Ensilumi satoi tänä vuonna päivän myöhässä. Tavan mukaan se leijailee joka vuosi luokseni syntymäpäivänä, koristaa polun varrella lojuvat lehdet valkoisiksi, sataa pieninä hiutaleina mustalle baskerille.
Kuume nousee ja laskee edelleen, kurkkua särkee ja pään päällä tuntuu olevan kasa täyteen pakattuja matkalaukkuja. Nukkuminen on suhteellista, joskus tietää sen ja joskus ei, ei ainakaan neljältä päivällä tai aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti