haluaisin

Vuoden viimeisenä torstaina kerään kokoon kaiken mitä tahdon tapahtuvan:

Haluaisin oppia olemaan asanoissa paremmin (sarvagasana bakasana chaturanga) ja päivittäin, haluaisin opiskella paljon hyödyllistä ja paljon vain huvin vuoksi, uppoutua kirjoitettuun sanaan ja sijoittaa sen omalle paikalleen. Haluaisin oppia soittamaan jotain sievää soitinta ja valitsemaan hyviä viinejä. haluaisin osata puhua vanhoille ihmisille ja ihmisille jotka eivät pidä minusta ja ihmisille joille ei ole oikein mitään sanottavaa.

haluaisin asua korkealla, asunnossa jossa on valkoiset seinät ja hyvä paikka joogamatolle. haluaisin vähän kauniita mekkoja, kaksi käytännöllistä takkia ja oppia ainakin kaksi uutta lettikampausta. haluaisin että vaatteita tavaroita sekasortoa olisi vähän, kaapit täynnä vain hyvää energiaa, kykyä luopua huolestumatta.

haluaisin herätä aamulla aikaisin ja keittää teetä, herätä ja herättää kiireettömästi hailakassa valossa. haluaisin että iltaisin joku silittäisi hiuksia uneen asti, että valittaisiin yhdessä mikä musiikki on tämä päivä. haluaisin olla typerä, hupsu, pastellinvärinen hattarapilvi ja käydä taas ruokakaupassa yhdessä.

haluaisin että ne joista pidän pysyisivät luona, että joskus käytäisiin kylässä ja toisinaan lähetettäisiin postikortteja. Haluaisin myös pitkiä viikonloppuja kotona kissojen ja koirien luona, kesälomaviikon kaukana kaupungista ja kesällä kuunnella kukkamekossa folkia hiukset leteillä.

haluaisin olla kansankynttilä, kykenevä selventämään ja auttamaan eteenpäin, haluaisin tietää enemmän että voisin kertoa. haluaisin pelastaa maailman, lakkauttaa inhimillisen kärsimyksen ja taata omenoita ja irtokarkkeja kaikille.

rooma

Pitkänmatkanbussi antaa aina aiheen hetkeksi reflektoida kriittisesti, haaveilla ja antaa ajan vain valua olemattomana aineena bussin sisällä - ei sillä ole mitään väliä koskaan matkaan kuluu se aika mikä kuluu ja sen aikaa me istutaan, niskoja ja luetaan puolihuolimattomasti kirjoja.

Roomassa on neljän kaistan ruuhka, tuuletonta, perillä koira kiertää ja nuuskii. Joulupuu rakennetaan huomenna, huomenna katsellaan jouluvaloja.

vilkkuvalot

Sataman kaukaisimmasta nurkasta näkee koko vuoristoon viistosti asettuneen kaupungin jouluvalot. On punaisia sinisiä vihreitä välkkyviä kieroja ja suoria. Niistä tulee levoton olo, ihan kuin olisi kiire, auguriauguriauguri, jatkuva pimeän pelko etelänmaassa näyttäytyy valomerenä.

Valkoisen kirkon juurella sanotaan hyvää yötä, minua ei väsytä.

ikkunamaisema

Tiedättekö, huoneeni ikkunan edessä on koko syksyn ollut sellainen rakennustelineen osa. Se on ollut oikeastaan aika harmillista, koska huone on korkealla ja maisema olisi koko kaupungin kattava, mereltä vuorille. Mutta en ole saanut ikkunaa auki. Kunnes eräänä aamuna viikko takaperin minut herätti pampamapampaampam ja sitten tiesin - nyt este on poistettu ja saisin ikkunan auki.

Odotin kuitenkin hetken, innosta levottomana, ja lopulta avasin varovasti toisen ikkunaluukuista. Vain puolikkaan ensin, säästin maisemasta osan myöhemmin nautittavaksi. Meri oli yhtäkkiä paljon lähempänä, aamu paljon helpompi, ihan kuin kesä olisi vielä kerran jaksanut tulla takaisin, puhaltaa lämmin tuuli, naapuri ruokkii puutarhakanoja. 

Aamuisin ennen hetkeä joogamaton laidalla katselen maisemaa, nykyisin jo kokonaista, herätän huoneen joulukuun auringolla.

vineria

Sellaiset keittiöt on todella hyviä missä on neljänistuttava pöytä ja vähän ahdasta. Sellaisissa keittiöissä varaan nurkkapaikan, koska ilta on pilalla jo täytyy istua selkä ovea kohti. Istun nurkassa, huivi tuolin selkämyksellä ja sininen sukanneulomus puikoilla. Puisetkin puikot välähtää silloin tällöin.

Viini on ostettu hauskasta paikasta joka näyttää ihan sellaiselta viinipuodilta mikä on kotona liian kallis ja on vähän liikaa olevinaan mutta täällä se on kuin mikä tahansa hauska paikka jossa tyhjennetään ja täytetään pulloja.

Joululaulut särähtää korvaan liian lujaa ja puhkoo keskustelua, siksi me kuunnellaan Norah Jonesia ja sitä toista joka kuulostaa parrakkaalta mutta ei olekaan sitä. En muista mistä puhuttiin hetki sitten, mutta äsken ikkunasta sisään lensi hyttynen joka pisti minua polveen. En neulo enää, koska kuvio oli liian vaikea, puikot puhkoivat keskustelun nekin.