tee-aamu

Tätä olen kaivannut enkä edes huomannut. Voi herätä aamulla vartin herätyskelloa myöhemmin, kiskaista villasukat jalkaan ja keittää ihanaa yrttiteetä. Ja ihan rauhassa, vaikka aurinko ei paista, hengitellä aamua ja avata kalenterista uusi viikko. 

Keitän lisää teetä, tällä kertaa vaaleanpunaisista unelmista, ja päätän opiskella viimeinkin kaikki ne feministiset kappaleet ja paasaavat kehityskulut yhdellä kerralla tässä aamussa koska sellaisesta minä pidän. Saan opiskelua kaiken mitä haluan kolmessa tunnissa ja nyt olen edellä aikataulusta ja siksi keitän jälleen teetä (marjaista pussiteetä, ihan vaihtelun vuoksi) ja yliviivaan tehtävälistasta taas yhden asian.

Ja tänään ajattelen niin selvästi kun olen saanut olla ihan rauhassa tehokas. Tätä minä haluan: aamuja ettei ole kiire tai töitä tai ketään jota pitää muistaa, villasukat, tuulinen päivä, tekstiviestejä joilla ei ole kiire, ikuisia suunnitelmia, virolaisia karkkeja, lähettää postikortteja ja tutustua taas uusiin ihmisiin ja juoda teetä vanhojen tuttujen kanssa. Haluan juuri tällaista onnellisuutta nurkasta nurkaan ja teekupillisesta toiseen.

odottaa

mä odotan että silmät syttyy kun puhut jostain mistä ihan todella pidät

odotan että maailma viimeinkin muuttuisi, että maailma pelastuisi, että ne kaikki ymmärtäisitte pistää älypuhelimenne pois hetkeksi ja katsoa silmiin kun sanotte ei, vaikka sanottekin ei

odotan että olisi jo huominen ja keskiviikko ja että teekaveri tulisi kylään ja että olisi perjantai ja takka ja juhlat ja taas seuraava viikko, päivästä toiseen ja taas tyhjän korttikaupan takahuoneessa alkamassa alusta

ja kun ei pitäisi odottaa vaan olla

keskikesä

Turkuun on aina niin mukava tulla. Bongailen naama junan ikkunassa parhaita asioita, isoja kirkkoja ja opiskelijakämppiä, kiemurtelevaa jokea. Turussa on vastassa paras ikinä, kaunis kori ja kovaääniset myyjät, kaksi viestiä, tänä iltana tehdään fruitie joka ei pysy päässä ja tanssitaan. Niin, tanssitaan ja musiikki on hyvää, viini kallista.

Juhannuspäivänä herään hetkeä aikaisemmin ja kierrän koko kaupungin, kerään palasia joista pidän. Istun kirkossa vain koska siellä on niin hiljaista, kävelen portaita koska on aikaa, kastun sateessa koska kyllä kesä kuivaa. Haluan nähdä vain hienoja asioita: valkoiset jalanjäljet vastamaalatun suojatien vieressä, banaanipaita, vanhat pariskunnat pitämässä sadetta pensaan alla, puuhun piirretty kaarnamuori. Piti olla ulkona vain tunti mutta sen sijaan kiivettiin mäntyyn, ei kävelty tietä pitkin ja ylitettiin joki älyttömällä förillä.

Mutta Turusta on aina niin kurja lähteä ja katsoa kun ylioppilaskylä jää jonnekin selän taakse. Mutta toisaalta kun kävelee Väinönkatua ylöspäin, minä olen tässä, kastelen kukkia parvekkeella ja hyräilen kainuun lauluja.

ihmisistä, ihanista

Mitä olen ajatellut viime aikoina, todella paljon, on se että miten mukavia ihmisiä kaikkialla on. Ja miten ihanan ihmeellistä on että ne tunnen ne kaikki, jokaisen jonkun nurkan takaa. Tai vastaantulijan, satunnaisen, viikonlopun tai muuten-vain-hengailun. Töissä on kivoja tätejä ja minä olen yksi niistä marimekossani. Kaduilla ihmiset sanoo moi, kassalla myös, kalenteri on niin täynnä. Yhden kanssa voi juoda teetä puoleenyöhön, toisen kanssa virittää nuotion ja paahtaa vaahtokarkkeja kunnes aurinko laskee.

Huomenna turkuun ja siellä on lisää ihania ihmisiä, niin ihania. Sellaisia mitä ei ole nähnyt ihan kamalan pitkään aikaan ja siksi odotan että pääsen junaan ja olemaan malttamaton ja ajattelen sitä kun juna saapuu asemalle ja paistaa aurinko koska niin sen kuuluu paistaa turussa.

tuparit2

Täällä on ihania ystäviä ja ihania ihmisiä kaukaa ja läheltä ja hienoja ja upeita ja voi apuamiten siistiä!

Oho, boolia on vielä jäljellä!

Pelataan aliasta ja ubongoa ja en osaa mitään mutta se ei mitään koska olen kotona. Kaikki nämä ihmiset, tämä ilta, parveke, suklaakeksit ja voi apua miten minä tykkään näistä tyypeistä, kaikista.

Voi kiitos.

kotijuhlat

Olen mielissään. Ylihuomenna on juhlat. Sellaiset joissa soitetaan mielimusiikkia, syödään mieliherkkuja ja tutustutaan. Sisällä on hyrräviirinauha ja ulkona parvekkeella pieniä tähtiä ja kukkia. Sisällä kauheasti kivoja ihmisiä joilla on sievät vaatteet ja toivottavasti hauskaa. Ja olen paitsi mielissäni, myös innoissani, suunnittelen. Suunnittelu on niin mukavaa vaikka ei saisi yhtään mitään aikaiseksi. Ja vaatekriiseily myös. Ja parhaan suklaan etsiminen, pienten kivojen juttujen keksiminen.

Ihan huippua on myös se että viimeinkin pääsne pitämään tuparit. Muutin viisi kertaa mutta en muistanut pitää tupareita - nyt sitten pitää pitää senkin edestä, niin että tästä tulee niin hyvä koti etten enää halua lähteä. Enkä kyllä haluakaan, tämä on turva ja kaikki ja sievä ja rauha kun aamulla keittää teetä ja katselee pääskysiä parvekkeella tai kun ovikello soi ja joku kiva tulee kylään, kylään minun kotiini.

vapaalla

Vaikka töitä on (taas kerran) ihan liikaa, välissä ehtii ideoimaan ja innostumaan kaikesta muustakin. Esimerkiksi luontopoluista, voikukista, markkinoista ja juhlista. Toisinaan surkea muisti on kyllä hyvä juttu, koska kun unohtaa asioista puolet niin niiden uudelleen muistaminen on kaksinkertainen ilo.

Eilen juuri muistin, että pitää kirjoittaa taas ylös mitä minä oikein haluan, kaikelta, ylipäätään. Ja minä haluaisin että töissä olisi aina vain kivaa, että voisi käyttää vähän enemmän rahaa kesäilyyn, että olisi aikaa tehdä kukkaseppeleitä järven rannassa. Haluaisin pitkiä keskusteluja mutta toisinaan myös ihan riittävän lyhyitä. Viestejä läheltä, mutta myös kaukaa. Aurinkoa, kukkamekon ja aamuja parvekkeella. Kivoja yllätyksiä työpäivän jälkeen ja joustavia aikatauluja. Haluaisin puhua tuntemattomille ja jo vähän tutuillekin aina vain enemmän. Sekä ajella ympäri maakuntaa aurinkoisina päivinä mutta olla autossa hiljaa. Ja haluaisin että juhlista tulisi sievät ja hauskat, sellaiset joissa on ihanan pieni ja kevyt kuplivuus. Mutta ennen kaikkea minä haluaisin aikaa, että ehtisin oikeasti ajatella mitä haluan, että en vain tekisi mitä teen koska se tehdään mahdolliseksi vaan koska haluan. Ainakin nämä olisivat hyviä asioita kesään.

italia, amelie

On kaksi asiaa joista pidän oikein paljon, italia ja amelie.

Niitä voi molempia katsoa loputtomiin ja ilahtua aina jostain uudesta pienestä asiasta, kulmakarvankohotuksesta ja elekieliopista. Ne eivät katoa vaikka niitä ei näe tai jos ne unohtaa kuukausiksi - ameliekerho odottaa aina ja italian fraseologia pysyy päässä myös lumimyräkässä keskellä pahinta talvea, fa freddissimo.

Ja oikein paljon minä niistä pidän siksi että ne ovat kuitenkin epätäydellisiä. Amelien vaatteet, tylsääkin tylsemmät ja vihreää vasten liian punaiset ja silmää ärsyttävät kaiken harmonian keskellä. Italiassa vallitsee se hallittu kaaos, läheltä katsoen älyttömät pysäköinnit mutta yläilmoista ihailtuna säntilliset pikkuautojen jonot. Kaikkien yksityiskohtien keskellä ne molemmat ovat niin vajavaisia ja siksi ylistettäviä.