syntymäpäiväjuhlat

Pilvet riippuu taivaalla jo viidennettä päivää kun kakut ja kaverit ja kauniit mekot kerääntyy kattoni alle. Kakkuja on paljon, enemmän kuin muutama tai ainakin siltä se tuntuu - niin ihmisiäkin, tanssitaan isossa piirissä ihan niin kuin synttäreillä kuuluu. Tykkään kaikista, katossa on jouluvalot ja ikkunalaudalla tai postilaatikossa kortteja.

Maanantain kunniaksi tehdään vain vaikeita asioita: opetellaan mikä on khiin neliö, pestään yksi koneellinen pyykkiä ja tehdään muuttoilmoitus. Kuinka tehokasta, keitän lisää teetä ja kuunnellaan,  huomaamatta aikaa olen ollut liian kauan poissa kotoa.

Kotiin pitäisi kuitenkin päästä, toisen ihmisen lipasto ja tavarat huoneessani, avaruutta isossa talossa ja sen ympärillä.

ensilumi

Ensilumi satoi tänä vuonna päivän myöhässä. Tavan mukaan se leijailee joka vuosi luokseni syntymäpäivänä, koristaa polun varrella lojuvat lehdet valkoisiksi, sataa pieninä hiutaleina mustalle baskerille. 

Kuume nousee ja laskee edelleen, kurkkua särkee ja pään päällä tuntuu olevan kasa täyteen pakattuja matkalaukkuja. Nukkuminen on suhteellista, joskus tietää sen ja joskus ei, ei ainakaan neljältä päivällä tai aamulla.

21

Sinä päivänä en tehnyt yhtään mitään erityistä. Heräsin aamulla klo 8:15 ja soitin lääkärille ennen puolta yhdeksää: päätä särkee ja minä haluan että se loppuu. Vesiharson läpi kaupunkiin, kaupungin apteekista hiljalleen rauhoittuviin kuumeisiin uniin.

Illaksi hiljennän ympäristön äänet ja huomisen vaatimukset. Valo yksiössä on punainen ja keltainen: lokakuu on tullut luokseni. Luen pari sivua Buddhasta, kuuntelen iltapäivän valittuja klassisia, hengitän ujjayi. Hiljaisuudessa on niin hyvä mutta kun puhelimen kautta koira haukkuu pakkasilmassa on kaikki oikein ja paremmin.

pääkipu

Väsyttää mutta sehän ei ole minun syyni. Se johtuu siitä että pää on niin kipeä, niin kipeä että öisin näkee kuumeisia unia ja päivisin lokakuun punaisuus ja keltaisuus häikäisee silmiä yhtä paljon kuin vaaleat tenttikirjan sivut kirjaston pimeimmässä nurkassa. 

Keitän teetoverin kanssa vielä yhdet kupit teetä, uutta teetä, ja katsotaan gilmoren tyttöjä. Aamuisin pyöräillessä kohti tärkeitä ja välttämättömiä menoja huurre pehmentää maisemaa silmille sopivaksi ja joululahjalapaset pysäyttää palelemisen.

minä yksi kaksi kolme

En ole vieläkään laskenut montako meitä on, minä yksi kaksi kolme ja sitä eteenpäin kunnes kaikki on mukana ja tallessa. Viini on tällä kertaa pahaa, tosi pahaa, mutta kaikki muu on hyvää. Hyvää on varsinkin neulominen kauheata tahtia, lapanen päivässä ja kuvioneule kaavana kaikessa: yksi oikein yksi nurin langankierto ja tiputa kaikki silmukat kerralla.

Illan lopussa Chandelier, harmaa ja tasainen kaupunki.

sähkövalo

Sähkövaloiset aamut: ymmärrän kyllä miksi ne eivät innosta heräämään ja lähtemään. Vaikka lopulta se kannattaa. Inspiraatiotaan täytyy todella hakea, sitä täytyy etsiä ja kertoa että tässä minä olen ja inspiroidun. Siksi pitää herätä, lähteä, järjestää ja innostua.

Myös sellaisina sähkövaloisina aamuina kun taivas on harmaa, lokakuunkeltaisuus melkein ruskeaa ja herätyskellon ääni liian terävä pehmeässä unisessa ilmassa.

varovasti

En mä osaa, osaanpas. Kai kaikkein eniten silloin kun luulee tai ei luule, ei tai kyllä, nyt tai heti. Heti oli vähän pikemmin kuin luulin, nyt on aina ihan liian aikaisin.

Ei oo kiire minnekään, sanoo somersby.

lokakuu

Pohdin tässä että mitäpä jos ajattelenkin hetken päästä että ei, ei tässä näin pitänyt käydä - niin kuin aina! Jos unohdan ihan ajatella, unohdan muistella mitä oikeastaan haluan, unohdan keksiä sen mitä oikeastaan haluan. Unohdan ja sitten vain havahdun ja katson ympärilleni kirkkain silmin; siksi pitää pohtia nyt missä on ja mitä on lokakuu, vuoden kaipaavin kuukausi.

Lokakuusta tulee keltainen ja punainen, mukana vähän valkoista koska pian sataa ensilumi. Lisäksi haluaisin että olisi lämmin olla neuleissa, että olisi päättäväisyyttä ja pitkiä iltoja. Haluaisin nähdä samoja maisemia, samoja ihmisiä. Haluaisin matkustaa paljon mutta en erityisen kauas, vain kolmen tai neljän tunnin päähän. Olisi hyvä jos olisi viimeinkin aikaa maata yöllä matolla pimeässä ja olla rauhassa, tarkkailla mihin ajatus pysähtyy ja mitä se pakenee ja mihin se karkaa.

"En tiedä", sehän on oikeastaan totuus silloin kun ei vain ole vielä ajatellut muistanut keksinyt mitä haluaa.