sunnuntai 8. elokuuta 2021

strega ferrante

kuka on tuo omaperäinen  ja suorasukainen

strega

pelkät kirjoittajan kasvot


eikö riitä että kirjoitin ja kampasin hiukseni

en ole lainkaan kiinnostunut 

muusta kuin Napolista

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

lähettäkää minulle kirjoja

lähettäkää minulle kirjoja
jotka lennähtävät parvekkeen kaiteelle aikaisin aamulla
jotka rakentavat toinen toisistaan kirjapyramidin 
ja yksi kerrallaan sujahtavat postiluukun läpi eteismatolle tömähtäen
jotka asettuvat pinoihin esitellen kullattuja selkiään

lähettäkää minulle kirjoja 
jotka on avattu, luettu ja suljettu, 
kirjoja joiden sivuja on silitetty kuin kissaa ja
joissa kaikkitietävä kertoja varmistaa, että jokaisen ääni kuuluu

lähettäkää minulle kirjoja, 
leipää, ruusuja, 
aurinkoa ja vapautta

lauantai 1. toukokuuta 2021

luppoaja

ajatusten vyöryt virrat valtameret tulevat tajuntaan valmiiksi aseteltuina runosäkeinä, 
runomittaisina tai moderneina, ulkoaopetultuina värssyinä tai modernisti, ajatelmaa ja konsonantteja

ilmavasti laskeutuvat kukin omalle paikalleen aukeamaa josta minä luen ne ja 

teen niin kuin on sanottu:
ei tarvitse tulkita vaan odottaa, jokin vielä puhuttelee

minä ja prompteri hämäämme vain, vyörymme virtaamme vallattomasti

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

äänitäry

äänitä äänitäryt

ärjänteissä ääääääni tärisee

särisee säryksi, äänitän sen

jälkisärky kuohuu yli äyrrräiden

lauantai 17. huhtikuuta 2021

sujeverije

On luonnollista että musta perhonen ennustaa onnetonta kesää - musta on kaikki värit yhdessä ja siksi aivan liikaa, liikaa. Kun kaikki on liikaa kaadan vettä lasiin ja kerron käärmeistätulipaloistakiireestäputoamisestapakenemisesta painajaisissa, kaadan veden lasista pois vain tai juotan sen kasveille, kirotut kasvit. 

Kun on mahdollisuus sirottelen suolaa, joskus myös sokeria mutta sen tarkoitus on aivan erilainen. Kun en sirottele, säilytän suolaa piilossa kaapissa, en ojenna sitä kenellekään, en kenellekään. Pidän suolat ja vesilasit ja perhoset itselläni, kissat pöydän alla ja kynttilät vakan alla.

perjantai 2. huhtikuuta 2021

tulva

Niiden kartanojen välissä on niitty ja niityllä suuri tulva peittää kaiken. Kun menimme katsomaan tulvaa, teidän tähtenne puhuin selvästi ja ovelasti välttäen kokonaisia askeleita. Päästäkää minut katsomaan tulvaa, polkua alas. 

Vaan ei, ei tämä ole loppu, tulvan kerroksiin kerääntyy jonoja ja hanhia. Nytkö menemme leikkimään piilosta? Yön pimeässä hämärän varjossa, tämä on voitto. Voi hyvin olla että näimme kaiken mitä oli. 

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

tarkennan

Etsin sanaa sille mitä on tuollainen tasainen jääsade ikkunan takana. Sade on aavistuksen epätodellinen lumeksi. Raskasta se on, mutta kevyttä tuulessa, pyryseinämä vaikuttaa kahden metrin päässä ikkunan takana kiinteältä jos ylettäisin sitä tutkimaan. Millä sanalla sitä voisi kuvata, jos ei näillä. 

Myös kirjoituksessani tarkennan (vaikka ei olisi lainkaan tarpeellista), mittaan neuleen pituuden uudestaan, räpäytän silmiäni kun katson hämärään, katson kelloa vielä uudestaan, tasoittelen jauhot desimittaan. 

Tarkistan sanakirjasta kaikki lunta tarkoittavat sanat, en löydä sitä mitä etsin. On tarkennettava kuvailevalla adjektiivilla, avattava kuvailevien sanojen sanakirja ja uppouduttava vielä enemmän tähän lumeen.

lauantai 20. helmikuuta 2021

laittaudun

Laittaudun (en ole menossa minnekään) ja vieräytän tunnin harteiltani. Puen mekon jonka olen unohtanut, treenaan rajauksenpiirtolihaksia, kädet väsyvät ja siksi niiden pitää antaa katsoa välillä maata kohti. Kierrän hiukseni ensin ylös, sitten alas ja sitten teen niitä kirahvinomaisen kampauksen joka sanoo: katso, minun varjokuvani ei paljasta sinulle mitään.

Nyt olen tässä sievänä mekossa ja rajauksissa ja tukka kierteellä, himmensin valot ja toivon että olisi vielä pikkukengätkin. Kuuntelen laulua yöstä, venäjäksi, pidän siitä vaikka en jaksa ratkaista arvoituksia. 

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

kirjojeni värit

Järjestin kirjahyllyni väreittäin - miten yksinkertaista tehdä päätöksiä kannen perusteella. 

Kaikkein eniten on valkoisia kirjoja. Tai valkoisia ja vaaleita, en katsonut tarpeelliseksi erotella toisistaan ruskeanvalkoista, likaisenvalkoista, valonvalkoista ja hailakkaa. 

Vähiten on violetteja. En kestä violettia, kuinka voikaan väri olla julkea ja olevinaan - ainakin kirjan kannessa. 

En järjestellyt värien mukaan seuraavia: albumit, tietokirjat, sanakirjat, lasten kirjat. Mitäpä niitä luokittelemaan, sekamelska nuo ovat muutenkin päässä: muistot, tiedot, kuvat, sanat. 

Siirsin kellon ylähyllylle, näkeepä naapurikin paremmin että pian on aika.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

kiraffi

Saavun kotiovelleni ja avainta kiertäessäni se pysähtyy aivan liian aikaisin, en kuule loksahdusta vaan ovi on täysin hiljaa. Turhautuneena ja pelokkaana koputan, kopkopkop, jään odottamaan pimeässä rappukäytävässä. Asunnostani kuulen kummallisen kipakat ja kapeat sorkan äänet jotka pysähtyvät oven taakse. Lukko naksahtaa, ovi aukeaa. 

 Kirahvi pyytää minut ystävällisesti peremmälle korviaan heilutellen ja ulkokenkiäni kopistellen siirryn ahtaaseen eteiseen. Kirahvi kopistelee edelläni päiväntasaajan keskipäivän tapaan valaistuun tupaan. Pyydän anteeksi mutta tämä on minun kotini, huokaisen kirahville mutta en usko että hän kuulee sitä vedenkeittimen ääneltä. 

Jätettyäni kengät siististi rinnakkain eteiseen, siirryn olohuoneeseen. Kirahvi on vaihtanut sohvatyynyni seepraraidallisiin ja leopardikuosisiin ja lisäksi hän on kiinnittänyt katonrajaan korkeita hyllyjä joilla kasvaa erilaisia tuntemattomia lehtipuun taimia. Kirahvi kantaa keittiöstä tarjottimella minulle kupillisen teetä. Tarjottimella on erilaisia pussiteelaatuja Afrikka Rooibos -sekoituksesta. Valitsen keltaisen Kiraffi-rooiboksen karamelli- ja vanilja-aromilla. Kirahvi siemailee raikasta vetta korkeasta vesilasista. Hän istuu mukavimmassa nojatuolissa ja on nostanut pitkät koipensa lepäämään pyöreän rahin päälle. 

Kirahvi kertoo seuranneensa kiinnostuneena historiallista tv-sarjaa afrikkalaisen villieläinpuiston henkilökunnan elämästä ja tunnustaa sen olevan niin nostalginen että hän on sitä katsellessaan jopa liikuttunut. Hymyilen myötätuntoisesti ja puhaltelen kuumaa teetäni jotta se jäähtyisi nopeammin.

torstai 28. tammikuuta 2021

olkinainen

On sinisenpimeä pakkasyö ja seuraan kutsua pihalle. Navetan katolla tanssii olkinainen, tanssii nykytanssin liikkein ja heilauttaa pitkiä harmaita hiuksiaan mustaa taivasta vasten. Minulla on mukanani pulloharjoja (kolmea eri kokoa) ja olkinainen huhuilee minua ja minun täytyy luovuttaa pulloharjat navetan katon tanssijalle. Me ei olla satuolentoja (ei) vain erittäin totta ja todentuntuista unta. Hän saapuu luokseni sinisenpimeässä ja ennen aamun kajoa tanssimme navetan katolla ja piirrämme pulloharjoilla pimeälle taivaalle.

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

sumutila

tämä on minun ihan oma tilani; tilan täytteenä souvenirs, kahden hetken mittaiset boomerangit, lauseenpätkät leikattuna sieltä sun täältä. Tilantunnun havaintoja peittää keskivahva sumu, ojennan kättä johon osuva esine humauttaa pölyt ajatusten päältä mutta en ole aivan varma mitä esineelle tekisin - laitanko takaisin? Teen tilasta jäljennöksiä leikekirjoihin, paperiarkeille, sommittelen sitä ruutuvihkon kulmiin ja etsin elokuvasta, mutta sumu peittää kuitenkin joitakin olennaisia osia enkä osaa asetella esineitä ja lauseenpuolikkaita kuin tilan nurkissa. Kuitenkin saan hieman paremman käsityksen jostain, aivan kuvitellen järjestelleeni jonkin kohdan vaikka ihan samassa sumussa se on taas pian. Esineen (se on kultainen eläinveistos) asetan mustan lierihatun ja apinapatsaan väliin ja otan askeleen tilassa toiseen suuntaan.

maanantai 18. tammikuuta 2021

kilometri pakkasessa

kun kävelen kilometrin pakkasessa, kuuntelen runoja. Sanat toistensa seassa lauluissa tai kaksikerroksisina lauseina joita kerron itselleni ohjaten oikealle kadulle, oikealle polulla, mitä olinkaan tekemässä. 

Kilometri: ajattelin vain että mitä missä, miten tässä nyt, sen jälkeen, miksihän ja äkkiä kävelen tästä kotiin.

Pakkasessa: kun kaikkea kaukaa katselee ei koskaan sokeudu, oon kiinni villakankaassa ja jään tähän.

lauantai 9. tammikuuta 2021

näin haluaisin

haluaisin voimaa ja rauhaa pään sisään, tilaa kotiin ja aikaa myös. haluaisin hitaasti kypsyviä ajatuksia, jotka solahtaisivat säilytykseen tai keskusteluun kuin omalle paikalleen ja näkisin että se punoutuu kalanruotolettiin. Halusin kirjoittaa kirjeitä kauniimmin, kuunnella hiljaa ja puhua niin kuin asia on. 

Haluaisin kuunnella tarinoita ja lukea myös, koota rakennelmia rohkeammin. Haluaisin löytää itseni muualtakin kuin kirjoista ja lukea tekstityksiäni ääneen myös muille kuin itselleni. Haluaisin osata soittaa yhden laulun josta pidän ja neuloa pipon joka sopii. Haluaisin lukea, kirjoittaa, oppia ja kiinnostua uudelleen ja jaksaa. 

Haluaisin kotiini valoja, niin että näkisin mitä teen. Haluan kissat syliin tai lepäämään selkänojalle, kuulla tassut aamulla ja lattia narahtaa. Haluaisin vihreää kasveissa, verhoissa, mekoissa ja välillä ulkona. Lepattavaa valoa lyhtyyn, pehmeää valoa kirjan sivuille, kypsiä oransseja mandariineja keittiön pöydälle. Haluaisin ylleni lämpöä, hulmuavaa, kaunista ja kannattelevaa. Haluan seikkailla kuin silloin, pitää yhdessä huolta, olla kotona.

haluaisin pelastaa maailman, lakkauttaa kaikenlaisen kärsimyksen sekä taata omenoita ja irtokarkkeja kaikille.