yökalastus

Parasta kun joku on täysin samaa mieltä kalastamisesta keskellä yötä itsetehdyllä ongella, koukulla ja syötillä. Kun aurinko on ihan oranssi tai punainen illalla ja ei tuule ollenkaan ja on niin hiljaista ja kaupungin laidalta toiselle lyhyt matka. Kaikki on niin hyvin että on pakko kääntää pää pois ja katsoa toiseen suuntaan kuin tuuli.

Huomenna juhlitaan.

kaikelta

Olen kävellyt saaresta saareen ja seissyt laiturilla hiljaa ja kuullut kaukaa kaikki äänet joita en tunne. Nähnyt kirkon jonka nimeä en muista, toivonut soutuvenettä sumuiseksi aamuksi. Eksynyt Latviassa, maissa ja kaupungeissa. Olen vaeltanut kaupungin reunan yli rannalle, koska luulin katoavani mutta - ensin kaupunkiin ja lopulta vieraiden ihmisten juhliin joissa minut tunnetaan. Mitä ikinä keksinkin pelätä, unohdan.

Ei ole sellaista pimeää, minä suojelen sinua kaikelta.

häkellys

Ja silloin kaikki oli hyvin. Kun on karkkia, aurinko, kysymyksiä ja vaativa tuijotus. Ei tämä voi olla ihan toivotonta, koska tänään oli hyvä vaasailta. Se iso keltainen energianlähde joka sammuu 200 miljardin vuoden (suunnilleen) päästä laski kuitenkin aika nopeasti ja sitten oli 200 metriä asunnolle ja unohdin ostaa maitoa.



Kuuntelin tätä tänään mutta en tiennyt kenelle. Jos pääsisi jotenkin irti tästä ettei ole mistään kotoisin eikä tahdo erityisesti mitään.

birgitta

Kävin eilen iltakävelyllä. Käveleminen ympäriinsä on tosi jees. (Paitsi ei tänään, tänään olin huonolla tuulella ja valitin ja tein asioita joita on pakko.) Mutta, eilen kun olin kävelemässä, näin yhtäkkiä jalkakäytävällä krokotiilin. Sellaisen muovisen lasten leikkikrokotiilin, viitisen senttiä pitkän ja pelottavasti hampaillaan uhkailevan. Sen häntään oli valkoisella nauhalla kiinnitetty vaaleanpunainen lappu jossa luki: "Hi honey! My name is Birgitta. If you take me home I promise to love you and protect you forever and ever :) :) :)"

Tuijotin sitä, ihmettelin ääneen, otin mukaani ja nyt katselen kun se irvistelee tuolta työpöydän nurkalta.

Hi honey.

flashback

Kävin tänään töissä, siinä toisessa työpaikassa. Murheenkryyni koko juttu. Taas karavaanarikortteja, leirintämaksuja ja lukittuja ovia; ampiaiskammoa, sulanutta jäätelöä ja kiljumista. En tajua mitä oikein ajattelin. Ainakaan työvuoron viimeisinä kolmena tuntina en yhtään mitään.

Illalla onneksi soiteltiin ihan loistava skypepuhelu. Erilaiset kasvot ja hiukset mutta niin samaa kuin silloin neljä vuotta sitten kun hengattiin kampissa ja otettiin se yksi ainoa kuva missä ollaan me molemmat olemassa samassa paikassa. Vaasasuunnitelmia jotka pelastaa ehkä ainakin jonkun viikon tästä kesästä josta ei oikein tule yhtään mitään vielä.



Vielä aivan myöhäänkin ehtii puhua puoli maailmaa. Älä huoli, on aikaa ja aikaa ja kuuntelija.

20

nyt, tämä hetki, koska joskus unohdan puhua

turku, kajaani, juna
mustat rajaukset
tanssiminen
ruokaostokset
oppiminen
keskusteleminen, tarkkaavaisesti ja kuullen
leipominen
mikä tahansa missä tahansa hyvässä seurassa
rohkeus
karkki
musiikki, ei irrallinen mutta liitettynä johonkin
elefantit
kysymykset, kyseleminen
postikorttien lähettäminen
siivoaminen
ilta-ajelut, autolla tai pyörällä
tutustuminen
kielet, varsinkin romaaniset
lukeminen, runot ja romaanit
myöhäiset illat ja aikaiset aamut

pitkästä aikaa

Tänään olin todella pitkästä aikaa ihan oikeasti surullinen tai ainakin ei-niin-onnellinen. En tiedä johtuiko se matkasta, väsystä vai siitä että luin kauhean surullista kirjaa vai toimettomuudesta. Tai ehkä siitä että en tiedä mitä haluan, levottomuudesta. Niin hermostuttavaa, aurinko näytti arkipäiväiseltä ja en jaksanut millään varastaa vastaantulijoiden hymyjä.

Luin torka aldrig tårar utan handskar ja siksi kun kävelin tyhjässä parkkihallissa ajattelin ääneen

jag vill i mitt liv få älska någon som älskar mig

kohti

Aina asun niin lähellä asemaa. Herätessä (unta tänään neljä tuntia, parempi näin) korvissa kaikuu veturin humina, kolinaa, kengät kopisee asemahallissa. Taas matkalla, ajattelemassa koska on niin paljon ajattelemista että siihen tarvittiin liikaa kilometrejä ja etäisyyttä ja uusia alkuja.

Mutta se on hyvä näin. Eilen oli sellaista, niin vihreää kaikkialla ja hetki että kaikki oli vain niin hyvin ja sitten hetki että en oikeastaan tiennyt. Ehkä tietää kun ei ole kotona, ei ole missään, on ei-mistään-kotoisin ja matkalla kohti.

edistysaskel

Tänään näin kaksi tyyppia kaupungilla jotka tunnistin. En tuntenut mutta tunnistin, tiesin että ne asuu täällä ja elää täällä samassa kaupungissa. Ja muistin missä on lähin postilaatikko ja että missä liikennevaloissa kestää kauiten kotimatkalla.
Ei tämä olekaan ihan mahdotonta.

Huomenna nopeasti käymään Turussa. Se on ihan älytöntä, tiedän, mutta siellä minä olen edelleen. Pitää varmaan käydä etsimässä itseään, toivoa että löytää edes jotain ja pakata se laukkuun. Siellä se on jossain, tuomiokirkon nurkissa, bussin ikkunapaikoilla ja sillankaiteissa. Baarin vessan peilissä, hämärä heijastus väsähtäneistä meikeistä.

feikki

Jääkiekkoa, euroviisuja - olen aika hyvä hakemaan jännitystä jostain muualta kuin tästä mikä on lähellä ja todellista kun kaikki olisi muuten niin harmaata. Tai ei harmaata, pikemminkin vaaleansinistä. Eli han mukavaa mutta lopulta vain tavallinen hakunamatatakesäpäivä ja tahto pyöräillä liian kauas.

En ollut todellakaan ymmärtänyt mitä kaikkea turussa oli. Ja että sitä ei vain enää ole. Nyt on työt, tuntemattomat, hiljaisuus kahdentoista jälkeen, ångest kun pitäisi aloittaa keskustelu. Ja tämä väsymätön toiveikkuus - kyllä tällainen sopeutumisahdistus menee ohi ja pian ihan oikeasti on taas niin mukavaa.

mentre il mondo cade a pezzi

kedvesem

On niin lämmin, kevätjuhlailma. Lauletaan leskenlehdistä ja auringosta, koulu on loppu ja elämä alkaa. Euroviisut myös, jääkiekkoa, kaikkea mikä kuuluu toukokuuhun. Sekin että olen taas ihan alussa, hämmentynyt. Mutta tänään kun istuskelin patiolla, luin lähdekirjallisuutta esseetä varten om självskadebeteende ja katselin kun ruusut kasvaa kohisten - kyllä tästä voi tulla vielä hyvä kesä.



Kolikolla on kaksi puolta ja joskus elämä vain on harhailua niiden kahden pinnan välillä. Kruuna vai klaava.

Eihän tässä ole mitään menetettävää.

pimeää odotellessa

Espanjankielistä indiepoppia on mukava kuunnella, en tajua kuin muutaman sanan mutta se kuulostaa aika pehmeältä ja turvalliselta. Samalta tuntuu kävellä myöhään katsomaan kun aurinko laskee ja kun pimeä sinisyys leviä vasemmalta oikealle ja lopulta sitten kävellä siinä sinisyydessä nukkumaan.



Tällä hetkellä on niin vaikeaa koska huomasin että melkein kaikki tärkeät ovat ihan eri kaupungissa, monen sadan kilometrin päässä eikä kenenkään luo voi vain kävellä ja viettää teehetkeä. Ja se on oikeasti kamalinta.

iltamatkailu

Vielä hieman epätoivoinen olo täällä. Mutta kyllä se siitä, pikku hiljaa keksin asioita joitten tekemisestä pidän täällä, asioita joita ylipäätään haluan tehdä. Iltaisin on ainakin mukava leipoa leipää, tehdä se ajatuksella ja pöllyttää jauhoja. On myös hauska lukea paikallislehti aamulla ja kävellä töihin aina samaa reittiä ja saman musiikin soidessa - rutiineista löytyy ilmeisesti turvaa ja jatkuvuutta. Ja uusin; on hauska lähteä illalla kävelylle, vielä valoisaan kaupunkiin jossa amikset kaahaavat pitkin pääkatua ja koiranulkoiluttajat hymyilevät kävellessään vastaan. Vasta illalla täältä löytää samanlaista mahdollisuuksien viipyilyä kuin turusta, ihmisiä joilla ei ole kiire ja vapauden olla juuri niin kuin haluaa.

Kuuntelen iloveit ja jos kukaan ei nää niin tanssin vähän kadulla.

vaihto

Matka oli aika pitkä bussilla. Kun lähdettiin siitä linja-autoasemalta, katsoin taakse jääviä tuttuja taloja ja halusin painaa mieleen ne katot ja valon. Muistan vielä, toivottavasti vielä hetken huomennakin.

Ajeltiin outojen kaupunkien kautta. Kristiinankaupungissa, en ollut koskaan ennen ollut sielläkään. Siellä oli iso vesi, liekkö meri vai järvi vai joki. Varuhus, kaunis hotelli ja houkutteleva kahvila terasseineen. Kössin halli, seppos färg. Siellä voisi käydä joskus, joskus kun on paikka mihin palata. 

Alkumatkasta takaviistossa omasta penkistäni katsottuna istui joku jätkä. Kun se nousi kyydistä jossain keskellä ei-mitään, niin se jätti vaalean kevättakkini päälle tällaisen lapun. Random, mutta hauskaa.

Väsyttää, vaasa tuntuu nyt liian isolta asialta käsitettäväksi. Vielä hetki turussa, aamulla aloitetaan taas alusta.

nähdään

En halua enää hyvästellä ketään täältä. Haluan tietää että jo pian on samanlaisia laiskoja lauantaipäiviä, keskusteluja siitä mistä voi haaveilla ja mitä voi toivoa. Siitä mikä elämässä on kevyttä, siitä mikä on niin vaikeaa että se ei tunnu menevän koskaan ohi. Mutta silti pitää sanoa että nähdään joskus, nähdään syksyllä, toivottavasti nähdään. Ajoitus on niin huono.

Vaaleassa kevättakissa, itsevarmana ja kauniina kauppatorin laidalla puolenyön jälkeen. Kun katsoo hansakorttelia, takseja, pysähtyy tasan tuomiokirkon eteen ja silmäilee haaleaa vaaleutta jossain taivaanrannassa - tässä on turku ja minä, joka seison koko kaupungin edessä suoraselkäisenä ja ylpeänä, en halua taaskaan lähteä.
Joskus tuuli saa silmät vuotamaan pyöräillessä, joskus ihan oikeasti itkettää.

random

Tänään jokirantaa ja jääkiekkoa. Se oli jännää, ihan mukana siinä. Puolustuspeliä, luulin ymmärtäväni jotain.

Turku, tästä minä pidän, mahdollisuuksia ja ei tarvitse mitään muuta kuin itsensä. Voi luoja, en halua täältä ikinä pois. Mutta saa nähdä, toivottavasti ei käy tuuri.

you got your hand in sand'
ei tässä näin pitänyt käydä

yksi ohikulkijoista

Ohikulkija sateessa tai se joka kulkee oven ohi portaissa ja lukee ikkunaan liimatun sydänlapun. Sellainen joka auttaa nostamaan raskaan painavan matkalaukun hyllylle tai odottaa omaa vuoroaan. Se joka tiuskaisee "oiskohan tästä mahdollista päästä ohitse" ja se joka väistää ja sanoo ole hyvä. Se joka rullailee potkulaudalla kauppakeskuksessa. Se joka puhuu suomea murtaen ja kertoo pitkään miten asioiden maailmassa pitäisi olla. Ne kaikki jotka unohtavat sulkea puhelimensa kirjastossa ja rientävät ulos lukusalista vastatakseen soittoon. Bsfenoli-A, pahaa-aavistamaton myyjä ilman hanskoja, vihreä salama oranssin polkupyöränsä kanssa. Haalarikansa, kisakatsomot opiskelijakämpissä, ruusuja ja risuja pyöräilijöille.

Kun on niin ulkopuolinen kaupungista ja ihmisistä ja viimein kootusta elämästä huomaa kaikki muut ja kaikki ohikulkijat entistä selvemmin kun ne sattumalta kulkevat ohi. Jokaisella on paljon sanottavaa ja kerrottavaa ja minä kuuntelen koska olen nyt tyhjä kuori ja haluan taas nähdäkuullakokea.



en muistaisi omaa nimeäni

ei edes kahta vuorokautta

Saavuin Turkuun illalla, kävelykadulla melkein itkin ilosta kun kiharapäinen pultsari tuli pyytämään kolikkoa. Miten voi olla ikävä juuri oikeaa pehmeää valoa ja bussin edestä juoksevia teinejä. Niin anonyymia olemista ja hiljaista kämppistä.

Pääsykoepaikalle kävellessä olin niin onnellinen, luin auringonpaisteessa yliopiston pihalla muiden hermostuneiden kanssa ja istuin eturivissä.  Koe oli vaikea enkä tiedä osasinko ollenkaan mutta täytyy ajatella kuten korkealla mäellä turun kattojen yllä päätettiin: ei sitä nyt kannata murehtia, kaikki järjestyy kuitenkin.

Meni liian myöhään ja nukuin muutaman tunnin enää aamuista vaellusta juna-asemalle. Se kuitenkin kannatti, oli aurajoki ja vapaampaa olla kuin viimeksi, pisamia.



Yöllä pyöräillessäni kotiin Halistensillan yli, ajattelin että jotain muutosta on tulossa. Kaikki on niin kaunista.

pub2

Kohti vakavaa pian. Pääsykoefiilis: raitamekko, aurinko paistaa, turku on niin tuttu ja tavallinen että itkettää. En tiedä mitä tekisin ennen koetta, kuuntelen parhaita biisejä ja hall of fame. Jos vain kaikki menisi hyvin ja tekisin parhaani - muutakaan en voi.

Publicum odottaa, 30 sivua ja kaksi tuntia.

älskade vare

älskad vare den okände och hans hustru,

och nästan med ärmar, krage, och ögon!

älskad vare den som sover på rygg,

den som bär en trasig skor i regnet

älskad vare den skallige utan hatt

den som klämmer ett finger i dörren

älskad vare den som svettas av skuld eller skam

den som betalar med det han saknar

älskade vare de som sätter sig

Vallejo

tuulensuunta

Sydänlaput on loppu. Vaasassa ei kulje busseja. Inspiraation pitäisi olla opiskelussa mutta se on edelleen hukassa. Pitäisi osata täyttyä taas kiitollisuudesta ja ajatella maailmanpelastamista. Kärsivällisesti, verkkaisesti, jatkuvasti. Mielenmuutos.

Forgive them even if they are not sorry.

Ei sitä koskaan tiedä mitä löytää sohvan alta.

energia

Eilen väsytti ihan kauheasti töitten jälkeen mutta menin silti lenkille. Oli hyvä ilma. Siitä lenkistä ei kyllä meinannut tulla yhtään mitään, eksyin ainakin kolmesti oudoilla lenkkipoluilla - mutta toisaalta löysin kaksi uimarantaa ja ihan loistavan runokirjanlukemiskallion. Pitää mennä sinne sitten kun on aikaa, aurinkoa ja sievemmät vaatteet.

Johtuu varmaan lähestyvästä vakavakokeesta, mutta olen tainnut olla vähän energiaton ja näköalaton tällä viikolla. Inhoan sitä kun kaikki päivät näyttävät samanlaisilta, erivärisiin on vielä liian pitkä aika ja sitä ennen pitäisi tehdä parhaansa kerta toisensa jälkeen. Voihan energiattomuus johtua myös siitä että kaikki turkutärkeä on nyt turussa ja minä olen täällä. On niin paljon kaikkea uutta että se väsyttää ihan täysin.

Nyt pitäisi vain jaksaa lukea, lukea, lukea ja päättää että saan ainakin 90 prosenttia oikein. Ei vähempää, en suostu.

kevyt, päättäväinen

Vapusta tuli sittenkin jotain. Vaihdoin viidakkomekon päälle, hiukset kampasin laineille ja tein silmiin paksut rajaukset. Yritin parhaani tutustua juhliviin vaasalaisiin, saada katsekontaktin tanssilattian yli ja olla mukana mutta lopulta jäljellä oli vain ei-mistään-kotoisin oleva anonyymi (mutta tanssitaitoinen) kaveljeeri ja kotimatka yksin uuteen asuntoon ilman pienintäkään aavistusta siitä mikä olisi helpoin tai nopein reitti.

Aamulla heräsin aikaisin, luin vakavaa. Etsin kaapista asennepaidan, painoin ylioppilaslakin päähän ja kävelin kaupungilla kellastuneitten hattujen seassa. Aurinko paistoi vaikka muualla satoi vettä: tämä on vaasa jonka minä luulin tuntevani. Illalla lenkillä suunnittelin kesää, uskalsin ajatella että kaikki järjestyy täälläkin ja samalla turussa. Jos vain jaksan, teen päätöksiä (ei niin väliä onko ne oikeita vai vääriä) ja olen kiltti.