ääriviivat

oon kotona ja ravistan matkan päältäni, pesen käteni

muta kasvoilla sulattaa naamion

viilaan kynteni, piirrän mun ääriviivat uudestaan

lämpimässä mun mun kuoresta tulee pehmeä 

ja muutun läpikuultavaksi

istun matolla ja yritän kuulla mun äänen

kauppalista

missä on kauppalista

se on tärkeä

olisi niin onnellista

kun tietäisi mitä on edessä

kuoro

tällaista kuoroa kuunnella 

päivästä toiseen 

eikä niitten virsi vaihdu

kulumallakaan

enkä äänenä kuorossa kuule

alttoja tai bassoja

syke hakkaa parhaiten pimeässä

kertosäkeet vaimenee

kissataulu, viinipullo

mulla on kissataulu, viinipullo 

ja yks pehmeä matto

täällä on aina kylmä, kynttilöitä

joulukahvin tuoksu

mulla on köynnöskasvi, leikkokukka

js lasikastelukannu

tässä on torstaiaamut, myöhäiset illat

pari vuotta joita en muista

kellun

vaikeinta on se kun kysytään

kysytään mitä haluan syödä

tai mitä seuraavaksi tai 

onko tämä hyvä ja mitä ajattelen

silloin uppoan kuin kivi

vaikka pitäisi kellua 

hetken mä kellun ja juttu on selvä

kauneimmat

talossa ollaan kuin silmukat sukassa - alakerta nojaa toisiinsa ja kantavaan kuvioon, yläkerta on palmikkoa ja pitsiä, se huomataan jos hoksaa. Tässä kudelmassa silmukka on vain osa osien summaa, ei haittaa vaikka olisi väärällä sivulla rivillä tahdissa. kaikki silmukat ja kaavat ovat mielessä kun kuvio toistuu, voin neuloa ilman silmiä. 

orvokki

hei orvokki näin sut eräässä ohjelmassa ja kyllä mä hämmästyin - mihin katosit silloin aikaisemmin ja nyt olit siinä. ajatella että niin lähellä olet kuitenkin ollut koko tämän ajan. ja on niin mukava että sulla on ystäviä siellä ja juhlia vaikka en ymmärtänyt mistä puhuivat 

ja hei orvokki haluaisin siis kysyä että oliko hyvä että lähdit ja oliko välimatka riittävä, olisiko ollut parempi olla ehkä jonkin verran etelämpänä pohjoisempana lännempänä. mitä oikein ajattelit silloin laivankannella ja kuninkaanlinnoilla, mistä ihmeestä löysit tuollaisen keltaisen kerrostalon

hei orvokki ja sun orvokinvärinen baskerisi, odota hetki ja ota mukaan

kylmä

Huonekasvit huojuvat hyytävässä tuulessa

oven alta kiemurtavat huudot ja hyy

jalkapohjiin säteilee outo viileys

lattian alla on pudotus ja kylmyys

peittojen alla ihoni päällä ritisee

hitaasti särkyvä aamuyön jää

unitotuudet

Oon nähnyt usein unta missä minulle selviää jokin kauhea totuus tuttavasta tai ystävästä; hän paljastuu käsinkirjonnan harrastajaksi, hän on kuninkaallinen, hän on ammatiltaan kirjastonhoitaja, hän on jkerta kaikkiaan otain muuta kuin luulin ja uskoin. Ja unessa todistan tämän kauhean totuuden ja mielessä rätisee sähköyhteydet enkä tiedä mikä on tämän mullistavan tiedon kohtalo, miten tulee asettaa seuraavat sanansa unessa ja todessa. 

samat

Oon kiitollinen siitä että jotkut äänet ovat samoja. 

On sade mustaa vettä ja se virtaa pitkin mantuja. 

On selvää tuolla on tien pää mutta voin myös valita, 

onko se sitä myös jatkossa.

hanhi

Haluuttekste glögiä

ja me halutaan paitsi jonon viimeinen jonka kohtalo ratkeaa 20:15, tai ennemmin tai myöhemmin 

Kultapöytä on katettu epätodellisilla juureksilla ja mieltymyksillä, kertaamme sijainteja ja aikoja

Mä kysyisin että mitä sä ajattelet eläinten syömisestä ja haluaisin tietää mitä teet täällä

lumipallo

ilahduin että sieltä löytyi näppärä heittokäsi

että siinä et sitten väistänyt etkä antanut olla

kertoessasi kasvosi kutistuvat hieman

katsot minua kuin lumipallon heittänyttä lasta

lumipallot kasvavat suuremmiksi 

vyöryvät ilman halki ja kasvatan niistä linnan

pilvikissa

pilvet on kuin kuin kissat

pyörivät ympäri ja vaativat huomiota

suistavat pehmeillä tassuillaan reunan yli

muotoutuvat katseen alla juuri siihen muotoon mitä kaipaat

etkä haluaisi mitään muuta kuin silittää

upottaa kädet pehmeisiin haituviin

loisto

Nopeasti ja rutiinilla

Ihan tuttu paikka jonka tarkoitus on 

Että omista pilttuista voimme katsoa

Saako tuo heijastava olento loiston sytytettyä

Nopeasti ja rutiinilla

Teen valintoja ja kuuntelen sanoja 

Voisin jäädä tänne

Loisto on valo joka riittää

aarre

kilometrin päässä, tiedän, 

on aarre joka ei osaa kätkeytyä

aarre hämää huijaa etsijäänsä

se katsoo kohti ja väittää että olet kultaa

vaikka sen omien kylkiluiden alta kuultaa kultaa

rinne

Kylmässä valossa

tässä ajanlaskussa

tuon mäen alarinteessä

kasvaa valkovuokkoja

mä oon vailla nimeä 

pimeä rakentaa ansalankoja

matkat

Matkat on jälleen pimeitä

luotan et nää tiet on tyhjiä

ja metsät hillitsevät varjoja

Matkat kauas on valoja

mutta matkat takaisin 

on pimeitä ja ainoita. 

kauramaitotilanne

On ihanaa sekoittaa sun kahviin

kauramaitoa

En muista että tahdot sen paremmin

ravistettuna

Millainen tilanne

mä en voi olla hälläväliä

tärisijät

niitä kaikki jännittää kovasti

voi mitkä sormet

lakatut vanhat nuoret rutikuivat

puristavat tuota ohutta valkoista tukirakennetta

joka lepattaa ja tärisee

niiden ääni on kuuluva ja kaino

taivaanrannankirahvit

Miksi hätä, älä huoli, niin nopeasti unohdit

kaupunkia, laivaa suojaa

taivaanrannankirahvit

varjokuvat länsirannan 

Napolin tai Genovan

Katso hetki, usko niitä 

Päivät unta, öisin ei.  

ihmiset kärpäset

Aluksi ne ovat jalattomia, lieriömäisiä

täysikasvuisen jalat ovat lyhyempiä kuin sääsken

ja siipiä on kaksi pistiäistä vähemmän

kiiltävät mustat ruumiit liikehtivät, latautuvat, kerääntyvät yhteen

ja päänpeittävien verkkosilmien takana

kasvaa suriseva elämänhalu

imukärsät ahnehtivat verta, makeaa kukkien nestettä

ja kärpästen surina korvissasi se ei lakkaa ei lakkaa ei lakkaa

käytävät

Minun pääni arkkitehtuuri ja järjestys on sellainen, että kun otsasta avaa oven ja astuu sisään, on pitkän käytävän päässä, ja käytävää reunustavat mustat hyllyt mutta ne ovat tyhjiä. Vai ovatko ne tyhjiä vai täynnä kirjoja selät hyllyn seinää vasten ja mustat sivut kohti käytävää? Kun astelet edemmäs huomaat että hyllyt ovatkin mustaa paperia ja kuin japanilaiset talon liukuovet voit kääntää osan hyllyä sivuun ja astua sivualttarille sivuhuoneeseen jossa on jälleen uusi musta käytävä samanlainen. Yläpuolella on avaruus samanlaisia mustia hyllyä ja altasi lattialuukusta voit astua kellarin mustien paperihyllyjen sekaan. Hyllyistä voit poimia mustaa C-kasetin nauhaa joka ei ole kasetissa vaan ilmava kiharainen kasa joka jatkuu jatkuu ja jatkuu kunnes heität sen takaisin hyllylle ja osan lattialle ja kiirehdit eteenpäin mutta osa nauhaa on takertunut kuitenkin nilkkaasi kiinni. 

että muistan, haluan

tilanne vaatii toiveita, vaikka ei ole vielä sen aika:

Haluan kodin jossa on vaaleaa ja valoa, ei toista ilman toista. Kodin jossa on aikaa hengähtää joogamaton reunalla, vapaus valita tai olla valitsematta. Haluan että kissa katsoo silmiin ja silittää tassulla ja katsoa kissaa silmiin ja silittää. Haluan ylleni rohkeutta ja helmoja, kaunista ja kannattelevaa, kengät joissa on asennetta astua kadulle kuin kadulle. Haluan pitää huolta siitä, että on lämmin. 

haluan rauhaa ja aikaa päähäni, ajatuksia joista tulee kuva kuin ikebanasta. haluan kirjoittaa omia juttuja sinulle kortteja, kirjeitä ja minulle listoja, Haluan kerätä tarinoita kirjoista kuvista ja ennen kaikkea koota niistä suuremman. Haluan kuunnella teitä enemmän ja puhua arvoituksin mutta asiaa. Haluaisin löytää itseni muualtakin kuin kirjoista ja lukea tekstityksiäni ääneen myös muille kuin itselleni. Haluaisin osata yhden laulun josta pidän, tehdä yhden laulun jolle nauran ja kuulla yhden laulun ihan hiljaa. 

Haluan katsella silmiin ja unohtaa, järjestellä ja muistaa. Haluan että dumlet menee tasan ja että tulevaisuus on lepattava ajatus jossa on vaaleanvihreää ja valoa. haluan nähdä kahtena ja tietää mitä haluan.

haluan pelastaa maailman, lakkauttaa kaikenlaisen kärsimyksen ja taata omenoita ja irtokarkkeja kaikille

pakastaja-elvi

banaanista viipaleita rasioihin pusseihin

maailmanparannusta pakasteisiin

oon aina tiennyt että maailmanrauhaa

tuo omenat ja irtokarkkikauhat

miksei myös pakastetut banaanit

pakastava elvi tietää että pakastus on pelastus

kala

Kulmikas kala

Tasokas tuoli

On sellainen jossa

On selkänoja johon nojata

Kalat ui meressä

Joka on aika pelottava

Kun jalat ja aallot vie

On valittava järvi

iiris

elokuvateatterin penkkien kuuluu olla punaiset 

ja istumajärjestykseen on kaksi vaihtoehtoa 

Joko istut takarivissä

yksin ilman kenkiä ja katse kohotettuna

tai istut takarivissä

ja olet tietoinen siitä miten ilma liikkuu vieressäsi

gaben

jos mä voisin olla samanlainen

suurlähettiläs terminin asemalla

joka ei kerro kotimaastaan ei

vaan maasta jossa kaikki ovat samaa vain

joka nauraa on sama kuin joka itkee joka on sama kuin

pianisti valkoisessa takissa

soittamassa terminin asemalle 

ja suurlähettiläs odottaa junaa

fragmentit

mistä ne tulee tällaiset fragmentit jotka yhdistyy tässä ja nyt keskusteluun, ja sitten en olekaan ihan varma kummassa tilanteessa olen ja toimin yhtä hitaasti molemmissa. mitä mietit kysytään ja en tiedä kenelle vastaan tai mitä vastasin. joskus kun järjestelen valokuvia saatan kuulla jonkin lausahduksen joka on aivan varmasti omani ja valokuvasta katsoen voisin olla varma että en varmaankaan ollut loppuun asti asiaa ajatellut. 

särkyvää

Kaikkialla on kirkkaita särkyneitä laseja

lasien katkenneita jalkoja

tuu tänne

tasaiset pyöreät lasinsuut sulkee

terävät kovat kirkkaat säröt

mä oon ihan hulluna

en koske laseihin vaikka

en pelkää viiltäviä siruja

voit syyttää vaan itseäs

nimi

Mä kuulen sun äänestä

että oot kuullu mun nimen

Cocktail-kutsuilla kun kuuntelit niiden viimeisiä sanoja

Oot kuullut mun nimen aamulla ikkunan raosta

Sisäpihalle sataa keltaisia lehtiä

Sanot ohi,

Eiku oho

Sun nimi kaikuu sisäpihoilla

u-kirjaimen muotoinen laatikko

Ja mikä se on tämä, u-kirjaimen muotoinen laatikko mäen alla. Ei tänne ole helppo tulla ja se sopii minulle, kierrän ja kaarran kunnes seuraajat ovat jääneet rappukäytävään. Vastassa on vaalea lattia joka heijastaa kaiken ja se suuri musta kuilu jossain pöydänjalan takana. Apinat tuijottavat ulos ja minua ja kuilua ja pysyvät vaiti. Ja silti, jokin on eri tavalla ja avaan ikkunan. 

hai

tää on reilua peliä

kun mä sanon hai

sä naurat

hai ei sano mitään 

se vaan tulee ja naurattaa

auraa vesiä, tulee niin lähelle

että se jännittää

portaikkoajatus

mun avain on tainnut hukkua

laatikoihin liinavaatteisin lattialistoihin

mun kasvit alkaa kuihtua

tässä talossa ei oo ovisummerii

mutta kaikki vastaa mun ilmeisiin

niillä on portaissa sama suunta

nykypuhekieli

tää on tosi keltanen 

suureks kaupungiks

pääset sä tulee kaupunkii

tuu, mä ootan yheksään

viiskytviis minuuttii

oletsä jo tullu ja nähny

sun täytyy katsoo, 

kuin keltane, kato ny

älä viitti, ne ei uskalla 

vaikka me ei osattu tulla ajoissa

lahottajakääpä

seuraavaksi kuulemme lahottajakäävistä

ne ovat uhanalaisin eliöryhmä maamme metsissä

me kaikkihan tiedämme mitä käävät ovat

mutta tiedetäänkö me oikeestaan minkä takia ne - 

Käävät ovat tärkein lahottajaryhmä

ne ovat puilla kasvavia kuolemanpilviä

näkyvä sieni on valtavan rihmaston itiöemä

eliö kasvaa rihmastoa puun sisässä

Elävällä puulla kasvaessaan kääpä vahingoittaa puuta

käävän ansiosta kuolema mahdollistaa uuden elämän synnyn

Käävästä voidaan tuottaa myös ravintolisiä, uuttaa

ihmeitä vaativimpien lajien suojeluun

Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa esitellään

maassamme uhanalaiset käävät 

Silmälläpidettävä laji on korpiludekääpä

pursukääpä tippahaprakääpä aarnioukonsieni

itkukääpä yksinäisenkääpä surupolvensieni

día de los

Minulla kirjoitusmekko ja viikonloppukampaus, tulin kotiin auringosta, tulin auringon tulesta ja kirjoitan muistiin sen mitä täytyy ottaa mukaan día de los muertosta:

Ajattele sitä, mitä poisnukkuneet sanoisivat silloin kuin itse avaat suusi ja onko mitään mitä ei ole ennen sanottu. Sitähän minäkin, anna poisnukkuneelle oma äänesi aikasi vuorosi ja odota että on sinun omasi. 

Kiinnitä huomiosi perhosen väreihin, pysähtyneessä maisemassa keinuvaan keinuun, haavanlehtiin, pöllönsulkiin, koska siinä he ihan kaikki ovat ja vain odottavat että sinä, sinä, sinä tulet ja tulkitset ja annat merkityksille tulta ja nielet tulen.

kruunu 2.0

kannattaisi katsoa peiliin

niin minä tein, katsoin 

ja näin että kruunun valta on historiaa

vain pisimmistä latvoista löytyy kiharaa

minun kruununi oli samea 

ja kun kiillotin sitä sukalla

sen pinnasta heijastui kymmeniä vuosia

kuvia valtavalla vauhdilla

on uudistettava monarkia

kiillotettava ja katsottava kaikkia kuvia

kiivettävä kruunu kiharoihin

uskottava että on vallassa

kirjahyllystä

mun kirjat muutti takaisin kaappiin

kaapin syvyys on 51 senttimetriä 

kirjat asetellaan kahteen riviin

tuntuu kuin nostelisin kivii

rakentaisin muurii

minulla ei ole kirjahyllyä

ei ollut kirjahyllyä

kuin hetken aikaa

ja se hylly oli korkea ja kaunis

se oli parhaalla paikalla

mä pystyin lukemaan heti paikalla

kun mä tarvitsin sanoja

nyt mulla ei ole kirjahyllyä

mun kirjat muutti pimeään

muurin varjoon äänettömyyteen

sanattomuuteen

ja oon sen muurin takana kaapissa

kirjojen kansien välissä 

mä tarvisin jälleen aapista

ja kirjahyllyä

et mä saisin sanat 

hovipoika

 Tuu kylään

tuo mukanasi kukkia

avaa verhot ehkä myös ikkuna

sitten lue ääneen runoja

lue hovipojan tunnustus

puutarhojen tähdistä, ihanassa meressä