Nyt ja huomenna

Taidan pitää aluista. Melkein yhtä paljon kuin lopun jälkeisestä fiiliksestä. Pienenä valvoin aina uudenvuodenaattona mahdollisimman myöhään ja katselin ikkunasta ulos. Kissa poltti viiksensä ulkoroihussa ja juoksin pakoon raketteja. Valoin tinaa. (Anteeksi kamalasti, ilmasto ja luonnonsuojelu!) Siitä en pitänyt kun kaikki lähettivät sen saman uudenvuodenkiertoviestin kaikille. Nyt kuuntelen taas vuoden vaihtuessa jonkun tietyn kappaleen (enkä muuten vieläkään tiedä minkä kuuntelen tänä vuonna) ja olen.
Minä olen.
Mitä muuta uuden vuoden juhliminen voi viestiä?  

Lienee ilmeistä, että tämä seuraava vuosi tulee olemaan minun niin vuoteni. Katsokaas, olen syntynyt 20.10., joten vuoden 2010 on oltava minulle erityisen mukava. Ja siltä se tällä hetkellä katsoen vaikuttaakin, vuonna 2010 taitaa nimittäin olla luvassa kaikkea mukavaa: kokonainen vuosi ilman koululiikuntaa, 17-v synttärit, minäminäminä-vuosipäivä maaliskuussa, uusia siistejä ihmisiä, vanhoja tuttuja, ehkä Italiaan, kiinnostavia projekteja ja aivan valtavasti hymyjä.
Mutta koska vieraat tekevät juhlan, olkaahan minulle kilttejä ja muistakaa pitää yllä hyvää tunnelmaa tekin.

Ei lupauksia. Ei rangaistusta lupauksen rikkomisesta. Ei tavoitteita. Miellyttävää.

Nyt voisin syventyä lukemaan Galtsusta vanhoja päiväkirjojani. Tähän mennessä löytyneitä:

"Tiedätsä mitä kieltä too anahi on?"
"Emt, varmaa jtn japanii"
"Kyllä se ihan suomee on ja on toisin päin 'oot ihana' "

ja toinen

"Mitä muistat vuodesta 2008?
OBAMAN!!1!"


ja vielä

"Kerran kaksi poikaa teki muffinsseja. He laittoivat ne uuniin ja toinen muffinsseista huokaisi: " Onpa täällä kuuma." Toinen muffinssi huusi: "HERRANJUMALA, puhuva muffinssi!""

Vähän olin vuosi sitten mahtava tyyppi, olisin halunnut tuntea itseni. Aivan hillitöntä! Mistä ihmeestä oikein revin noita juttuja? (varmaan demi.fistä..) Hauskaa illanjatkoa vaan kaikille.



Suosittelen sitten ihan sivusilmällä (mitäh?) kaikille luettavaksi Jerry Spinellin Tähtityttöä ja sitä punakantista jatko-osaa.

♥