat ne uuniin ja toinen muffinsseista huokaisi: " Onpa täällä kuuma." Toinen muffinssi huusi: "HERRANJUMALA, puhuva muffinssi!""

Vähän olin vuosi sitten mahtava tyyppi, olisin halunnut tuntea itseni. Aivan hillitöntä! Mistä ihmeestä oikein revin noita juttuja? (varmaan demi.fistä..) Hauskaa illanjatkoa vaan kaikille.



Suosittelen sitten ihan sivusilmällä (mitäh?) kaikille luettavaksi Jerry Spinellin Tähtityttöä ja sitä punakantista jatko-osaa.

♥

Minäbiisilistausta!

Olen taas kuunnellut vähän liikaa kaikkea ja meinaa jo vähän väsyttää mutta ei se mitään, mieluummin teen tätä kuin jotain randomgalluppia galtsussa. Eli nyt: tähän mennessä minäbiisilistalle selviytyneet biisit pienine selityksineen!

 Owl City - Fireflies
 Tätä biisiä ehdotti joku ystävällinen anonyymi, kiitokset! Kuuntelin tämän ja pidin rytmistä. Mutta voi! Miksi tässä pitää laulaa jostakin ötököistä? Tiedän kyllä että ne eivät ole pääasia, mutta silti se vähän häiritsee.
Mutta toisaalta, jos jätän huomiotta ne ötökät, pidin kuitenkin tästä. Sanoma oli kuitenkin aika mukava. Ja tätä oli kiva fiilistellä autossa kun tämä kuului radiosta.

Mutta aika mukava ei riitä, ehkä haluan jotain enemmän.

"I'd like to make myself believe
that planet Earth turns slowly
Its hard to say that I'd rather stay awake when I'm asleep
'Cause everything is never as it seems"

Sophie Ellis-Bextor - Mixed Up World
En edes muista miten oikein päädyin jonakin iltana kuuntelemaan tätä. Toisaalta vierastan laulajan ääntä ja tyyliä (kamalan kylmä), mutta toisaalta se tuo vähän särmää tähän. Tämä on juuri sellainen "ihanaa olen ihana" -biisi, mitä tarvitsenkin aika usein.
Mutta lyriikat eivät kuitenkaan ihan täsmää siihen mitä haluan. Tässä biisissä ne eivät kuitenkaan tunnu niin tärkeiltä.


"Cynicism rules the day
I know it has it's place
But I am really needing guidance now
Reminding me I'm strong inside"

M.I.A. - Paper Planes
Tämä on niin siisti. BANGBANGBANG!
Tässä lyriikat eivät todellakaan ole mitään mitä haluan, mutta ovat ne niin hassut että kelpaavat. Kuitenkin tämä kuvaa enemmän ei-niin-sitä-oikeaa-minää.
Todella rentouttava biisi jotenkin, toimisi tilanteissa joissa pitäisi päästä eroon mököttämisestä.

"Sometimes I feel sitting on trains
Every stop I get to I'm clocking that game
Everyone's a winner now we're making our fame"

Colbie Caillat - Circles
Taas näitä outoja löytöjäni. Pidän kevyestä tunnelmasta, lenka-tyylisistä lyriikoista mutta en laulajan äänestä. Tämä on myös sellainen ihan kiva biisi mutta ei loistava. Tällä hetkellä tuntuu varmaan niin hyvältä koska olen mielissään!

"This feeling just gets better all the time so beautiful in front of me that I can´t believe my eyes
I know if I move ahead time is on my side
I´m free from the circle
they´ll be no regrets this time"

Mew -Life is not distant
Kaunis. 
Tämä ei ole niin voimabiisi, kuten esimerkiksi tuo Mixed Up World, mutta kuitenkin astetta piristävämpi. Ei piristävä, rentouttava. Vapauttava. Levollinen. Toimii varmasti silloin kun ei osaa päättää jotain asiaa ja angstaan sitä.
 
"Life is not distant like that, it is mad. Just like a star that explodes."

Coldplay - Lost! (remix) 
Olen tykännyt tästä jo aika kauan. (varmaan siitä asti kun tämä soi joskus rumassa bettyssä!!11!?) Vaikka lyriikoissa on kuitenkin varmasti selkeä merkitys, tykkään ajatella ne vähän omalla tavallani, josta ei tässä nyt tämän enempää.Tämä on varmasti ollutkin jonkin tasoinen minäbiisi minulla, mutta en tiedä olisiko tästä sitten joka tilanteeseen avuksi. Tämä kun ei erityisemmin piristä.
Jotkut väittävät tietenkin että tuo Jay-Z(?) pilasi koko kappaleen, mutta minun mielestäni koko biisi on unettavan tylsä ilman räppiosuutta.
Alla olevat lempilyriikkani ovat niin parhaat.

"You might be a big fish
In a little pond
Doesn't mean you've won
Because along may come
A bigger one"

Mika - By the Time 
Tämä biisi päätyi listalle tuon jatkuvan sanoitusten heräämisjutun takia ja laulajan takia. Muu, esim. lyriikat ovat yhtä tyhjän kanssa: en vain halua herätä eli haluan vain jatkaa mielissään olemista vaikka seuraavat kymmenen vuotta ja senkin jälkeen. Sekavaa.

Paha miinus on kuitenkin se, että olen käyttänyt tätä aika kauan herätysäänenä puhelimessa, joten se on sitten assosioitunut johonkin epämiellyttävään.


"Don't wake up, won't wake up, can't wake up,
No, don't wake me up
Don't wake up, won't wake up, can't wake up,
No, don't wake me up"

Au Revoir Simone - The Disco Song
Ihanat lyriikat, tarpeeksi iloinen, ihan kaunis. Miinusta varmaan saman toistaminen aivan liian kauan ja heikkous. Toisaalta tämä kyllä pystyy piristämään joskus, mutta ei jos on oikein vihainen esimerkiksi.


"She knows when things are happening
Into the night, she's lost again
It's like no other feeling she says
"Here I am to save the day""

Lenka - The Show
Voi ei, tämä on taas listalla. Jotenkin tämä biisi on vain kiehtova.
Täytynee kuitenkin yrittää päästä tästä jo eteenpäin. Vaikka hieno onkin. Kai.

"Slow it down
Make it stop
Or else my heart is going to pop.
Cos it's too much, yeh it's a lot
To be something I'm not."

Sophie Ellis Bextor - Everything falls into place
Tämä on mielestäni jotenkin hauska kappale. Jos tästä haluaa saada jotain irti, pitää varmaankin kuunnella tämä vähän suuremmalla volyymilla. Pidän tuosta kohdasta jota toistetaan monta kertaa ihan sairaasti!



"Everything falls into place
And then we all go mad
and throw it away
We all go mad and throw it away"

Muse - Starlight
Kaunis. Ihana tunnelma. Luulin aluksi että inhoan laulajan ääntä mutta en taida sittenkään tehdä niin. Vaikka tämä onkin vähän tällainen pläälällybiisi, luulen että tästä olisi hyötyä.
Pidän tästä joka kuuntelukerran jälkeen enemmän!

"Starlight
I will be chasing a starlight
Until the end of my life
I dont know if it�s worth it anymore"

Jem - Down to Earth
Aluksi en pitänyt tästä yhtään. Nyt kuitenkin jo varmasti ilahtuisin jos tämä kuuluisi radiosta tai mistä vain. Tässä revitellään vähän liikaa ja turhaan joillakin randomtehosteilla, mikä kyllä häiritsee.
Tämä toimisi varmaan paremmin jonakin "vähän kaikki paitsi minä itse on tyhmiä" -biisinä. :)

"Do it, just let it all out
Express emotion
Say how you're feeling
It's liberating"

Jem - On Top of the World
Tämä on vähän kliseinen biisi lyriikoiltaan! Toisaalta se edellinenkin minäbiisi oli, varmaan pahempikin kuin tämä. Tykkään tuosta Jemin tyylistä. Voin kuvitella kun kuuntelisin tätä joskus koulun käytävällä ja joku aukoisi suutaan ja kertoisi jotain randomia enkä kuuntelisi, koska kuuntelisin tätä. Tai tuota edellistä biisiä.


"You visit a place in a timeless
dimension where all of your
fears are at bay"

Mew - Then I Run
Ihanan hämärät lyriikat, joita en jaksa ajatella nyt. Sellaiset joihin voi piiloutua vähän samoin kuin kuvailin edellisen biisin kohdalla. En tiedä. Tämä toimii silloin kun olen korkeasaaressa ja valvon yön.


"I go outside and I lay down in the cool grass.
When I look up it isn't there, but you can sense it in the evening."

Colbie Caillat - Something Special
Nyt kun olen kuunnellut noita muita, ylempiä biisejä tämä vaikuttaa liian kliseeltä ja naiivilta. Tämä on vähä sukua sille KT Tunstallin biisille, joten ehkä pitäisi siirtyä vähän erilaiseen minäbiisiin.
Vähän tylsä.

"and I know it's in me
that I will become
who I want to be"

Ja näiden lisäksi löysin muitakin ihania kappaleita, jotka eivät kuitenkaan yltäneet listalle:
Ingrid Michaelson - Maybe
Jem - They
Band of Horses - Funeral
Muse - Unnatural Selection
The Jackson Five - I Want you Back
Colbie Caillat - Bubbly.

Seuraavaksi etsin nämä kaikki biisit jostakin koneelle tai muuten kuunneltavaksi, sitten kuuntelen niitä nonstoppina ja testaan pahoissa tilanteissa jos jaksan.

Ihan uskomatonta, miten paljon hyvää musiikkia maailmassa on! Kannattaa kuunnella löytyneitä biisejä ja vaikka mainita oma suosikki, vaikka valitsen lempparini kyllä ihan itse. Ja eihän sitä tiedä jos muitakin hienoja biisejä vielä löytyy!

Tämä on vähän tylsä, jos ei kiinnosta.

IhQ.
Tänään oli se joka vuoden perinteinen shoppauspäivä kaupungissa. Lähdettiin heti aamulla ja ainakin itse olin aika hilpeällä tuulella, koska kenkäni näyttivät aika suloisilta.

Mutta voi, miksen muistanut että tuollainen keskustassa kiertely on verrattavissa urheiluun! Jalkani ovat nyt aivan hajalla, kipeät ja tuntuu että yksi varpaista on katkennut. Ehkä pitäisi ensi kerralla laittaa jalkaan ihan oikeasti korottomat kengät. Pakko muistaa.

Mutta ei se niin kamalaa ollut etteikö mitään olisi löytynyt. Ikävä kyllä, minulla ei ole kuin ihana puhelimenkamera eikä yhtään intoa kuvailla niitä vaatteita vaikka mielelläni kyllä kertoisin tarkemmin kuvilla miten hienoja ne ovat.  Kuvittelette vain hienoimpia vaatteita mitä osaatte, niin sellaisia minä ostin.

Tänään oli  todella kivaa hyppiä jossain Stockmannilla sellaisten turkispäällysteisten rouvien seassa. Huvittavaa oli se, että niiden rouvien herrat lueskelivat jotain autolehtiä sohvilla. Mahtavan stereotyyppistä! Ja se oli hienoa, kun meidän auton ohi meni hälytysajoneuvo. Jos jostakin pidän niin ainakin niistä vilkkuvaloista. Muuten tänään oli aika vähän sellasia todella hienoja "vähän siistiä" hetkiä. Ehkä se oli myös kivaa kun katsoin itseäni jostain näyteikkunan lasista ja yllätyin iloisesti. Ne kengät vain ovat niin söpöt.

On huolestuttavaa, että alan kehittää tänne jotain blogiminää. Tai siis en taida kirjoittaa ihan kaikesta mistä kiinnostaisi. Pitänee tarkkailla tilannetta.

HEI, keksin vielä yhden hienon hetken. Kirpparilla joku myi sellaista vissiin Onlysta ostettua pitkää neuletakkia "mustana nahkatakkina, 10,50 E".

Yö voi kestää päiviä

//
Ikäväkseni sammutin jo koneen enkä pääse enää karkuun. Täytyy siis viettää aikaa hetki itsensä kanssa, laatuaikaa tiedättehän? Kyllä, suhteemme on aina ollut vähän monimutkainen, mutta kyllä se siitä kun katselemme yhdessä elokuvaa. Mitähän tänä iltana? Voisimme katsoa tosielämän dokumenttielokuvan eikö niin.

ei ei ei

Nyt kun minulla on lupa voin katsoa kaikkea ulkopuolelta. Haluan jonnekin muualle jos en pidä jostakin vaikka kaikki voisi olla toisin ilman tuota tai tuota taulua. En ota niitä pois, joku voi kuulla.
Katson edellistä itseäni silmiin ja häviän kilvan.

Seison ikkunan edessä mutta en en näe mitään edessä mutta ohimoilla katselen kanssasi elokuvaa.

Muistan sitä mitä ei pitäisi ja pidän sitä hyvänä. Se ei ole oikein, luulisin, tai olen puolivarmakin. Vaikka kaikki on todellista, tiedän että se loppuu mikä tuo levollisuutta. Vaikka valvoisin viikon, pian tulee aamu.
Koska yöllä kaikki on suurempaa eikä tarkoita mitään siitä mitä tarkoittaa. Yöllä nähdään unia valveillakin.

Tämä on sitä kun ei ajattele mitään.


Älkää ottako vakavasti. Joskus väsyttää.

Joulu

Kyllä, otsikko on mielikuvituksettomin minkä vain keksin.

Tänä jouluna jokin perustavanlaatuinen asia joulusta menee ihan ohi. Tai en tiedä, eniten joulufiilistä oli ehkä pari päivää ennen itse joulua. Ja nyt olo on kuin tarkkailisi sitä vähän ulkopuolelta. Kyllä, riivin lahjat auki, hymyilin, söin tarpeeksi ja pidän edelleen konvehdeista aika sairaasti. Mutta se FIILIS. En oikein osaa vain olla, mielessä on vähän kaikkea muuta. Tai sitten vain luulen että minullakin yleensä on joskus ollut jokin joulufiilis koska siitä puhutaan koko ajan. Joku soittaa Sylvian joululaulua.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minulla olisi vielä kivaa. Pidin oikein paljon Demin lukemisesta.

Minua harmittaa tällä hetkellä se, että en ottanut mitään söpöistä vihkoistani mukaan tänne, joten en voi kirjoittaa kaikkea mieleen tulevaa muistiin.
Mutta kivaa on se, että minulla on nyt aikaa miettiä miten seuraavaksi laitan hiukseni ja mitä yleensä haluan.
Ongelma on vain se, että kaiken keksimäni unohdan koska en voi kirjoittaa sitä muistiin söpöön vihkoon.
Taidankin tästä mennä ratkaisemaan ongelman.

Voisin taas selittää vaikka mitä mutta taidan jättää välistä koska en sittenkään taida haluta kertoa.

//
Olisi niin helppoa
syyttää vain tätä paikkaa tai kaikkea.
Olen kuitenkin varma
että se on minussa itsessäni
Elämähän on niin helppoa kun ei ota
itseään vakavasti
mutta öisin tuntuu oikealta
muistaa edellinen yö
päivä kuukausi vuosi tunne.

Mitä ei toivota muistettavan.

 PS. Tuutikin hahmossa on jotain kiehtovaa.

Mielissään!

Tänään ei enempää kuin vähän: pitää kuunnella paria uutta minäbiisinesittäjäehdokasta, joten sitä listausta ei vielä hetkeen ole tulossa. Ehkä huomenna. Jos ehdin.

Mutta varsinainen asia ja idea oli se, että olen ollut ihan sairaan mielissään ja kupliva jo kaksi päivää! Oikeasti varmaan nauraisitte jos näkisitte ilmeeni juuri nytkin, tuijotan tätä näyttöä ja hihittelen suunnilleen. Tämä on jo syy olla mielissään: tämä tunne kun on mielissään! Sellainen Colbie Caillat - Bubbly -biisin kertosäkeen kahden ensimmäisen rivin fiilis!
Miten joskus saatoinkaan pitää angstaamisesta? Ihan oikeasti, hehkutin joskus mesessä miten hauskaa se onkaan..

Voi teitä!
Olen niin katkera, ettei minulle kerrottu aikaisemmin että on olemassa niin monenlaisia ihmisiä. Melkein jo uskon että minua vastaan ei ole mitään täällä. (Tai siellä, terkkuja korkeasaaresta!) Lupaan että kirjoitan tästä joskus selkeämmin, koska minulla on asiaa.

Päivän biisi on aivan super-ihana-uber-loistava hassu Paper Planes. Tosin fanivideoversiona, tykkään tuosta kertosäkeen jutusta. Opetelkaa tekin!



//
Hei
se oli virhe
mutta se ei haittaa
koska en ajattele niin.
En suosittele sellaista
suhtautumista sinullekaan.

AINIIN.
Se, joka keksii viisi syytä miksi olen sairaan mielissään, saa hyvän mielen!

Tajuaminua

Hei. Heihei.
Olen korkeasaaressa ja on jouluisa tunnelma. (suklaata mm.) Tänään käytiin vähän shopshop jouluksi, tosin itse shoppailin ihan vain kirpputorilla. Oli muuten ihan kannattavaa, löytyi sellainen mummoneule, kiva paita ja sellanen ihan kiva laukku. Tuli niin kirpparifiilis kun kassalla se tyyppi vain sanoo että kuusi euroa, kiitos. Eikä tunkenu niitä tavaroita väkisellä muovipussiin!

Pian on joulu. Tämä vuosi on ollut jotenkin kummallinen nyt joulun alla. Olen vain jotenkin mennyt päivästä toiseen juurikaan miettimättä joulua. Paitsi toissaviikolla oli ihan pieni paniikki. Voisin kuvailla fiilistä niin, että se on sama kuin silloin jos on pitkällä automatkalla, kuuntelee musiikkia ja havahtuu vain harvakseltaan kun maisema vaihtuu radikaalisti.
Kovin montaa kertaa maisema ei ole vaihtunut tässä kuussa.

Itse asiassa tuollainen ajatteleminen voi olla aika rasittavaa välillä. En jaksa ottaa otetta mistään asiasta sen kummemmin, kunhan vain nuuskii vähän ympäriinsä. Todella hetkessä elämistä, mutta ilman sitä hetkeen tarttumista. Koska jos tarraa yhteen hetkeen, toinen voi mennä ihan ohi! Toimiiko se näin?



PS.
Tällä hetkellä listalla:
Mew - Then I Run
Muse - Unnatural Selection
Coldplay - Lost! (remix)
Mika - By the Time
Au Revoir Simone - The Disco Song
Lenka - The Show (IT'S BACK JUU NOU)
Muse - Starlight
You only live twice

Ainiin. Tänään näin jonkun kadonneen tonttulakin roikkumassa ilmoitustaululla. Pakkasessa. Iloista.

Liikasointuja

Voi ei! Olen kuunnellut ihan liikaa kaikkia mahdollisia bändejä ynnä muita etsiessäni minäbiisiä. Ihan hyviä ehdokkaita on löytynyt kyllä, mutta yleensä ongelma on se, että hyvissä lyriikoissa sävel ei oikein toimi. Pitääkö tässä itse alkaa jotain biisiä tekemään!

Tällä hetkellä listalla:
Au Revoir Simone - Hurricanes
Mew - Then I Run
Muse - Unnatural Selection
Coldplay - Lost! (remix)
Mika - By the Time
Au Revoir Simone - The Disco Song

Huoh, en enää edes muista mitä vikaa missäkin noista oli. Varmaan lyriikat. Käytin myös paljon aikaa jonkun Hush Soundin kuunteluun ja kaikkiin ihan randomeihin entisiin puolilempibiiseihini mutta ei - taidan olla vähän liian vaativa. Miksi kaikissa biiseissä puhutaan jostai you-oh-you-settiä, olisi niin mukava jos ne sanat voisi kääntää vähän henkilökohtaisemmiksi itselleen!
Lisää ehdotuksia.

Välillä tuuletin korviani soittamalla Lenkaa itse pianolla, meinasi kyllä siinäkin mennä hermot ja aika pahasti. Vaan kyllä se siitä vielä, kaksi ensimmäistä tahtia sujuu jo melkein! Toinen sivu alkaa olla jo mahdottomuus, eivät sormeni taivu!
En ymmärrä miten voin ikinä selvitä musiikinkurssista läpi.

Wuhuu, voisin mennä nukkumaan ja säteillä taas vaihteeksi huomenna.

//
En jaksa en jaksa en jaksa
olen niin väsynyt
enkä vain jaksa
tähän aikaan
odottakaahan vain huomista!

enkä silti sanonut.

Minäbiisiä etsitään!

Wuhuu, uusi projekti! Näistä minä pidän.

Huomasin tänään hyppytunnilla huolestuttavan asian: minulla ei ole enää omaa biisiä! Yleensä olen aina tuntenut jotenkin "suurta yhteyttä" tiettyihin kappaleisiin ja olen kuunnellut niitä aina kun on tuntunut jollain tapaa siltä etten oikein tiedä mikä on kaiken idea ja kukas minä nyt olinkaan. Mutta mitäs nyt: edellinen biisini (Lenka - The Show) on jotenkin kulunut loppuun enkä oikein tunne sitä omakseni. 

Joten haluaisiko joku ihana auttaa minua etsimään seuraavan biisin? Tarvitsen siis kappaleen jonka lyriikoissa on jokin idea, jonka voin liittää omaan elämääni ja jossa on jollain tapaa tarttuva tai voimakas melodia tai jokin sellainen. Ei missään nimessä mitään ärrinmurrinörinämusiikkia tai suomalaista iskelmää kiitos! :)
Ehdottakaa hei ihan vapaasti, en murise yhdellekään. Sekin olisi jo kiva jos joku keksisi edes muutaman yhtyeen tai artistin jolta voisin etsiä.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä vähän edellisistä minäbiiseistä!
Viimeksi ihastuin tähän: Lenka -The Show.

I'm just a little bit caught in the middle
Life is a maze and love is a riddle
I don't know where to go, can't do it alone
I've tried, and I don't know why

Slow it down, make it stop
Or else my heart is going to pop
'Cause it's too much, yeah it's a lot
To be something I'm not
I'm a fool out of love
'Cause i just can't get enough

Oi miten söpöä ja minua se oli. Voisin kyllä edelleenkin allekirjoittaa toisen rivin tuosta lempilyriikkalainauksestani, mutta en kyllä ole ihan noin hukassa kuin tuon biisin kertoja. Olen jo löytänyt tuon. Olen jo omaksunut sen mitä tuo biisi varmastikin halusi sanoa ja olen myös lopen kyllästynyt kertosäkeeseen. 

Lenkaa ennen pidin muistaakseni eniten tästä. 

Her face is a map of the world
Is a map of the world
You can see she's a beautiful girl
She's a beautiful girl
And everything around her is a silver pool of light
The people who surround her feel the benefit of it
It makes you calm
She holds you captivated in her palm

Suddenly I see (Suddenly I see)
This is what I wanna be
Suddenly I see (Suddenly I see)
Why the hell it means so much to me

Eli tuo oli sitä aikaa kun oli ihan sairaan ihanaa huomata että on itse sittenkin ihana ihminen joten minäbiisinkin piti sitten kertoa siitä. Tämä on ehkä vaikuttanut enemmän kuin ylempänä esittelemäni kappale, sillä voin edelleen allekirjoittaa melkein kaiken tästä. Tuossahan on vain lempilyriikkani tästä. Minä vain olen niin kaunis ja todellakin tiedän miksi se on niin tärkeää ja todellakin haluan olla minä! Mutta en halua että minäbiisi on vain pelkkää ylistystä, vaikka onhan se toki mukavaa. 

Ja vielä tätäkin ennen olin oikein innoissani eräästä biisistä, tosin tähän minulla on aika ristiriitainen suhde. 

Change
Everything you are
And everything you were
Your number has been called
Fights and battles 've begun
Revenge will surely come
Your hard times are ahead

Best
You've got to be the best
You've got to change the world
And use this chance to be heard
Your time is now

Don't
Let yourself down
Don't let yourself go
Your last chance has arrived

Tämä biisi oli todella IN silloin sekavaan aikaan josta en kyllä enää jaksa muistaa kamalasti. Joka tapauksessa yhdistin tämän jotenkin itseeni ja kuuntelin tätä aika paljon. Nykyään tämä sen sijaan on se biisi jota inhoan eniten mutta jota kuuntelen silti silmät lasittuneina. Keskustelisin mielelläni tästä kappaleesta jonkun sopivan henkilön kanssa! Mutta joka tapauksessa nykyään tämä ei mitenkään käy minäbiisiksi, aivan liian ahdistava..
Voi, haluaisinpa tietää mitä päätelmiä teette minusta näiden perusteella! 

Kiitos, älkääkä unohtako heittää vaikka kommentteihin jotain pientäkin ehdotusta! Tämä on tärkeä juttu hei! 

Viikon ensimmäinen perjantai!

Asiasta todella pieneen jouluun. Vietin tänään taas sitä näin-minä-halusin-olevan-päivää. Minä ja neljä muuta tyyppiä kipaisimme koulun jälkeen viettämään pikkujouluntapaista kiinalaiseen. Ikävä kyllä taisin itse hidastella niin kauan että emme ehtineet ajoissa joten päädyimme -yllätys- Hesburgeriin. Ja siihen hidasteluuni oli hyvä syy! Enkä nyt sanoisi että se Hese oli huono vaihtoehto, ainakin oli astetta rennompi tunnelma. Hesen joulutunnelmaa!

Vaikka emme päässeet parhaaseen pöytään (olisi pitänyt soittaa jo viikko sitten pöytävaraus!), eikä joulupukki suvainnut kunnioittaa meitä läsnäolollaan, saimme kuitenkin tilattua erittäin laadukasta ja kallista syötävää. Ennen kuin paras ohjelmanumero eli lahjojenjako edes kunnolla alkoi, muuan mursu poistui keskuudestamme! Kaikki jotka lahjan saivat (minä en saanut!) olivat varmasti sairaan tyytyväisiä paketteihinsa!

(Minulla on sellainen tunne että joku saattaa vaatia tämän kuvan poistamista!)

Joka tapauksessa, pian parhaan ohjelmanumeron jälkeen joku mursu taas kerran jätti seuramme! Lähdimme kuitenkin vielä viimeisillä voimillamme jatkoille koko kaupungin parhaaseen paikkaan, josta myös saa harvinaisen halpaa kaakaota. (Eikä muuten ole ihan kamalan pahaa!)

Loppuillan olenkin sitten istunut koneella ja ollut välillä mielissään ja harkinnut rentoutumisharjoituksia.

Jos tämä olisi kirjan esipuhe, voisin tässä välissä kiittää
- Jeminaa teipistä ja tulitikuista
- A-ruokailuseuraa seurasta! On aika hieno aika hengata siinä, tästä lisää ehkä joskus!
- erästä kemianopettajaa armollisesta pulpettini ohittamisesta pysähtymättä
- C-ruokailuseuraa myös
- ja heseseuraa myös pitää kiittää kun oli kivaa!
- erään hienon kahvilan työntekijää hyvästä kaakaosta
- punatakkista koiran kanssa kulkevaa rouvashenkilöä hienosta näkymästä lumisateessa
- toista randomia punatakkista kävelijää piristävästä takista

HEIHEI. Voisinkin nyt tehdä jotain kivaa, kun näin hieno perjantaifiilis!

PS. Viideskymmenes teksti!

PIENIJOULU

Tänään on ollu melkein inhottava päivä tähän asti mutta luulet että laiva uppoaa sittenkin ärsyttävän puoleen eikä ärsyttävällä ole mitään sanottavaa se on kylmä.
Kädet ovat kylmiä kun tulee ulkoa mutta toisinaan muulloinkin enkä tiedä miksi tai jos tietäisin en ehkä jaksaisi kertoa. Levottomuus kun aiheuttaa sellaista kylmyyttä mutta ei levottomuutta jonka alkuperän saatan tuntea, mutta pohjimmiltaan se ei johdu minusta vaan jostakusta muusta. Kun kävelee pakkasessa tuntee itsensä aika pieneksi.

En halua istua tuon viereen, sillä tuntisin oloni joksikin muuksi kuin mitä olen, mikä on kamalaa sillä saatan pilata jonkun päivän moisella mielipiteellä. Minä siis olen kädet puuskassa paikallani ja välillä muistan että vaikuttaisin avoimemmalta jos ottaisin käteni puuskasta ja parantaisin ryhtiäni. Mutta ryhti voi vaikuttaa kylmältä. Joka tapauksessa parantamisen varaa löytyy tästäkin. Mutta tuulenpuuskista vain se johtuu, siis käsieni asento.

Jos olisin sellainen ihminen, joka ei pidä käsiään puuskassa, voisin pysähtyä välillä vaikuttamalta mielestäni eksyneeltä. Älkää ottako vakavasti, välillä täytyy vain tyhjentää päätä. Vakuutan että ajatukseni käyttäytyvät yhtä hyvin kuin tekin.

JÄNNÄÄ.

Sekavaa tiistai-iltaa

Onnittelut oikein olemattomasta päivästä.

Olen tänään tehnyt kaikkea kivaa, mutta vähemmän hyödyllistä. Filosofian tunti oli aivan turha, en oikein pidä siitä ihme jossittelusta, vaikka se on tietenkin todella kypsymätöntä. Jokin siinä aineessa vain ärsyttää ja pahasti. Mutta kyllä sitä aina sen yhden kurssin käy.
En kuitenkaan ainoastaan turhaillut tänään. Oli varmasti ihan hyödyllistä päättä äikän prosessiaineen aihe. Aion kirjoittaa (arpa valitsi, ei voi mitään) seikkailemisesta. Tosin hyvin todennäköisesti käy niin, että vaihdan aihetta puolessavälissä kirjoittamista johonkin muuhun kuten harrastuksettomuuteen tai kuvaukseen korkeasaaresta. Aion kuitenkin edes yrittää olla selkärangallinen ja kirjoittaa tästä aiheesta. Onhan se kuitenkin aika hieno aihe.

Maantiedon tunnilla taas olin aktiivinen kuuntelija ja kiinnosti ihan oikeasti sairaasti. Oli kivaa kiinnittää 42-lappu siihen ihme ilmoitustaulun tapaiselle minkä vieressä istun ja harmistua tosissani siitä että tein ala-asteella esitelmän Plutosta, eikä se edes ole planeetta. Siis ajatelkaa mikä pettymys! Juuri minä tein esitelmän siitä mitä ei edes ole! Ja kaiken lisäksi Pluto on muutenkin ruma, joten olipa todella kivaa kun muiden Saturnukset olivat ihanan värikkäitä ja minä itse olin siellä luokan edessä sen ihme ruskean möykyn kanssa. Olisin niin halunnut Saturnuksen.
Kuu sen sijaan on ihan kiva, koska se ei muutu juurikaan. Aurinko on kuitenkin henkilökohtainen suosikkini komeettojen lisäksi. Meteoroiditkin ovat oikein runollisia.

Tänään on ihana mennä nukkumaan, sillä tiedän että herään aamulla siihen että joku ihana postityyppi tuo minulle paketin jostain ja jossa on luultavasti sisällä jotain ihanaa hömppää. Tulee mukava aamu!
Ja on muuten astetta kivempaa aamulla laittaa se vakiokoru (siis sellainen medaljonki, jonne mahtuu ainoastaan jotain oikein pientä) kaulaan kun siellä viimein on jokin lappu, kiitti hei! En ole ihan vielä oppinut sitä juttua ulkoa. 

//
Minulla ei ole kylmä
ei siksi että jokin lämmittäisi erityisesti
ikävä kyllä
vaan siksi
että valaistus on kalliimpaa kuin lämmitys.
Pimeä on helpompaa,
tulehan nyt tänne lämpimään..

Aika turha?

Hei huomatkaa että sain viimein nuo ihme pikamielipidelaatikot taas toimimaan! En sitten tajunnut kokeilla tuolta "muokkaa html-koodia" paikasta, kun kuitenkin olin vähän leikkinyt sillä koodilla aikaisemmin. Onneksi google auttaa aina! Että klik-klik, kiitos! :)

Sitä mistä olen lukenut

HEIHEI
On ollut ihan kiva loppuviikko. En pidä uudesta jaksostani yhtä paljon kuin vanhasta, koska ryhmät ovat vielä niin vieraita, filosofia on turhaa ja musiikinopettajani ei ole niin miellyttävä kuin odotin. Kuitenkin on ihan kivaa ja olen aika innoissaan. Tänä viikonloppuna olen ainakin rentoutunut. Ihan oikeasti siis.

Oli niin jännittävää pienenä (tai pienenä tai pienenä, 10->) lukea jotain Lizzie McGuireja tai Jacqueline Wilsoneita ja miettiä kun niissä mentiin aina siisteihin lukiolaisbileisiin.
Todella siisteihin.
Voin kuitenkin kertoa kaikille 10-wee lukijoille että ei ne oikeasti ole niin siistejä mutta ovat ne ihan kivoja. Yllättäviä. Saattaa päätyä ihan muualle kuin aikoi.
Kiitokset eilisestä.

Tämä on niin hämmentävää! Ensin olet siellä pikkukylässä ja pyörit koko ikäsi samoissa porukoissa. Sitten tulet tänne ja yllätyt! Koko ajan vain löytyy lisää tuttuja, ja voi jopa uskoa että joitakuita oikeasti kiinnostaa tutustua ihan itsesi vuoksi eikä vain sen takia että on nyt vain pakko hengata jonkun kanssa. Vaikka voi sekin olla hyvä syy toisinaan. Varsinkin jos se on ainoa syy, eikä muuten tulisi edes moikanneeksi. Noin vain saattaa jonakin päivänä kohdata kaverin kaverin joka on toisen kaverin serkku tai jotain vastaavaa. Ja sitten voit jutella sen kanssa ja facebookata vähän joskus.
Ja jos kiinnostaa voi vaikka nähdä.
Mitä järkeä tässä on, ihan mieletöntä!

Musta on ihan tajuttoman hienoa kun joku, johon olen aika vasta tutustunut sanoo hei, huiskuttaa ruokalassa minut istumaan samaan pöytään, lisää meseni, kommaa galtsussa, kertoo itsestään jotain jännää, pysähtyy kaupungilla juttelemaan tai antaa vaikka joulukortin.
Mutta toisaalta minusta on itsestäni on toisinaan tajuttoman vaikeaa tehdä noin. Onko kyse sosiaalisuudesta?
Mitä se sosiaalisuus on? Huoh.

En vain jaksa aina tajuta miten kaikki on niin erilaista kuin vuosi sitten. Vuosi sitten olin todella mielissäni siitä että olen minä, mutta se ei kuitenkaan tainnut olla ihan aitoa kun en kuitenkaan ollut niin minää kuin voisin. Olin ysillä ja ihan sairaan väsynyt kaikkeen siellä ihme pikkukylässä. Siihen katsoen olin aika reipas. Ja ihan btw silloinkin oli hienoa päästä tänne.
Nyt olen edelleen aika väsynyt sen pikkukylän tunnelmaan mutta onneksi en olekaan siellä enää. Ja taidan olla vähän enemmän minä, mutta vähän enemmän pihalla siitä mistä minästä oikein puhun. Toisinaan.

Olin vuosi sitten BLONDI, mitä ihmettä? Oi niitä aikoja!

Silloin vuosi sitten olin jo vähän väsynyt siihen pieneen luokkaani koulussa ja hengasin vähän kaikkien kanssa välitunneilla. Mutta nyt kun olen täällä, niin enpä ole mitenkään kauheasti nähnyt ketään siitä luokasta. Yläasteelta ei oikeen jäänyt sitä kaikkea mitä suunnittelin silloin seiskan alussa. Juuri tämä legenda: niistä joiden kanssa aiottiin tavata monta kertaa yläasteen jälkeen niin en ole nähnyt montaakaan.
Joitakin taas haluaisin nähdä, mutta en vain osaa elää kuin viimeistä päivää. Ehkä vielä.

Kaikki on niin jännää. Ei siitä pääse yhtään mihinkään.

Tämä biisi on jännä ja pidän siitä.



//
Hei hei sille
että lukisit
onko tärkeämpää
olla sittenkin osa tarinaa?

Sammutan valon ja menen sängyn alle.

Talvitanssiaislunta

Hei ihanaa ja todella tyypillistä: tanssiaisiltana sataa lunta! Ja se on siis hyvä juttu, minusta on oikein ihanaa että tänään saraa lunta. Vielä kun joku tulisi valkealla hevosvaljakollaan hakemaan. (Tai sitten valkoisella limusiinilla, ei sillä niin väliä.)
Hakekaa minut kuutamokävelylle?
Vaikka voi tietenkin olla että se sulaa pois.

En ehdi nyt kirjoittaa kovin syvällisesti ja pohtien tätä asiaa, mutta yhtenä iltana/yönä kävi hieno juttu. Yritin varmaankin nukahtaa, mutta se ei onnistunut kun mietin paria kymmentä asiaa yhtä aikaa. En tiedä mitä kautta ja mitä polkua ajatukseni siihen törmäsivät, mutta tämä on ihan totta: kaikki päättyy vielä hyvin.
En oikeastaan ole varma mitä kaikkea tarkoitan mutta kuitenkin
se päättyy hyvin.
Ei tässä kovin pahasti voi käydä.
Ongelma taitaa olla korkeintaan se, että kaikki muut eivät tajua sitä. Tai jos tajuavat, niin en sitten tiedä "kehtaavatko" elää niin. Minä en ainakaan.
Siis niin, että voi elää kuin viimeistä päivää, sillä kaikki kuitenkin päättyy hyvin.
Eikä sen viimeisen päivän tarvitse olla mikään hieno, kunhan on hyvä.

On aika hienoa myös, että vaikka oivallan näitä asioita aina uudestaan ja hehkutan niitä täällä, jaksan olla niin innoissani. On niin helppoa olla.

Aika wanhaa.
Kirjoitan tästä joskus lisää.

Hyvää yötä. Tämä on sitten kunnon lyriikoiltaanklisee -biisi, mutta aika sama kuin tuo ihme yöllinen oivallus.



(Mitähän tuolla yhden talon parvekkeella tapahtuu, äsken siellä välkkyi sellaisia pieniä valoja hyvin epäsymmetrisesti. JA TAAS. Taidan tarkkailla tuota!)

Niin ja vielä lisää!
Tänään tuli TIME-lehti, jota minulle todella ystävällisesti tilataan. Vähän oli hieno! Siinä oli juttu niinkuin kaksituhattaluvun ensimmäisestä vuosikymmenestä. Oli todella siistiä huomata muistavansa joitakin uutisia jopa 2001 vuodelta. Olin ihan hymy korvissa tai vähän ylikin kun muistin jonkun lentokoneonnettomuuden jossa kuoli 265 ihmistä.
Todella huvittavaa.
Muutenkin tuli hyvä mieli siitä lehdestä, hienoja juttuja ja obamasettiä!

Nyt hyvää yötä näkemiin!

Kokeilua

// 1
Minä haluaisin voida olla niin yhtä
ettei välissä olisi kuin valoa
tuntea kokoajan veren
sormenpäästä sydämeen.

// 2
On hienoa
On niin kadehdittavaa
olla aina jotain uutta ja uutta
mutta lakaista loppu muille.
Tuntea ja unohtaa

// 3
Tämä paperi
sai tuntea osansa
liiasta työstä.

// 4
Jos hän on maa
sinä olet kuu
kuka on aurinko?
Haluan ajatella toisin!
Ole sinä kuu
minä myös
hän
myös.

// 5
vihata
vihatakkaa ei voi
viha takkaan viuih
takassa viha
vihataan
vahataan vihaajaa
vihata sitä

KIITOS NÄKEMIIN.
En tiedä mitä nämä ovat tai mitä niistä voi sanoa. Sanokaa jotain jos siltä tuntuu.

Tänään ajattelin
että minun oikeasti sanottava useammin jotain.
Koska mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Kyseessä on se, minkä verran luottaa siihen jolle puhuu. Siis tarkoitan sitä, että luottaako siihen että henkilöllä ei ole mitään erityistä sinua vastaan tai että hän on pohjimmiltaan ystävällinen. Tajuaa olla.
Mitkä käytöstavat.

Päivän sää

Tyypillinen koepäivä: juuri sinä päivänä kun ei ole muuta menoa kuin ruotsinkoe, hiuksesi ovat täydellisen kauniisti. Kuva kertoo sitten eilisestä ruotsinopiskelusta, joka sujui aika hienosti. Kieliopista ei niin väliä.

En ole muuten ikinä ennen tätä päivää
- tykännyt Placebon I Do -biisistä
- "tanssinut" lukion käytävillä
- istunut niin pitkään ruokailussa (?)
- saanut taputusta päähän auditoriossa
- syönyt päärynälakua
- oppinut x asioita psykologiasta

Melko lyhyt lista.
 
Olen nyt viidettä päivää hieman pihalla siitä missä mennään. Ei aavistustakaan miksi, mutta on ihan hyvä lähteä siitä, montako päivää tätä tilaa on jatkunut. Periaatteessa, jos saisin tämän tilan vietyä pitkälle voisin huvikseni aloittaa ajanlaskuni alusta ja alkaa juhlimaan jo tammikuussa uusia synttäreitäni. En kuitenkaan taida pystyä siihen ja ihan kohta ravistelen päätäni hihitellen ja olen taas niin kartalla kaikesta.

Oivallusopin vähän aikaa sitten, että minun pitäisi varmaan olla vähän kiltimpi ihmisille. En tajua miten sen voi unohtaa. Käykö muille ikinä niin että ei vain kehtaa olla niin kiva kuin haluaisi?

Mitä kummaa.

Terveisiä niille joilla on tummat hiukset tai niille jotka omistavat sinisen käsilaukun. Ihan miten haluatte.

// Aurinko ei paistanut mikä oli onni. Kuu käveli kuitenkin ohitse.

Pätkittyjä

Hui, olipas viikonloppu Korkeasaaressa. Onneksi menin sinne bussilla, oli hienoa vaikka olin kyllä NIIN lähellä nukahtaa ja nukkua ohi pysäkin. En sentään tehnyt niin. Perillä vain hilluin koko viikonlopun enkä millään saanut oikein avattua mukana raahaamiani koulukirjoja. Oli niin kevyt olo.
Katsoin sellaisen hienon leffan kyllä, joku Inside Man tai jotain. Varmaan se ei oikeaoikeasti ole hieno leffa, mutta pidin siitä kyllä. Oli niin ovela se päähenkilö! Idea oli vissiin että se tyyppi ryösti pankin. En kuitenkaan suosittele kuin siinä tilanteessa jolloin on todella tylsää.

Tästä päivästä sanon sen verran, että oli todella hilpeää. Aamulla tulin aikaisin koululle ja hengailin mukavassa seurassa. Hilpeä on kyllä oikein sopiva sana tunnelmaan. (Ihan jos eräs mukana ollut sattuu lukemaan tämän niin voisin lukea sen ensimmäisen uudestaan.)
Sitten kipitin jakson viimeiselle jihuujihuu matikantunnille, enkä kärsinyt sielläkään kovin pahasti.
Mutta se liikunta, siitä tule mitään. Onneksi enää yksi tunti.
Iltapäivä olikin kiva viettää kirjastossa lukemassa, tosin fuskasin vähän lukemalla Demin.
Mutta ei kai se haittaa, sillä pysyin karkittomassa tavoitteessani jo yhden päivän! Ei se kyllä voisi haitata millään tapaa.

Mutta hei nyt kaikki. Tuokaa jotain jännitystä koeviikolle. Tai ei tarvi olla jännitys-jännitystä, vaan jotain toimintaa, mietittävää. Tosin ei liian vakavaa, sitten en voi keskittyä. Mutta jos joku viitsisi
vaikka yrittää vaikuttaa johonkin
tehdä jotain oma-aloitteista.
Minut saa viedä vaikka kävelylle sitten huomenna.
Nyt en tiedä millä tuulella olen.

Hiemanko kuuntelen jotain ihan ikivanhaa biisiä: Kemopetrol - My Superstar.
Muistan kun näin tämän videon joskus telkkarista. Tykkäsin.

// Muumit
hyppäsivät eri metsään
kuin josta kaukametsän pakolaiset
pakenivat rölliä
ismo ja seppo
ajoivat sen siilin päältä
ja jatkoivat matkaansa kotikadulle.

Mitä ihmettä?
Pitänee sanoa tähän väliin
näin katkonaisesti kun kerron
että lukekaa rivien välistä.

Vietin päiväni

Olipas päivä.
En edes muista millaista oli kun heräsin, mutta olin ihan hyvällä tuulella. Sitä jatkuikin onneksi aika pitkään, itse asiassa koulupäivän loppumiseen asti. Mutta voi ei: kun aloin kotona tehdä läksyjä oli itkupotkuraivarit lähellä. En vain tajunnut niitä matikantehtäviä ja olisin niin kamalasti halunnut repiä ja riipiä jotakin. Päädyin kuitenkin kiristelemään hampaitani ja potkimaan päiväpeittoa. Näytin varmasti uskomattoman hyvältä, punaiselta ja yhtä aikaa itkevältä ja nauravalta. Katsos, toisaalta olin stressiraivostunut jostakin mutta toisaalta hihitin sille että olin niin sekaisin.
HIHIHI.

Kun olin aikani riehunut niin siivosin naamani ja lähdin ulos ostamaan kaikkea tarpeellista toista blogiani varten. Löysinkin ihan kaiken mitä halusin, mitä nyt vähän piti vaivata myyjiä. Mutta näistä enemmän joskus toiste. Onneksi kamalat tunnit muuttuivat kun kävelin tuolla ulkona ja kuuntelin The Soundsia kun nyt viimeinkin jaksoin ladailla sen koneelle ja kännykkään. Oli tosi seesteinen olo taas, tosin tänään on kuitenkin koko ajan ollut jokin ihme stressi tuolla takaraivossa. Takaraivo muuten ei ole kiva sana. Mutta päivän kivointa oli kun demi meilasi mulle ja käski lähettää pari kuvaa. Minähän lähetin ja odottelen innolla tammikuun demiä. Muistaisinpa vain onko minulla edes mahdollisuuksia.

Tänään haluan sanoa sille joka kuuntelee usein kuulokkeilla musaa ja seisoo yksin että haluaisin jutella mutta en vain osaa.
Lisäksi haluaisin leijua ihan vähäsen uudella galtsuyhteisölläni, jota en tässä nimeltä mainitse. Saa kuitenkin veikata. Suuri pieni juttu. 

Ajattelin päivän biisiksi taas The Soundsia. Laitan kuitenkin erään vielä paremman biisin. Olen pitänyt tätä sellaisena salaisena piristyskappaleena aika kauan. Että aika usein jos auon suutani omituisesti ja hymyilen juuri silleen jännästi kuuntelen tätä että tulisin paremmalle tuulelle. Jostain syystä tämä on myös herätysäänenä. On katsos aika kivaa että koko aamun päässä soi hyvä biisi. Tiedän myös että miksi pidän tästä kappaleesta mutta sitä en kerro! HAH. Anteeksi, HIH. Mutta kerron että minua vähän ärsyttää tuossa "videossa" tuo ihme ukon naama. Vähän liikettä!



Onnittelut Jeminalle, ehkä huomenna laitan sulle sopivamman biisin.

// Kun kävelee ja kävelee
saattaa kohdata sen
että on niin järkyttävä
että ei edes uskalla olla normaali.

Mitäs?

Kaikkein aidointa tässä blogissa ovat varmaan nuo //-merkkien jälkeen tulevat osuudet.

Terveisin kat

"Hii, olen äiti Aurinkoinen!"

 Seiskalla opon tunnilla kaikkien piti kirjoittaa kirje itselleen, jonka sai lukea vasta ysin keväällä. Muistan että pidin tehtävää vähän outona mutta aivan huippuna! Istuin luokassa toisessa rivissä ikkunoista päin ja etupenkissä. Tunsin itseni silloin aika friikiksi luokassa ja muistan kuinka kirjoittaessani kavereista en oikein tiennyt mihin päin olisin katsonut. Taisin katsella lähinnä pulpettia.

Luin kirjeen taas tänään ihan huvikseni ja vältelläkseni taas kerran italian sanojen lukemista. Hassua mitä kaikkea yhdestä lyhyestä kirjeestä muistaa. **-merkkien käyttö muistuttaa vuotava noidankattila -ajoista ja hokemat nojoo, juu, jjjooo, ciao ja muut sellaiset vähän kaikesta. Olin niin mielissään yläasteelle tullessa. Onneksi en tiennyt!

"Juu, siis hyvää matkaa sullekin valitsemallesi tielle! *heiluttaa nenäliinaa* Muista mistä olet kasvanut. Muista x, x, ja x."

Olinpas juhlallinen. Oli aika hieno päivä saada tuo kirje takaisin, nimittäin olin saavuttanut itselleni siihen asettamat tavoitteet. Silloin oli todella olenihana-fiilis! Tekisi kovasti mieleni kirjoittaa jälleen samanlainen kirje itselleni, vaikka sitten futureme:ssä, mutta en oikein tiedä mitä kirjoittaisin: laittaisin kuitenkin liikaa tavoitteita itselleni ja ne ahdistavat!

Vielä vähän tämän  hetken lukiofiiliksiä.  En oikein pidä tästä viikosta ennen koeviikkoa, jotenkin todella hajanainen ja olen vähän väsynyt joihinkin opettajiin ja aineisiin. Onneksi on välitunnit ja hienoja tunnelmia kuten esimerkiksi tänään A-ruokailussa ja toiseksi viimeisen fyssantunnin jälkeen. Oli tosi kiva taas kerran kun joku soitti pianoa ja hienoimman kappaleen. En pidä siitä jos ensi jaksossa ei ole hienoa A-ruokailuporukkaa! Odotan innolla ensi jaksoa (ajatellen vain hyviä puolia) sillä ei ole liikuntaa eikä ruotsia. Sen sijaan saan riemuita filosofiasta, maantiedosta, englannista ja italiasta.

Kirjoitan vielä Jeminasta, tosin en pitkästi. Mutta olen varma että hänestä tulee julkkis tämän myötä.
Jemina on tosi kiva tyyppi ja voin kertoa myös miksi. Pidän siitä, miten hän suhtautuu asioihin. Oikeastaan se suhtautuminen on aika lähellä sitä mitä itse haluan, tosin paria juttua voisin vähän säätää. Jemina tykkää tosi hyvästä musiikista ja ainakin luulen että lyriikoilla on aika paljon väliä. Jeminan tyylistä ainakin minulle tulee mieleen pohjoismaalaisuus ja skandinavia. Joskus ajattelin että Jeminajamina on joskus turhankin ilkeä mutta häntä pitää varmaan vain ymmärtää. Kuvailisin Jeminaa sanoilla lämmin, vapaa ja tosikiva.
 
The Sounds on hieno. Päivän uusi asia tämä biisi muuten.



//
Heiheihei
jos olen käynyt siellä
tiedän millaista sinulla oli
ja haluan muistuttaa
heiheihei

Harhapoluilla

Voi ei!
Tänään heräsin aamulla, ja siitä huolimatta että oli kylmä ja vähän epämukavaa tuli sellainen hieno olo. Sellainen oivallusolo.

Oivalsin esimerkiksi taas kerran että mitään ei ole pakko tehdä ja jos haluan voin olla täysin ei-kukaan ja jos haluan niin todella VIP tyyppi ja kaikille todella välttämätön. Voin sanoa ihmisille moi tai sitten en: voin ihan itse päättää! Ei tarvitse miettiä että olemmeko nyt tuon kanssa moi- vai HEI-väleissä. Huono esimerkki, sillä itsekään en ajattele ihan noin. Mutta toisaalta olen nyt vähän siinä tilassa että en jaksa.
Se on vain valinta. 
Tänään valitsin niin, että halusin olla ei-kukaan, mutta kuitenkin ihan kiva tyyppi joka kuuntelee pirteää musaa. Ja olin kyllä ihan kiva tyyppi.
En nyt ota huomioon sitä että olen aina kiva tyyppi.

Olin tänään myös suunniltelmallinen ja tein koeviikkosuunnitelman ja siitä tuli aika hieno. En kyllä viimeksikään pysynyt ihan suunnitelmassani vaan etenin lähinnä fiilispohjalta. Suunnitteleminen on kuitenkin niin kivaa että en vielä luovu tavastani. Huominen on muuten suunnitelmassa vapaa, ehkä voisin käydä jossain...

Hiussuunnitelmani muuten kertoo että aion kasvattaa hiuksiani ainakin viisi senttiä ja kokeilla sen jälkeen jotain kampausjuttuja ja ehkä beckhamkampausta taas kerran. Ongelma on vain se, että mitä teen juurikasvulle. En millään jaksaisi mennä kampaajalle.Tosin ajattelen varmaan huomenna tästäkin asiasta ihan eri tavalla.

Tämän sekavan merkinnän jälkeen aion istua hetken ikkunalaudalla.

Unelmista vielä

tuli mieleeni.
Että kenties, se että elän unelmaani johtuu siitä unelmani ovat minun kokoisiani. Tai siis niitä on erilaisia.
Muistan kun unelmoin siitä että voisin istua talviaamuna villasukat jalassa kermavaahtokaakaon kanssa ikkunalaudalla.
Tämän tunteen haluan muistaa.

Kun pysähtyy kun menee

Heihej, täällä oli eilen ja tänään hienoa tunnelmaa! Paikalla oli tuijajennyjeminakatri ja voisin sanoa että oli kivaa.

Heti ensiksi käytiin katsomassa 2012 elokuvissa: pidin leffasta tosi paljon! Ideana on siis se, että joku hallitus mikälie on pimittänyt kaikilta maailmanlopun olevan tulossa ja leffan supersankari päättää pelastaa oman perheensä ja niin edelleen. Jotenkin oli tosi seesteinen olo kun koko maailma räjähteli ja murisi ja liikkui ja repeili. Hymyilin vain ihan mielissään siellä pimeässä. Näyttelijöistä tai muusta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin leffa oli uskottava räjähtelykohdissa. Eniten ärsytti se, että päähenkilö aina selvisi ja apu tuli aina juuri oikealla hetkellä. Toisaalta se toi elokuvaan linnunradakäsikirjaliftareillemaisuutta. En taida juuri nyt haluta sanoa oikein pahaa sanaa elokuvasta.

Ilta jatkui metsäsienipitsalla ja hihittelyllä.
"joo ja siihen tulis sitte ananasta, kanaa ja metsähihihihi, siis metsäsientä"

Oikeastaan loppuilta oli sekava (oltiin ihan metsäsienissä), joten ehkei ole kovin mielenkiintoista selittää kaikkia uberhauskoja insidejuttuja tässä. Muistankohan edes enää yhtään..?
Tähän aion kertoa yhden asian josta pidän. Minusta on todella hauskaa joskus, kun paikalla on porukkaa ja tunnelma on hieno, kerta kaikkiaan pysähtyä ja katsoa ympärilleni ihan hiljaa ja sulkea kaikki äänet pois. Tilanne on hieman verrattavissa oman ajan pysähtymiseen. Vaikka enhän minä tiedä jos se oikeasti pysähtyykin. Aika hienoa, olen tietämättäni pysäyttänyt ajan (jos näin voi sanoa) monta kertaa!
Niinä hetkinä on aina hetki miettiä itseään.Siitähän minä tunnetusti pidän.

Anteeksi, mutta nyt tappelen varttitunnin puhelimeni kanssa ja siirrän siihen musiikkia.
Tiedän kyllä, että sitä ei kannattaisi tehdä väsyneenä. Olen oikeastaan niin väsynyt että tänään onnistuisi stressi-itkukin jos tulisi sellainen tilanne. Mutta italia on niin kivaa että ei varmaan tarvitse.

Viikon viimeinen perjantai!

HEIHEI
Näin tänään hälytysajoneuvon. En ollut ennen huomannut miten hienosti ne valot menee siinä, siis ne siniset. Ihan niinkuin siinä auton ympärillä jotenkin hyppisi jotain valotäpliä. Hienoa. Oli tosiaan aika paljon aikaa katsella autoja kun jäin siihen liikennevalojen keskelle kun valot vaihtui juuri oikeaan aikaan.

Perjantait on aina aika hienoja. Niissä on se oma tunnelma, vähän niinkuin kaikissa päivissä. Maanantaina on aina vähän väsynyt mutta toisaalta innoissaan aloittamassa kaikkia uusia projekteja ja silleen. Tiistai on aika tappopäivä jos on pitkään koulua, eikä jaksa tehdä mitään kun läksytkin pitäisi jaksaa ja niin edelleen. Keskiviikkona on pian viikonloppu ja aivan parasta mennä jonnekin! Torstai menee perjantaita odotellessa ja suunnitellessa. Perjantai se vasta onkin ihana ja mukava. Oikeastaan silloinkin vaikkei edes suunnittelisi mitään erityistä niin kuin nyt: kunhan vain dataan ja lakkaan kynsiä ja kuuntelen musiikkia ja olen mielissään. Mielissään oleminen on asenne!
Lauantai menee vähän oleillessa ja haaveillessa. Toisinaan saa tehtyä jotain hienoakin. Jos haluaa tehdä taidetta, lauantai on siihen aivan loistavan turha päivä.
Sunnuntaina joskus ahdistaa, joskus ei. Sunnuntai-ilta on ihana!

Olen ihan sekava.

// Kuule kuomaseni
älä toki vaivu epätoivoon
seinistä kun joskus kasvaa esteitä
älä ota sitä niin raskaasti.
Ovi saapuu ihan tuota pikaa.
Ja pääseehän ikkunastakin ulos.

Päivän biisi on taas kerran ihanan kepeä. Tätä olen tässä hyräillyt koko illan, melkein käy nuo lyriikat fiilikseen.

Kattokaa, lunta!

VOI EI.
Lunta, kaikkialla! Heti kun aamulla herää ja katsoo ulos näkee kasoittain lunta maassa ja puissa ja kokoajan sitä sataa lisää taivaalta! Minä sitten en pidä lumesta (olen varmaan unohtanut mainita sen en pidä -listassa..)

Onhan se lumi aluksi kivaa kun voi tehdä lumipalloja ja lumiukkoja ja kaikkea talvijuttua. On myös ihan kivaa tehdä valtavia lumilinnoja. Ikävämpi juttu taas on se, että monikaan ei jaksa alkaa tekemään niitä lumilinnoja ja itse ainakin inhoan sitä kun lapaset kastuvat lumesta. Toisinaan on myös ihan hauska kävellä koulusta kotiin lumipyryssä. Lumi alkaa kuitenkin ottaa päähän siinä vaiheessa kun sitä on joka paikassa (kengissä yms.) eikä sillä edes voi tehdä mitään kivaa. Miten tympeää onkaan tietää että tulee talvi ja sitten tulee vielä kevätkin ennen kuin on taas kiva ilma!
Ja se raivostuttava auringon heijastuminen hangesta, älkää edes mainitko.

Edellä mainittu asenne lumeen on kyllä niin negatiivinen että se olisi syytä muuttaa. Asialla ei selvästikään ole mitään tekemistä itse lumen kanssa, en ainakaan muista kovin monia kamalia kokemuksia juuri lumeen liittyen.
Vai hmm. Kysymys saattaa olla siitä että en pidä talvesta. Oikeastaan ajattelen että lumi on yhtä kuin talvi. Mikähän siinä talvessa on sitten niin ikävää. (Talviliikunta, kylmä, märkä, ei pääse minnekään..)
Voiko mistään sanoa ehdottomasti että ei vain pidä siitä?
Se on kyllä vähän laiskaa.

Jos joku haluaa, minua saa muistuttaa tänä talvena että haluan pitää talvesta edes vähän. Jos tekisin yhden lumipallon joka kerta kun on nuoskalunta ja kävisin pari kertaa kävelyllä pakkasessa niin olisin ylpeä.
Ikävä kyllä se vähäinenkin talvimyönteisuus jonka mahdollisesti saan kerättyä tänä talvena hipsii huispois ensi talvena kun rakastamani koulutalviliikunta alkaa.
Mutta kannattaa varmaan silti yrittää.

//Tämä ulkoasu muuten ei ole pysyvä. Kunhan vain kokeilin. Saatan vaihtaa sen huomenna.
En oikein pitänyt siitä että se edellinen tyyli näytti niin sairaan tunkkaiselta. Tämä taas näyttää jotenkin omituiselta ja viileältä. Noista helmistä/lampuista kyllä pidän.
Taidan kokeilla seuraavana jotain supervärikästä.

Haluan otsikoida!

Nyt se loppui! Otsikointi numeroilla. Olihan se ihan kivaa enkä väitä että en enää ikinä laittaisi numero-otsikkoja, mutta tällä hetkellä otsikointi oikeasti tuntuu kivemmalta. Miten saatoinkaan rutinoitua noin turhaan asiaan! Varmaan aika pian hihitän loistavalle idealleni numeroida postaukset. Tai sitten palaan heti huomenna vanhaan käytäntöön. Tai varmaan kyse oli vain siitä että blogin ollessa OMG-uusi ja hurja juttu, halusin siihen jotain pysyvää ja varmaa. Eli tämä on positiivinen askel uuteen rohkeaan bloginpitämiseen.
Tämähän sitten ON hieno juttu, että ihan normaalia olla innoissaan!

Asiasta asialliseen. Tulin eilen korkeasaaresta takaisin tänne bussilla. Matka oli pettymys, en keksinyt mitään uutta ja hienoa. Ehkä sitten ensi kerralla. Tämä ihme maanantaikin oli niin rankka ja kiireinen, että en ehtinyt miettiä juuri mitään tai nähdä juuri ketään tai jutella juuri kenellekään. Minusta vähän tuntuu, että jotain puuttuu tästä päivästä tai että olen unohtanut jotain. Luultavasti muistan sen liian myöhään kun olen jo nukkumassa tai liian väsynyt.
Onpa harvinaisen päättämätön ja hämmentynyt olo.

En taida uskaltaa kirjoittaa nyt tämän enempää kun olen näin epävakaa. Mieli tekisi kyllä.
Jos olen illemmalla normaalimpi saatan tehdä jotain vielä.
Se wanted-postaus olisi kyllä kiva tehdä.

Kolmaskymmeneskolmas

Näe minut tässä, sitä toivoisin

Hei, minä olen tässä, näethän?
Mitä tässä pitäisi nähdä? Mistä on kyse?
Ei nähdä, ymmärtää.

Näe minut tässä, sitä toivoisin

Oon vielä toistaiseksi eri ihminen

Tuo vielä muistutukseksi joillekin.
Koska minä en ole esimerkiksi sinä, minun ei tarvitse olla yhtään mitään.
Eikö ole vapauttavaa olla vapaa? Vaikka ettehän te sitä ymmärrä. Koska teidän pitää olla normaaleja.
Pyydän anteeksi pilkkaavaa asennettani. Minusta on vain niin kummallista laskea kavereita sormilla.

Muu biisi ei sitten oikein liitykään mihinkään. Hyvä fiilis.



//
Hiekkarannalla
saatan alkaa tajuta
pikkuhiljaisuuden
älä sammuta
nuotiota vedestä.

Kolmaskymmeneskahdes

MOI ME OLLAAN NYT TÄÄLLÄ KORKEASAARESSA
tai siis siellä ihme mikäliekorvessa hyväku näkkee ees lokkeja eiku pöllöjä tai jotai sinne päin.
Anteeksi.

On ollu niinku tosi siistiä, meillä on täällä niinku Sannan synttärit ja sillee. Me tehtiin hataraa hattaraa (INSIDE, vain tietyt tajuu :PP ;))) )ja sit sulatettii vähän tjinuskikakkua ja syötii se! No ei ny sentää ihan kokonaan, siis IU miten paljo kaloreita siinä on! Yäk oon niinku nytki jo tarpeeks läski toisinku nuo.

Nojoo. Sit me tehtiin kans sellasta vaahtokarkkikaakaoo, se oli tosi hyvää! Oisin halunnu kuvan siitä vaa ei voi mitää ku mun kännykän kamera on niiiiiiii surkee.

Tääl on niinku talo tyhjänä ja sillee nii ei täs tiiä mitä viel tapahtuu ;))
Hei ilta niinku jatkuu leiditt!
MOI



//teenage angst

Kolmaskymmenesyhdes

Oi, tuo yhdes on kyllä kiva sana. Tykkään!

Tänään minulla oli ihan kivaa mutta välillä vähän hämmentävää. Erityisen hämmentävä oli biisi, jonka kuuntelimme italian tunnilla. Jos kuuntelee tuon niin kannattaa laittaa ääntä vähän pienemmälle..
Sarah Brightman e Jose Cura - Tu cosa fai stasera (eli jotain sinne päin että mitä teet tänä iltana.)



Aika kamala oikeastaan.
Mutta johtuen ehkä viimeisen tunnin väsymyksestä tuo oli kuitenkin tosi kiva kuunnella. Jotenkin kun se oli niin mahtipontinen (vihaan tuota sanaa) ja suureellinen että se antoi tilaa miettiä. Vähän sellainen fiilis että sun mieli olisi aivan valtavan kokoinen sali eikä siellä olis ketään muita kuin sinä ja voit vain kuvitella miten paljon tyhjää siellä olisi.
Hienoa.
Sitä en kyllä kerro että mitä oikein mietin.

Toinen hämmentävä juttu oli se, että sain tänään mailia itseltäni! Olin 26. päivä syyskuuta kirjoittanut itselleni tuolla alla olevassa osoitteessa viestin ja määrännyt sen lähetettäväksi tänään. Nyt se sitten tuli ja ihan oikeasti yllätyin!
Ei varmaan ole kauhean salaista, mitä kirjoitin viestiin koska itse olen sen kirjoittanut. En ole aivan varma mitä tarkoitin viestillä, mutta ilmeisesti se oli kamalan tärkeää koska olin katsonut tarpeelliseksi muistuttaa itseäni siitä. Eli  past-me oli lähettänyt minulle seuraavan viestin (nimi sensuroitu ihan varalta):

T�n� iltana minusta tuntui ett� x menee pois. 
 
Ja minusta my�s tuntui ett� minun pit�isi pian tehd� jotain.

 Future-me ei tajua ääkkösiä, siitä nuo omituiset merkit. En halunnut muokata viestiä mitenkään paitsi nimen kohdalla. Minun pitäisi varmaan tehdä tuolle asialle jotain, sillä se taitaa vieläkin olla ajankohtainen. Tosin en ole varma, tarkoitanko toisessa lauseessa vielä samaa asiaa. Kenties minun kuuluisi tehdä molemmille asioille jotain. Sinänsä kummallista, että kumpikin asia varmasti selviäisi puhumalla, mutta miten se voi olla niin vaikeaa etten vieläkään ole tehnyt asialle mitään.

http://futureme.org/
^tuossa vielä tuo osoite, jos jotakuta muutakin kiinnostaa itselleen meilailu.

Mitähän asiaa minulla vielä oli.
Tai en kyllä sanoisi mitään siitä mitä selitän täällä asiaksi. Kunhan vain jotain kivaa. Miltä sattuu tuntumaan.
Ainiin, yksi asia oli että haluan minummat hiukset. Nämä on niin omituisen. Sopisikohan pitempi malli? Hmm. Taidankin viettää loppuillan googlettelemalla hairstyleja. Siitä minä pidän.

Muistan nykyään rentouttaa hartiani aina kun ajattelen bloggeria! Tarvitaan kuitenkin lisää muistuttajia. Saisinkohan yhdistettyä liitutaulun tai television hartioiden rentouttamiseen?
Varmasti jos jaksaisin.

Kolmaskymmenes

Menkää pois kaikki ja tulkaa takaisin huomenna
tänään en aio sanoa mitään
sillä
koska
en nyt vain jaksaisi..

Mutta entä sitten myöhemmin?
Tuuli kääntyi -
aioin juuri sanoa - 

Hakekaa minut pois täältä, seinät ovat jyrkkiä.
Voisin vaikka hyräillä jotain
(jos pitäisitte siitä)
tuokaa minulle karkkia!

minä olen prinsessa
haluan kaiken, lisäksi tuon talon
jos hovi ei poistu heti saatan vaikka suuttua
tunteja
punaisena kiljua
kunnes haluan taas karkkia.


//Tämä kaikki johtui vain kolmenkympin kriisistä.

Kahdeskymmenesyhdeksäs

29 oli muuten vastaus johonkin matikan/fysiikan tehtävään tänään.

Tänään huomattua:
On ihailtavaa, miten osaan jännittää hartiat joka tilanteessa. Haluan opetella siitä pois! Jaksaisiko joku opettaa minut lopettamaan jännittämisen? Mielellään jollakin positiivisella tavalla.
Kiitos.

Matematiikkakin voi tuoda flow'n. Oli aika uutta, että tekemisen ei tarvitsekaan olla niin nautittavaa.

Haluan ehkä sittenkin pitkät hiukset. Tai ehkä tuohon olkapäille suunnilleen tai jotain. En sitten yhtään tykkää laittaa hiuksiani.

Pidän kynää oudosti kädessä.

Demittäjillä on outoja unelmia.

Se siitä.

//
Katso minua
et katsoisi jos en käskisi minä tiedän sen
ei ole minun syyni
että et tajua mitään.
Olen pahoillani
että en kuullut tänään.

Kahdeskymmeneskahdeksas

En ole näemmä oikein jaksanut olla aktiivinen. Ei sen kuitenkaan väliä, minulla on ollut niin hauskaa. Ei sillä, että olisin aina apea tänne kirjoittaessani, päinvastoin! Yleensä olen innoissani tai edes hieman hyvällä tuulella kun kirjoittelen tänne.

Tiedän muuten että jotain aivan huippua on tulossa jossain tulevassa, kuten aina. Tänään oli liikunnassa nimittäin uintia ja se fiilisliikunta (vesijumppa whatever) alussa oli niin ihanaa että päätin iloisesti alkaa liikkumaan. Joskus. Ehkä. Olisi se kyllä aika hurjaa. Kummaa, että koululiikunnassa ei ole enempää mitään fiilisliikuntaa. Enhän minä tietenkään tiedä, mutta jotenkin luulisin että ihmiset viihtyisivät tunneilla enemmän, jos keskityttäisiin vähän enemmän siihen fiilikseen ja siihen että on hauskaa. Mutta ei, sillä onhan aivan tajuttoman tärkeää osata heittää kori kymmenen metrin päästä.
Miten toipua yhdeksän vuoden koululiikunnan vahingoista?
Tästä tulee varmasti innostava projekti josta varmasti yritän muistaa raportoida tänne.

Kun olin tuossa tulossa taas kerran kodia kohti sen kauppakassin kanssa niin mietin että mihin oikein pyrin kaikella mitä teen. Tietääkseni ei ole kovin terveellistä vain vaellella vain päämäärättömästi sinne tänne ilman mitään kunnon suunnitelmaa. Tai ei minä tiedänkö minä, ei minulle ainakaan ole vielä käynyt huonosti. Mutta käykö? Pitäisikö tässä kohtaa ottaa riski? En jaksa luokitella kaikkia riskeihin ja ei-riskeihin. Vaikka olen päättänyt että en jaksa luokitella, luokittelen silti. Miksi ihmeessä olen päättänyt noin, huono idea. Haluan luokitella kaiken jos se tuntuu kivalta.

Minä pidän siitä, että olen itsestäni vastuussa. Joskus. Siksi minulla ei ole suunnitelmaa, vastuu on sitten helpompaa. Toisinaan on kiva sysätä itsensä vähäksi aikaa muille ja heittäytyä hankalaksi, mutta onhan se nyt vähän noloa. Eikä kamalan kivaakaan. Paitsi silloin joskus kun olisi kiva jos joku muu osaisi kysyä minulta oikeat kysymykset ja arvata vastaukset.
Mutta ainakin vastaan itse aina oikein.
Ei sitä väärää vastausta ole niin voimakkaasti. Minun tasoisissani ratkaisuissa on aina useampi vaihtoehto ja peruutusmahdollisuus.Valinnanvapaus.

Vihaan tätä biisiä.

Kahdeskymmenesseitsemäs

Siitähän tässä on kysymys
että tekee sitä mistä tulee onnelliseksi.
Valinnassa vain päättää paremman vaihtoehdon.
Se mitä muut tekevät ja mitä itse tekee
voi aina tuoda riskin että putoaa.
Mutta toisaalta sekin on vain asenteesta kiinni.
Se on riskinottoa.

minä pidän siitä.
50/50

Kahdeskymmeneskuudes

HEI
Minä kun niin aioin ottaa tänään kuvia. Sanoin sen ääneenkin mutta ei, ei voinut muistaa. Ehkä joskus.
Tänään oli oikein kivaa tuossa iltasella, käytiin Coffee Housessa kaakaolla hienossa seurassa ja söin syksyjäätelön. Seura oli tosiaan aika innostavaa, hienoja ajatuksenalkuja löytyi. Pitää miettiä niitä joskus. Terkkuja hienolle seuralle, harmi kun koko porukka ei ollut paikalla. Jemina laitan sulle ihan kohta viestiä jos muistan!

Toisinaan on niin vaikeaa ajatella mitään kun se asia, jota aikoi ajatella on piilossa jossain jonkun muun ajatuksen takana. Silloin pitää miettiä koko ajatuspolku uudestaan ja etsiä se oikea asia ja se on rasittavaa. Toisinaan taas niitä ajatuksia ei edes kannata etsiä, kyllä ne aina jostain löytyvät. Ajattelen varmaan liikaa ajattelemista ja sitä että ajattelen ajattelemista. (Laitoin ensin tuohon lauseeseen pilkun, mutta se ei varmaan kuulunut siihen..)
Taidan pitää psykologiasta. Vaikka toisaalta tuntuu vähän hassulta lukea sitä, vähän niin kuin opettelisi lukemaan suunnilleen jotain ajatuksia. Karmivaa. Mitähän johtopäätöksiä jotkut random psykanopiskelijat voivat tehdä minusta jo kuvan perusteella?

Aamulla oli muuten aika jännää. Olin juuri herännyt ja jostain syystä istuin lattialla yövaatteissani ja ovi tuohon käytäväntapaiseen oli auki. Yhtäkkiä siinä istuessani olin ihan varma että se Jättiläinen Twin Peaksista kävelee ihan kohta huoneeni ovelle. "Owls are not what they seem." Ja olin ihan tosissani, mietin jo että oliko se jättiläinen pahis vai hyvis. Onneksi sitten tajusin nousta siitä ja herätä. Hyi kamala se Twin Peaks oli pelottava ohjelma, mutta samalla parhaita mitä olen nähnyt. Sitten Aasin, Morson ja Mourun jälkeen.

Biisi on tänään lyhyt, mutta sen linkitti hieno henkilö joskus keväällä ja minusta biisi on kiva.

Kahdeskymmenesviides

Tätä merkintää lukiessa voi kuunnella vaikka hmm.. Mew - 156
( http://www.youtube.com/watch?v=jFjKALF454g&feature=related )

Osaavatpa kauppamatkat olla inspiroivia! Aika hurjaa käyttää tuota sanaa, en ole ihan varma onko se oikea. Mutta se kuulostaa sopivalta.
En enää koskaan valita pimeästä kauppareissusta, tuollahan oli aivan ihanaa! Ajattelin vaikka mitä fiksua siinä kävellessäni ihqn citymarketin muovipussin kanssa. Ja sivulle varjo, huomasin että seurasit mokoma minua koko matkan!
Ehkä hienoimpia asioita on kuunnella musiikkia kävellessä, ei tarvitse ajatella mitään tylsää.

Ajattelin sitä, että pidän märistä lehdistä maassa ihan yhtä paljon kuin kuivistakin.
Ajattelin sitä, että onko sen yhden liikkeen yläpuolella majailevista soittajista hienoa tietää että soitto kuuluu kauas.
Ajattelin että jään varmasti joku päivä auton alle, kun arvioin etäisyyden väärin.
Ajattelin että haluaisin joskus katsoa autoilijaa silmiin.
Ajattelin, että hiukset kertovat usein, mitä henkilö haluaisi olla.
Kun olin ostamassa tomaatteja, mietin punastumista ja sitä miten mukavaa olisi majailla kaupan tomaattihyllyn vieressä. Tai ylipäätään kaupassa. Varsinkin siinä tomaattihyllyn takana, josta oli helppo tarkkailla, tunsin olevani niin kotona. Mitähän ihmettä?
Maitopurkissa oli paljon päiväystä ja se oli oikein kiva juttu. Ikäväkseni kuitenkin muistin kotimatkalla, että alunperin aioin mennä tyystin toiseen kauppaan, minne mennessä olisin hyvällä tekosyyllä päässyt seisoskelemaan lempipaikkaani: Olet tässä -pisteeseen.
Minä olen tässä. Ei hätää.

Mietin myös sitä, miten inhottavaa on kun tekisi ihan sairaasti mieli kysyä jotain joltakulta, mutta ei vain voi, koska se olisi melko omituista. Ajattelin siis kysyä sen vielä omituisemmin blogissa, ties vaikka tyyppi sattuisi jotenkin ihmeellisesti lukemaan tämän:
Oletko oikeasti innostunut vai ahkera? 
Saanko kysyä toisenkin kysymyksen? Kiitos.
Ollaanko totuutta?
Saa vastata. Saatan tarkoittaa vaikka sinua.

// Haluaisin kirjoittaa a) unelmista b) minäkuvastani c) wanted-ilmoituksen tyyppisen postauksen.
En osaa päättää.

Kahdeskymmenesneljäs

HELLO-AGAIN
Käykää nyt heti alkuun laittamassa tuosta vähän alempaa soimaan tuo youtube-video. Kuuntelin sitä kirjoittaessani joten ehkä tavoitatte jotain ajatuksia paremmin kun kuuntelette tuota.

Kas, olen taas täällä. Täällä nimenomaan, tämä blogintapainen edustaa varmaan enemmän jonkinlaista paikkaa kuin esimerkiksi paperia jonne kirjoitetaan. Vähän sellainen oleskeluhuone. On niin mukava suunnitella kirjoituksia pitkin päivää ja miettiä mistä pitäisi omassa blogissaan. Jos tekisin jonkin onnellisuustestin, niin blogin pitäminen nostaisi varmasti pisteitä, tämä on niin kivaa! Niin oma juttu. Usko tai älä, vähän aikaa sitten olin todella yhyy-tuulella, mutta nyt kun olen täällä kirjoittamassa tyhjänpäiväisyyksiä olen ihan uskomattomat mielissään.

Olin tänään tosi rohkea! Tai ei ehkä tosi, mutta rohkea ainakin. Lihaskuntotesti, tuo kammoksumani koululiikunnan ehkä kiduttavimpiin aiheisiin lukeutuva inhotus oli suoritettava tänään. Olen aika tyytyväinen, en mitenkään hyperventiloinut tai kiljunut tai muuta aivan älytöntä testin aikana. Itse asiassa käyttäydyin melko (?) sivistyneesti ja onnistuin ihan totta jopa nauttimaan vähän aikaa siitä ihme punttiennostelusta. En kuitenkaan kehuisi arvostavani kyseistä ajanviettotapaa. Mieluummin tekisin tutkielman lihaskuntotestien vaikutuksesta kahdeksasluokkalaisten itsetuntoon. Olisipa mukavaa jos liikuntaa voisi korvata tuollaisilla.
Liikunnanopettajista tuntuu varmaan ihan kamalalta kun ihmisiä ei oikein innosta. 

Jatkoin edelleen sen pohtimista, miksi teen kaikkea näitä asioita, joista en pidä sitten ollenkaan ja jotka voisin kuitenkin lusmuilla tai vältellä nykyistä tehokkaammin. Illalla mietin jo huolestuneena etten vain hae itsestäni jotain ihmeen superihmistä suorittamalla ja ns. "läpäisemällä" kaiken, mutta ei sentään. Kyse on paremminkin mahdollisuuksista: en halua elää rajoitetusti. Olisi siistiä olla niin hyvin, että voisi välillä lyödä kannat kipeästi kattoon tietääkseen että kaikki on oikeasti totta. Näin käy jo paljon useammin kuin yleensä, mutta ajatella jos se olisi jatkuvaa? Pystyisikö siihen olemaan tyytyväinen?

Onko se unelma? (Tästä lisää myöhemmin.)

 Jos laitoitte alussa kappaleen soimaan, niin huomaatte sen olevan miellyttävää lällypoppia, eli ihan KAT-musiikkia. Lyriikat eivät juuri nyt sovi ollenkaan fiiliksiini, mutta jotenkin samaistun tuohon kappaleeseen aivan sairaasti just nyt. Jos osaisin, niin tekisin omat lyriikat. Jos osaisin, lopettaisin jossittelun vielä jonain päivänä. Se onkin hyvin-hyvin-hyvin pitkän tähtäimen tavoitteeni. 



Tuli muuten mieleen, että jostain syystä en ole yhtään jaksanut käyttää tuota tunnisteet-juttua. On se nyt vain vaikeaa alkaa miettiä jotain pääpointteja näistä ihme jutuista, kun kaikki kuitenkin tulkitsevat ne omien kokemustensa pohjalta. En jaksa kokeilla sitä nyt. Ehkä myöhemmin.
Hieno tunnelma täällä, en ollenkaan haluaisi lähteä.

//Juoksee juoksee
tai ehkä kävelee
mutta liian nopeasti pois
Odota minua!
Hän odottaa
odottikin jotakuta toista
Ovelasti hymyillen
kopauttaa peruukkiaan
poistuma.

Kahdeskymmeneskolmas

Jos sinä taas syöt lunta saat elinikäisiä ongelmia
samaa saat ja tilaat jos puhut minulle
etkö kuunnellut mitä kerrottiin:
älä puhu vieraalle miehelle
älä varsinkaan sille joka sinua tuijottaa
hän sanoo katsovansa ohitse
all mariei innai sarie
hän puhuu niin outoa kieltäkin
Jospa kuitenkin tulisit tänne
lämpimään ja jätä ne muut selkäsi taakse
riittää että kerrot heidän olevan siellä
mutta ellei se riitä
voit vaikka sanoa että et tiedä heistä mikään
yhtä turhaa kuin kissanpojan pitäminen sylissä
tulehan nyt tänne lämpimään

Kahdeskymmenestoinen

HELLOHELLOHELLO

(cat is in the moon, btw)

Eikun ihan tosissaan nyt. Alla olevasta kuvasta voitte ihailla todella kauniita, söpöjä, suloisia, arvokkaita ja muutenkin onnistuneita lapasiani. Miten kaunis väri! Mikä lahjakkuus! Olen aika tyytyväinen että tein nuo, tietyllä avustuksella tietenkin. Ehkä en olekaan missään ihan toivoton tapaus.Terveenä kritiikkinä omaa työtäni kohtaan voisin sanoa että ne kaipaavat kultalankaa.

Lapasmenestykseni siivittämänä tekisi mieleni kovasti kokeilla jotain muutakin kamalaksi oletettua toimintaa. Ehdotuksia? Itse mietin jostain syystä ensimmäisenä hiihtoa, mutta koen sen kyllä aivan liian haastavaksi haasteeksi tässä vaiheessa. Ei nyt kyllä ole luntakaan maassa. Se ihme hiihtotunneli on toki håt, mutta... Hmm. Kamalia asioita olisi kiva kokeilla jotenkin aivan rauhassa, mieluiten yksin tai erittäin samanhenkisessä seurassa. Siinä mielessä koulun hiihtotunnit ovat aika hankalia, sillä siinä on aina kolmisenkymmenta uteliasta (?) vieressä. Oi saisipa liikunnan suorittaa itsenäisesti!

Niin, takaisin asiaan. Mistähän minä en pidä? Pitää tehdä en tykkää -lista! (Tykkään listoista, enkä tarkoita niitä rakennuslistoja jotka menee tossa seinän vieressä, DAA)

Asioita, joista KAT ei tykkää, mutta tekee niitä silti toisinaan pakon edessä:

- hiihtämisestä

- koululiikunnasta (sisältää aivan kaikki lajit paitsi kurssin 1.tunnin jolloin ei tehdä mitään)

- tylsistä jutuista

- ohareista

- stressistä

- isoista kauppakasseista

- rumista vaatteista

- isojen rahasummien käyttämisestä

- pianokappaleiden opettelemisesta

- sanakokeista

- sotkusta

- imuroimisesta

- oikeasti tyhmistä tutustumisleikeistä

- aika monista luonteenpiirteistä

- eräästä anonyymista opettajasta eräällä yläasteella

Mitähän noista nyt lähtisi sitten toteuttamaan? Pianokappale on jo työn alla, opettelen joskus sen Sur le fil -biisin ameliesta, jos jaksan. Vähän haastava minulle. Sanakokeet olisi varmaan helppo, ei siinä muuta kuin vain alkaisi kokeilemaan uusia lukutekniikoita. Mitähän lukutekniikoita edes ON olemassa?

Mitähänä järkeä on tehdä nimenomaan niitä asioita joista ei pidä?

No sitä tietenkin, että sitten oppii pitämään myös niistä. Epäilen kyllä opinko koskaan pitämään ohareista, mutta ehkä sekin on mahdollista. Pitää "vain" ajatella jotain myönteistä tilanteesta. (Ja mitähän myönteistä tilanteessa on..?) Elämä on varmaan kivempaa sitten jos pitää useimmista tekemistään asioista. Ei sekään kyllä yleensä ole vakavaa jos ei pidä.

 

Huomenna kouluun ihanaa siistiä :)
Haastava on hieno sana, mutta olen mieluummin ihmisenä vaikea. Jotkut kun ottavat haasteet liian vakavasti.
(where was the cat?)

Kahdeskymmenesyhdes

Hei-hei!
Tarkistin että 21. voidaan kirjoittaa myös yhdes-päätteellä, eli ei ole pakko käyttää kahdeskymmenesensimmäinen-ilmaisua. Yhdes kuulostaa pätevältä ja ihan suht. nätiltä. Tykkään tosi paljon tuosta suht-jutusta.

Olen nyt muuten ihan sairaan nätti, eräs tietty kasvonaamio oli todella kamalan tuntuinen iholla mutta onneksi tuli nätti olo. Kauneus on sisäistä selkeesti. (Wanha juttu.)

Ajattelin että olisi varmaan hienoa pitää neulomisesta tai edes jostakin käsityöstä. Voisin korvata sillä karkin. Pidän kyllä karkista ihan mielettömästi, eli söisin sitä varmaan siltikin. Mutta noin niinkuin ekoajattelun kannalta olisi varmaan ihan hyvä ratkaisu. Jos ajatellaan vaikka virkkaamista ja karkkia, niin virkkaaminen voisi vastata osin samoihin asioihin kuin karkki, paitsi mahdolliseen nälkään. Yleensä jos haluan karkkia, niin haluan jotain tekemistä tai muuta hämmennyksen poistajaa. Sama kyllä onnistuisi varmaan virkkaamallakin.Virkkaamalla saan jotain tekemistä, joka ei vaikuta kamalan epäkohteliaalta seurassa, tosin lankarullan kanniskeleminen on varmaan aika omituista. Nyt kun ajattelenkin kaikkia etuja, mitä virkkaamisesta pitäminen toisi minulle, harkitsen vakavasti pientä asennevammakuuria itselleni. Voisin kokeilla, mutta ehdottakaa nyt joku, mitä ihmettä jaksaisin virkata?
Ei sentään, pidän sittenkin hitusen enemmän neulomisesta. Mitä ihmettä jaksaisin siis nimenomaan neuloa?

Eilisen tunnelmia:

Unessa on kiva olla
nukahtamassa
jos tila jatkuu
jatkuu jatkuu
kunnes herää
jos herää
ellei nukahda.

// Vähän ois siistiä sellainen ekosysteemisysteemi. Siis että alkais ekoistamaan elämää silleen ihan kunnolla. En vaan ymmärrä, että miksi se on niin vaikeaa? Pitänee tutustua verkkomateriaaliin.. Mutta tästä voisi tulla todella hieno juttu...!

Kahdeskymmenes

Oijoi.
Onpas ollut hienoa. Ainakin eilen oli. Se johtuu siitä että on loma.
Eli, olin eilen yhessä kaupungissa vähän shopshop. Ostin vaikka mitä ihanaa ja mulle kyllä myös ostettiin vaikka mitä ihanaa koska allekirjoittaneella oli eilen synttärit. (Synttärit on muuten yksi harvoista juhlimisen arvoisista päivistä!)
Jos jaksaisin niin kuvailisin tähän joka ikisen ostamani vaatekappaleen, mutta en millään jaksa enkä ehkä haluakaan tehdä niin.

Mietin vähän, että voisin haluta tehdä sellaisen 20-postauksen. Postaus ei muuten ole kauhean nätti sana, mutta kumminkin. En ehkä jaksa tehdä sitäkään, liiankin minäkeskeistä. Tai jos tekisin sen hauskan 20-jutun, sen missä pitää sanoa 20:lle randomtyypille muka joku juttu jonka haluaisi sanoa mutta ei (koskaan) tule sanomaan. Mutta en minä tiedä, en halua ehkä tehdä sitäkään. Olenpas minä nyt laiska, tyhmä ja saamaton. Onko paha asia, jos ei jaksa tehdä mitään vaikka se jokin kuulostaisikin kivalta? Plääh, minä teen ihan mitä haluan.

Vapaudesta puheen ollen, aloin neulomaan lapasia. On se kyllä tuskallista, mutta varmaan myös sen arvoista. On niin hieno hetki aina kun huomaa että lapanen on edistynyt, edes pari milliä. Neulominen on vähän sellaista: toisaalta se on todella kahlitsevaa mutta toisaalta palkitsevaa. Olen päätellyt että neulomisessa on kyse asenteesta eikä lahjakkuudesta. Hieno juttu, voin nykyään valokuvaamisen lisäksi neuloa! En kuitenkaan ala aktiivisesti neulomaan, monia muita juttuja on kivempi tehdä, samoin valokuvaamisen kanssa. Neulominen on hyvä valinta silloin jos haluaa flow'n. Niistä lapasista tulee muuten oranssit..!

Telkkarissa nuo tärkeät herrat ja rouvat taitavat puhua ilmastopolitiikkaa. Kylläpä tekisi mieli mennä kuuntelemaan, mutta en ehkä kestä sitä miten tyhmiä nuo jotkut kuulostavat olevan. Mutta ainakin se pohjustusjuttu keskustelulle oli ihan hieno, kuuntelin sen samalla kun tappelin sen lapasen kanssa. Mikä ihana ajanviettotapa!


Unessa
se jota en tunne
lähti pois.
Minä söin kaiken kakun
mitä hän itse ei ehtinyt.

Aamulla en ollut ollenkaan nälkäinen.


Tein muuten tänään melko monta tuntia pipareita. Se ei ollut rentouttavaa, mutta ihan mukavaa.
16 VEE!

Yhdeksästoista

Ji-huu!
Olipas hieno päivä! Kävin vähän riemuitsemassa vanhalla yläasteella ja syömässä aivan tosihyvääihanaa piirakkaa nam. Se oli kuitenkin sivuseikka.

Parasta oli Tavarilla. Ehkä joskus lopetan tästä kylästä valittamisen. Tänään oli niin upeaa kun oltiin x:n kanssa hillumassa kylillä. Kun katulamput syttyi ja oli niin hyvä tunnelma ja musiikki. Rapsuteltiin vanhaa tuttavaamme joka on niin kovin pehmoinen ja suuri. Sitten käveltiin vähän enemmän kuin aiottiin. Korvaamatonta!
(eli ei korvaa)

Nyt muut kattoo Poliisit-sarjaa ja minä dataan, pöytäkoneella. Surukseni minun on ilmoitettava että ihananättikannettavani on kuollut. Y-hyy! Ilmeisesti jokin oli pahasti pielessä, en kyllä ihan tajunnut mistä siinä oli kysymys. Mutta luultavasti jotain todella vakavaa. Toivottavasti den nästa kannettava on hieman kivempi tapaus. Harmittaa vähän. Mutta ei se minustsa johtunut.

Eilen oli myös hienoa, tykkäsin kokeenpalautuksista eikä se siivoaminenkaan ollut kamalaa.
Kiitos keksistä, arvostin sitä suuresti!

Kahdeksastoista

Hei

Nyt on oikein hieno tunnelma. Olen ihan koukussa The Baseballs -biiseihin ja aivan mielissää muutenkin. Miksihän? Se varmaan selviää tässä joskus. Ja ei sen väliä vaikkei selviäisikään, kunhan on mielissään. Toisaalta ilman syytä sitä mielissään olemista on vaikea suunnata yhtään mihinkään, mutta nyt voin suunnata sen ihan kaikkialle paitsi tiskeihin. Tai melkein kyllä niihinkin. Ehkä kynnet on parhaimpia keinoja, paljon värejä vain päällekkäin, eihän se ole niin tarkkaa?

Huomasin että mun käsi on tosi kulunut tuosta kulmasta. Tai siis kun laitat vaikka vasemman kämmenen ylöspäin niin se kohta on siinä alhaalla oikealla. Joo hieno selitys. Mistähän sekin johtuu? AA! Nyt keksin. Tietenkin kun se on tuossa kärsijänä kun istun tietokoneella ja kirjoitan niin juuri se kohta kättä hankautuu tätä koneen pintaa vasten. On se ainakin mahdollisuus, tai ehkä vaihtoehto on parempi vaihtoehto.

Tekee ihan sairaasti mieli tehdä jotain hurrrjaa! Tai ei ihan hurjaa mutta jotain vähän jännää. Taidan tarvita vähän jännitystä elämään. Pitäisi varmaan ostaa joskus piimää ja juoda se kaikki. Sydämentykytyksiä loppuiäksi. Olisin varmaan aika lopussa sen jälkeen. Kuulin kyllä että piimä voi olla ihan hyvääkin, en kyllä usko.

PÄ JÄRNVÄGSSTATIONEN
hon väntar på henne?
Vet inte.

Vet inte, I don't know, Non so?
EMMÄTIÄDÄ.

Seitsemästoista

Jee.
Päivitän nyt vielä uber-upeitten bileitteni lopputunnelmia.
Eli illan päätteeksi tuhosin ilmapallon, ripustin paperilyhdyn ja sytyttelin kynttilöitä. Ihan mahtava päivä oli kyllä, tai huominen on kyllä jo hyvinkin alkanut.. Mutta joka tapauksessa!
Päivästä teki erityisen mukavan kaikki.

Kultainen kynttilänsammuttaja

Miksi minä aina ajattelen joulua
jos sytytän ja sammutan kynttilän
kynttilänsammuttimella
joka on luksusta.
Pidän kynttilätuoksusta ehkä.