Viltin alle piiloon, pakenen peittojen poimuihin. Voin kertoa
että tämä raukkamaiselta vaikuttava teoksi muuttunut mielenliike
ei millään muotoa ole mikään hullutus, viiripää, ei!
Kerttu kertoo totuuden - korkeapaine kaartaa yllämme ja ikkunalasit muuttuvat jääkukikkaiksi liinoiksi.
Minä, toisin kuin untuvatakeissa juoksevat kaksoisolentoni kaduilla pihoilla, lasken lämmittävät halauksen matalan majani yllä
3
lasken kolme kaksi yksi
Voi pojat ja kilpikonnat
tässäpä sitä vaan ollaan ja kuunnellaan venäjän ässiä,
kaneliässät ja suhuässät ja frikatiivit
Parasta on se että akuankka odottelee minua
kavaljeeri mitä mahtavin ja monisanaisin, moista
lurittelijaa ei tavanne edes
missään.
kuka on tuo omaperäinen ja suorasukainen
strega
pelkät kirjoittajan kasvot
eikö riitä että kirjoitin ja kampasin hiukseni
en ole lainkaan kiinnostunut
muusta kuin Napolista
äänitä äänitäryt
ärjänteissä ääääääni tärisee
särisee säryksi, äänitän sen
jälkisärky kuohuu yli äyrrräiden
On luonnollista että musta perhonen ennustaa onnetonta kesää - musta on kaikki värit yhdessä ja siksi aivan liikaa, liikaa. Kun kaikki on liikaa kaadan vettä lasiin ja kerron käärmeistätulipaloistakiireestäputoamisestapakenemisesta painajaisissa, kaadan veden lasista pois vain tai juotan sen kasveille, kirotut kasvit.
Kun on mahdollisuus sirottelen suolaa, joskus myös sokeria mutta sen tarkoitus on aivan erilainen. Kun en sirottele, säilytän suolaa piilossa kaapissa, en ojenna sitä kenellekään, en kenellekään. Pidän suolat ja vesilasit ja perhoset itselläni, kissat pöydän alla ja kynttilät vakan alla.
Niiden kartanojen välissä on niitty ja niityllä suuri tulva peittää kaiken. Kun menimme katsomaan tulvaa, teidän tähtenne puhuin selvästi ja ovelasti välttäen kokonaisia askeleita. Päästäkää minut katsomaan tulvaa, polkua alas.
Vaan ei, ei tämä ole loppu, tulvan kerroksiin kerääntyy jonoja ja hanhia. Nytkö menemme leikkimään piilosta? Yön pimeässä hämärän varjossa, tämä on voitto. Voi hyvin olla että näimme kaiken mitä oli.
Etsin sanaa sille mitä on tuollainen tasainen jääsade ikkunan takana. Sade on aavistuksen epätodellinen lumeksi. Raskasta se on, mutta kevyttä tuulessa, pyryseinämä vaikuttaa kahden metrin päässä ikkunan takana kiinteältä jos ylettäisin sitä tutkimaan. Millä sanalla sitä voisi kuvata, jos ei näillä.
Myös kirjoituksessani tarkennan (vaikka ei olisi lainkaan tarpeellista), mittaan neuleen pituuden uudestaan, räpäytän silmiäni kun katson hämärään, katson kelloa vielä uudestaan, tasoittelen jauhot desimittaan.
Tarkistan sanakirjasta kaikki lunta tarkoittavat sanat, en löydä sitä mitä etsin. On tarkennettava kuvailevalla adjektiivilla, avattava kuvailevien sanojen sanakirja ja uppouduttava vielä enemmän tähän lumeen.
Laittaudun (en ole menossa minnekään) ja vieräytän tunnin harteiltani. Puen mekon jonka olen unohtanut, treenaan rajauksenpiirtolihaksia, kädet väsyvät ja siksi niiden pitää antaa katsoa välillä maata kohti. Kierrän hiukseni ensin ylös, sitten alas ja sitten teen niitä kirahvinomaisen kampauksen joka sanoo: katso, minun varjokuvani ei paljasta sinulle mitään.
Nyt olen tässä sievänä mekossa ja rajauksissa ja tukka kierteellä, himmensin valot ja toivon että olisi vielä pikkukengätkin. Kuuntelen laulua yöstä, venäjäksi, pidän siitä vaikka en jaksa ratkaista arvoituksia.
On sinisenpimeä pakkasyö ja seuraan kutsua pihalle. Navetan katolla tanssii olkinainen, tanssii nykytanssin liikkein ja heilauttaa pitkiä harmaita hiuksiaan mustaa taivasta vasten. Minulla on mukanani pulloharjoja (kolmea eri kokoa) ja olkinainen huhuilee minua ja minun täytyy luovuttaa pulloharjat navetan katon tanssijalle. Me ei olla satuolentoja (ei) vain erittäin totta ja todentuntuista unta. Hän saapuu luokseni sinisenpimeässä ja ennen aamun kajoa tanssimme navetan katolla ja piirrämme pulloharjoilla pimeälle taivaalle.
tämä on minun ihan oma tilani; tilan täytteenä souvenirs, kahden hetken mittaiset boomerangit, lauseenpätkät leikattuna sieltä sun täältä. Tilantunnun havaintoja peittää keskivahva sumu, ojennan kättä johon osuva esine humauttaa pölyt ajatusten päältä mutta en ole aivan varma mitä esineelle tekisin - laitanko takaisin? Teen tilasta jäljennöksiä leikekirjoihin, paperiarkeille, sommittelen sitä ruutuvihkon kulmiin ja etsin elokuvasta, mutta sumu peittää kuitenkin joitakin olennaisia osia enkä osaa asetella esineitä ja lauseenpuolikkaita kuin tilan nurkissa. Kuitenkin saan hieman paremman käsityksen jostain, aivan kuvitellen järjestelleeni jonkin kohdan vaikka ihan samassa sumussa se on taas pian. Esineen (se on kultainen eläinveistos) asetan mustan lierihatun ja apinapatsaan väliin ja otan askeleen tilassa toiseen suuntaan.
kun kävelen kilometrin pakkasessa, kuuntelen runoja. Sanat toistensa seassa lauluissa tai kaksikerroksisina lauseina joita kerron itselleni ohjaten oikealle kadulle, oikealle polulla, mitä olinkaan tekemässä.
Kilometri: ajattelin vain että mitä missä, miten tässä nyt, sen jälkeen, miksihän ja äkkiä kävelen tästä kotiin.
Pakkasessa: kun kaikkea kaukaa katselee ei koskaan sokeudu, oon kiinni villakankaassa ja jään tähän.
haluaisin voimaa ja rauhaa pään sisään, tilaa kotiin ja aikaa myös. haluaisin hitaasti kypsyviä ajatuksia, jotka solahtaisivat säilytykseen tai keskusteluun kuin omalle paikalleen ja näkisin että se punoutuu kalanruotolettiin. Halusin kirjoittaa kirjeitä kauniimmin, kuunnella hiljaa ja puhua niin kuin asia on.
Haluaisin kuunnella tarinoita ja lukea myös, koota rakennelmia rohkeammin. Haluaisin löytää itseni muualtakin kuin kirjoista ja lukea tekstityksiäni ääneen myös muille kuin itselleni. Haluaisin osata soittaa yhden laulun josta pidän ja neuloa pipon joka sopii. Haluaisin lukea, kirjoittaa, oppia ja kiinnostua uudelleen ja jaksaa.
Haluaisin kotiini valoja, niin että näkisin mitä teen. Haluan kissat syliin tai lepäämään selkänojalle, kuulla tassut aamulla ja lattia narahtaa. Haluaisin vihreää kasveissa, verhoissa, mekoissa ja välillä ulkona. Lepattavaa valoa lyhtyyn, pehmeää valoa kirjan sivuille, kypsiä oransseja mandariineja keittiön pöydälle. Haluaisin ylleni lämpöä, hulmuavaa, kaunista ja kannattelevaa. Haluan seikkailla kuin silloin, pitää yhdessä huolta, olla kotona.
haluaisin pelastaa maailman, lakkauttaa kaikenlaisen kärsimyksen sekä taata omenoita ja irtokarkkeja kaikille.