yltäkyllin

Ihan kohta on viimeinen päivä. Tai oikeastaan se on nyt. Turha olla surullinen koska on kaikkea mitä vain voi haluta: eilen oli hyvä päivä, nyt on hyvä päivä, huomennakin on kaikesta huolimatta hyvä päivä. Kanarialintu liihottaa korvasta korvaan, sillä on niin paljon asiaa ja se haluaa suuremmille areenoille. Kesänkeltainen lintu, on vieläkin kesä, kesä jatkuu niin kauan kuin on kevyt mieli ja ikkuna auki öisinkin.

Raidallinen nainen kertoo Jyväskylästä, siellä on rumia taloja mutta hyvä kaupunki. Se sanoo että pitää olla tyytyväinen kun on katto pään päällä, olen samaa mieltä. Mitä sitä osaisi kaivata.

3x

On kauhean lämmin, taivaanranta halistensillalta katsottuna yhtä kaukana kuin tavallisestikin, viljapelto tuoksuu kodilta ja jyvä on pehmeä. Aamulla ohitan onnellisen lenkkeilijän, kalamiehet, opiskelijat koirineen ja kaupassa hyräilen mukana, kassatäti on taas uusi kun ostan pakkausteippiä.

Paras baari ikinä, tai toinen niistä. Toinen on tuttu, se ei ole tästä ajasta mutta siellä soitetaan mitä pyydetään. Toisessa on paljon ihmisiä, niin paljon että happi loppuu mutta i don't care i love it. Musiikki on oikeaa, en tiedä mikä se kappale on mutta se on hyvä, aina vain uudestaan ja halataan tuntematonta. Tanssitaan niin että on kuuma, mutta ei silti lopeteta koska katseet on myrskyisiä ja väsyneitä, polttaa kun on niin onnellinen. Tuomiokirkko tuijottaa, käsi on lämmin.

Samalla bussipysäkillä jolla kerran odotin ja hymyilin ihmisille. Seisotaan siellä, muistetaan että bussin numero on 32 eikä 110. Turku on niin lähellä, juuri tässä, kaikki mitä pitää olla on tässä. Katson silmiin kevyesti mutta pidän kiinni ehkä vähän lujempaa.

vielä ehtii

Viimeiset kaksi viikkoa: pitäisi ehtiä matkustaa, piirtää katuun katuliiduilla, lukea kirjoja (io e te, io e te), pakata, leikata ja liimata kokoon kaikki mitä kesästä jäi lojumaan työpöydälle, tehdä muutoksesta vain pieni epämukavuus - pahvilaatikkokasa keskellä olohuonetta. Haluaisin yhtä paljon lähteä ja jäädä mutta sillä ei ole väliä koska on vielä niin monta päivää.



Kun pitäisi sanoa jotain niin en osaa koska kanarialintu kiertää pään yllä ympyrää ja kertoo miten hyvin kaikki on. Kaikki on niin selvää ja helppoa olla. Nyt voi puhua jo nimillä, sinä ja elokuun pimeät aamut ja illat.

elokuvissa

Ruotsinkieliset lyhytelokuvat, ne on vastustamattomia. Ensimmäisen nimi oli den gamle och hatet, pidin siitä vaikka se yritti olla hauska kaikessa hiljaisuudessaan ja typerässä musiikissa. Siinä oli vanha mies joka oli saanut halvauksen ja joka vihasi kaikkea ja sen miehen poika joka yritti pitää vanhan miehen elossa vihan avulla. Sitä ehkä sitä ymmärtää sitten kun ei oikein tiedä mihin muuhunkaan tarttua tai vedota - koska viha on ulospäinsuuntautuvaa ja se toinen sisäänpäin.

Se toinen oli pelottava: observerade. Sali kutistui pieneksi, sopivan kokoiseksi meille. Niin että kuuli kun vieressä istuva käänsi päätään, ilmeet oli ihan jähmettyneitä ja ne tarkkailivat kun ihmiset kutistuivat ja kasvoivat vuorotellen filmissä. Kaikki rauhassa mutta tiheästi hengittäen, turvassa pimeässä ja elokuvan jälkeen viileässä tuulessa kotiin.

1837

Camus'n sivullinen - luettu. Sen sijaan Io e te, una bugia innocente. Sitä voi lukea auringonpaisteessa siellä missä muut syövät hattaraa. Ajatella sitä että täällä minä olin myös vuosi sitten, hyvällä tuulella ja melkein samanlaisissa vaatteissa. Että sitä on niin pysyvä vaikka luulee että kaikki on muuttunut. Minän pysyvyys, ei ihme että olen niin onnellinen.

On niin pitkästyttävä ilta, teen huvikseni stressitestin.Turha vaiva, ei huolia joita ei voisi kiertää.

lukea

Pitäisi lukea kirja koska tiskipöytä on niin täynnä likaisia astioita, kaikki on kesken enkä halua ajatella ajan kulumista. Maalin kuivumisen tuijottamisen sijaan haluaisin omaksua uusia tai vanhoja ajatuksia, kehittää niitä ja olla hetken joku ihan muu.

Ajattelin yrittää etsiä kirjastosta tämän, koska Edith Södergran on vau ja olen nähnyt sinistä ja punaista ja kaikki toiset värit. Saatan lisäksi etsiä myös venäläisiä satuja, venäjäksi, koska sitten saatan ymmärtää mistä siinä maassa edes jossain kohtaa on kysymys. Jos en löydä kumpaakaan niin jokin esteettisesti miellyttävä, melko uusi suomalainen moderniromaani. Keksin tuon sanan itse.

olet tässä

Hurts, Sunday, minä pysähdyn työmatkalla torilla ja annan auringon paistaa hetken kasvoille, silmät kiinni. Niin lämmin. Kyllähän minä tiedän että ei täydellinen päivä, täydellinen viikonloppu ole mitenkään säästä kiinni mutta on se silti mukavaa. Tänään aion mennä kirjapiknikille Bukowskin ja Coelhon ja ehkä vielä jonkun muunkin kanssa - siitä tulee huippua.

Vuosi sitten olin mielissään ja olen nytkin mielissään - vaikuttaa aika onnistuneelta. On tekemistä, silmät joita katsoa, aina joku jolle puhua, aina jokin pieni haave mielessä tai työn alla. Ihan kuin seisoisi kajaanissa rautatien ylittävällä kävelysillalla katuun piirretyn ympyrän sisällä jonka yläpuolella lukee "olet tässä". Minä olen tässä.

haaveilija

Tänään on taas sellainen olo että haluaisin antaa jokaiselle vastaantulijalle kukkakimpun. Oikein suuren mutta väreiltään hillityn. Haluaisin istua kadunkulmassa ja toimia kohteliaisuusautomaattina, se olisi tälle päivälle sopiva missio. Haluaisin ostaa puoli litraa mansikoita ja tutustua johonkuhun joka myös pitää mansikoista.

Mutta täällä minä vain olen paikallani ja vaihdan vain välillä asiakaspalveluhymyn aitoon hymyyn. Mutta saahan sitä aina haaveilla.