tiistai 3. kesäkuuta 2014

italia, amelie

On kaksi asiaa joista pidän oikein paljon, italia ja amelie.

Niitä voi molempia katsoa loputtomiin ja ilahtua aina jostain uudesta pienestä asiasta, kulmakarvankohotuksesta ja elekieliopista. Ne eivät katoa vaikka niitä ei näe tai jos ne unohtaa kuukausiksi - ameliekerho odottaa aina ja italian fraseologia pysyy päässä myös lumimyräkässä keskellä pahinta talvea, fa freddissimo.

Ja oikein paljon minä niistä pidän siksi että ne ovat kuitenkin epätäydellisiä. Amelien vaatteet, tylsääkin tylsemmät ja vihreää vasten liian punaiset ja silmää ärsyttävät kaiken harmonian keskellä. Italiassa vallitsee se hallittu kaaos, läheltä katsoen älyttömät pysäköinnit mutta yläilmoista ihailtuna säntilliset pikkuautojen jonot. Kaikkien yksityiskohtien keskellä ne molemmat ovat niin vajavaisia ja siksi ylistettäviä.

Ei kommentteja: