puutarhapalsta

Kiidän pyörällä puutarhapalstojen ohi joka päivä ja sitten ajattelen, ihan kuin ei olisi kiire minnekään, miten kävelisin omalla palstalle ja hetken katselisin suoria porkkanarivejä. Ihan itse kylvettyjä ja hallalta suojattuja.

Sinne palstalle olisi toisinaan vähän puolipakko mennä mutta kuitenkin kun sinne kävelee niin tulee olo että tämä on oikeaa. Palstan laidassa vähän liian pieni metallinen kastelukannu jolla vetta saa kantaa vesipisteestä ainakin viisi kertaa että kaikki taimet korret ja kesäkukat saavat tarpeeksi vettä. Kastelun ja kitkemisen päätteeksi hymyillään kädet ja poski mullassa naapuripalstaleiselle, pyyhkäistään käsiä kukkahameeseen ja kävellään luonnonkukkakedon kautta kotiin. Kukka hiuksiin, unohtuu, muistetaan vasta kun varisee nukkumaanmennessä matolle.

tunne järkeet

Aika paljon olen ajatellut järkevää ja höpsöä, intohimoa ja velvollisuutta, oikeaa ja väärää. Kun on niin tunnollinen ja kuitenkin niin vaativa niin ei voi tyytyä vähempään kuin ahkeraan, kunnianhimoiseen puurtamiseen kohti puhtaasti toteutettuja tahtomisia. Pitäisi olla yhtä aikaa luotettava ja spontaani, ajatella puhtaasti järjellä ja sydämellä.

Kun ei velvollisuus tai intohimo ole yksioikoista. Haluaisin olla sellainen ihminen joka tekee päätökset siksi että tuntuu hyvältä tehdä näin eikä siksi että ei tunnu hyvältä tehdä toisin. Mutta pitäisi olla sellainen ihminen joka ylipäätään päättää, päättää sitten päällään tai sattumalla.

kiki

Hiphei.

Parvekkeella on kolme, kukkia ja kasveja ja viileää ilmää ja täällä on bon over estate bellissima. Italiaa puhuu sitten kun on viiniä yksi kaksi kolme, blogia kirjoittaa sitten kun on neljä.

Tanssittiin hetki ja tämä on ihan hauskaa näinkin. Viikot juoksee nopeammin kuin ehtii tehdä päätöksiä mutta kyllä ne oikeat asiat tunnistaa sitten kun osuu, mäiskis.