jouluksi kotiin

Lumi lisääntyi matkalla omasta kodista Vaasaan, kerros kerrokselta ja pakkasaste kerrallaan pohjanmaan junan maisemista kohti kotia pimeän tien päässä. Täällä on nyt hyvä olla paikallaan, ainakin muutaman viikon ajan. Luen kirjoja minkä kerkeän, joogaan varovasti ja katselen pakkaspuita aamuisin.

Kissanpennunkorvat päiväpeiton alla, musta hännänpää luikahtaa kuusen taakse ja pian havuset rapisee maahan. Kotona on pikkukissojen uusi koti, vuodesta toiseen samat pöhköt tonttukoristeet ja kynttilänsytyttelykierros kolmen jälkeen.

 Vaikka välissä on aina aikaa ja matkaa, neuloessa sinulle sukkaa se ei haittaa mitään.

korvalehteni läpi kuultava valo

Kun on kauniina väärissä juhlissa, ei tarvitse puhua mitään vai vaan sulkea silmät ja nähdä pieniä teräviä timantteja. Tanssin Ruotsiin ja takaisin, satuilen ja liioittelen. Ne laulaa kaikki on nyt hyvin, olin kotona.

Pesen leiman kämmenselästä, sitten olen valmis. Lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä - huomenna olen matkalla takaisin sinne.

psykoanalyysi

Paljettitoppi, toisella itsesurrauteltu paita, sievä hame. Ollaan me nättejä, tosin polaroidkuvassa vain legendaarisia. Kuunnellaan huonoa musiikkia, välillä ei paniikkia ja katson seiniä. Pitäisi poistaa tai täydentää mutta kaikki mitä on on nyt.

Niin mukavaa, niin lämmin, niin paljon ääntä ja lämmintä valoa jouluvaloista. Mennään tänään tanssimaan, halpaa hupia ja viimeisiä päiviä ennen.

kauneimmat

Kauneimmat joululaulut on ihan parasta. Katto on aina kirkossa kaunis ja kaikilla on hetken aikaa, arkihuolesi kaikki heitä. Puhuvat onneksi aika vähän, saan vain istua ja neuloa keltaista lapasta nopeammin kuin eilen illalla. Vieressä istuu pipopää vuoden takaa, hauska sattuma. Minulla ei ole pipoa vaan kerrankin kaunis kampaus.

Tänään on koko päivän tuullut tosi paljon, akku on ollut loppu ja pyörä raskas polkea vastatuuleen. Mutta onneksi joulu joulu on meillä, parvelta laulavat tuntemattomia lauluja.

viikonloppumatka

Ajettiin niskaan romahtavaa pimeyttä karkuun pitkä tie etelään, punaiset jarruvalot lähenee ja loittonee kunnes vaaleat valot ympärillä on kirkkaampia kuin sataan kilometriin.

Perillä  hiiviskellään näennäisen tutuilla kaduilla ja tuntemattomissa risteyksissä, haluaisin istua bussissa yksin ja hiljaisuudessa, en kestä näitä autoja. Kirpputorit on suuria, täynnä ideoita, puhuvat venäjää ja ostan harmaan villamekon. Illalla laittaudutaan toisiksi naamoiksi, juodaan vihreää, sinistä ja vaaleanpunaista juomaa ja tanssitaan vähän liian rokkia musiikkia vähän liian pitkään. Missä bussikortti, missä huulipuna, missä me ollaan!

Hyvä viikonloppu, hyvä matka, hyvä olla taas kotona.

murtuma

Lääkärillä on kylmät kädet kun se kopauttaa kylkeen kolme kertaa. Sitten se katsoo silmiin pitkään ja lukee tai lausuu ohjeita: parasetamoli, pidä hyvä asento, tule takaisin jos tuntuu siltä.

Kylkiluu on murtunut yskimisestä. Entistäkin inhottavampi yskiä, hankala katsella kattoon. Toisaalta niin älytön juttu että oikeastaan naurattaa.

tahdon

Nyt saa olla olemassa, lelukaupassa ne hymyilee kun etsitään joululahjoja, myös vastaantulija harmaassapimeässäsateessa. Hyvä olla näin, harvinaisen hyviä hetkiä ja halpaa kuoharia.

syämmiä loppuun ja alkuun myös

marraskynnys

Olen matkustanut edestakaisin, opettanut yhtälöitä, pyöräillyt tuulessa sinne ja takaisin, yskinyt itseni uneen. Marraskynnys on aina sellaista, tehtävästä toiseen, liian isoista saappaista liian korkeisiin korkoihin, idealismiarealismia.

Kuitenkin mielissäni, tietyssä tasaisessa tyyneydessä. Tunnit hahmottuu lukujärjestyksinä, päivät  matelee ja kiitää ohi, päivät sykleissä muodostaa viikkoja ja kahden päivän päästä kaikki on hyvinhyvinhyvin.

Sovitaan niin.

väsyväsy

Unohdan palmikkolapaseni kylmän auton takapenkille, bussimatkan ohitan uppoutumalla onnen etsimiseen, pitkä matka mustalla märällä asfaltilla ei lopu ikinä.

Tänä aamuna heräsin kuin en olisi nukkunutkaan ja poljen edessä nousevan päivän tasaiseksi kuin ylämäen. Väsyttää, mutta en haluaisi nukkua vaan hengitellä, hengittämisen taito.

syntymäpäiväjuhlat

Pilvet riippuu taivaalla jo viidennettä päivää kun kakut ja kaverit ja kauniit mekot kerääntyy kattoni alle. Kakkuja on paljon, enemmän kuin muutama tai ainakin siltä se tuntuu - niin ihmisiäkin, tanssitaan isossa piirissä ihan niin kuin synttäreillä kuuluu. Tykkään kaikista, katossa on jouluvalot ja ikkunalaudalla tai postilaatikossa kortteja.

Maanantain kunniaksi tehdään vain vaikeita asioita: opetellaan mikä on khiin neliö, pestään yksi koneellinen pyykkiä ja tehdään muuttoilmoitus. Kuinka tehokasta, keitän lisää teetä ja kuunnellaan,  huomaamatta aikaa olen ollut liian kauan poissa kotoa.

Kotiin pitäisi kuitenkin päästä, toisen ihmisen lipasto ja tavarat huoneessani, avaruutta isossa talossa ja sen ympärillä.

ensilumi

Ensilumi satoi tänä vuonna päivän myöhässä. Tavan mukaan se leijailee joka vuosi luokseni syntymäpäivänä, koristaa polun varrella lojuvat lehdet valkoisiksi, sataa pieninä hiutaleina mustalle baskerille. 

Kuume nousee ja laskee edelleen, kurkkua särkee ja pään päällä tuntuu olevan kasa täyteen pakattuja matkalaukkuja. Nukkuminen on suhteellista, joskus tietää sen ja joskus ei, ei ainakaan neljältä päivällä tai aamulla.

21

Sinä päivänä en tehnyt yhtään mitään erityistä. Heräsin aamulla klo 8:15 ja soitin lääkärille ennen puolta yhdeksää: päätä särkee ja minä haluan että se loppuu. Vesiharson läpi kaupunkiin, kaupungin apteekista hiljalleen rauhoittuviin kuumeisiin uniin.

Illaksi hiljennän ympäristön äänet ja huomisen vaatimukset. Valo yksiössä on punainen ja keltainen: lokakuu on tullut luokseni. Luen pari sivua Buddhasta, kuuntelen iltapäivän valittuja klassisia, hengitän ujjayi. Hiljaisuudessa on niin hyvä mutta kun puhelimen kautta koira haukkuu pakkasilmassa on kaikki oikein ja paremmin.

pääkipu

Väsyttää mutta sehän ei ole minun syyni. Se johtuu siitä että pää on niin kipeä, niin kipeä että öisin näkee kuumeisia unia ja päivisin lokakuun punaisuus ja keltaisuus häikäisee silmiä yhtä paljon kuin vaaleat tenttikirjan sivut kirjaston pimeimmässä nurkassa. 

Keitän teetoverin kanssa vielä yhdet kupit teetä, uutta teetä, ja katsotaan gilmoren tyttöjä. Aamuisin pyöräillessä kohti tärkeitä ja välttämättömiä menoja huurre pehmentää maisemaa silmille sopivaksi ja joululahjalapaset pysäyttää palelemisen.

minä yksi kaksi kolme

En ole vieläkään laskenut montako meitä on, minä yksi kaksi kolme ja sitä eteenpäin kunnes kaikki on mukana ja tallessa. Viini on tällä kertaa pahaa, tosi pahaa, mutta kaikki muu on hyvää. Hyvää on varsinkin neulominen kauheata tahtia, lapanen päivässä ja kuvioneule kaavana kaikessa: yksi oikein yksi nurin langankierto ja tiputa kaikki silmukat kerralla.

Illan lopussa Chandelier, harmaa ja tasainen kaupunki.

sähkövalo

Sähkövaloiset aamut: ymmärrän kyllä miksi ne eivät innosta heräämään ja lähtemään. Vaikka lopulta se kannattaa. Inspiraatiotaan täytyy todella hakea, sitä täytyy etsiä ja kertoa että tässä minä olen ja inspiroidun. Siksi pitää herätä, lähteä, järjestää ja innostua.

Myös sellaisina sähkövaloisina aamuina kun taivas on harmaa, lokakuunkeltaisuus melkein ruskeaa ja herätyskellon ääni liian terävä pehmeässä unisessa ilmassa.

varovasti

En mä osaa, osaanpas. Kai kaikkein eniten silloin kun luulee tai ei luule, ei tai kyllä, nyt tai heti. Heti oli vähän pikemmin kuin luulin, nyt on aina ihan liian aikaisin.

Ei oo kiire minnekään, sanoo somersby.

lokakuu

Pohdin tässä että mitäpä jos ajattelenkin hetken päästä että ei, ei tässä näin pitänyt käydä - niin kuin aina! Jos unohdan ihan ajatella, unohdan muistella mitä oikeastaan haluan, unohdan keksiä sen mitä oikeastaan haluan. Unohdan ja sitten vain havahdun ja katson ympärilleni kirkkain silmin; siksi pitää pohtia nyt missä on ja mitä on lokakuu, vuoden kaipaavin kuukausi.

Lokakuusta tulee keltainen ja punainen, mukana vähän valkoista koska pian sataa ensilumi. Lisäksi haluaisin että olisi lämmin olla neuleissa, että olisi päättäväisyyttä ja pitkiä iltoja. Haluaisin nähdä samoja maisemia, samoja ihmisiä. Haluaisin matkustaa paljon mutta en erityisen kauas, vain kolmen tai neljän tunnin päähän. Olisi hyvä jos olisi viimeinkin aikaa maata yöllä matolla pimeässä ja olla rauhassa, tarkkailla mihin ajatus pysähtyy ja mitä se pakenee ja mihin se karkaa.

"En tiedä", sehän on oikeastaan totuus silloin kun ei vain ole vielä ajatellut muistanut keksinyt mitä haluaa.

punaista ja keltaista

Tällaisina päivinä tuulee punaisia ja keltaisia lehtiä, olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit. Tuntemattomat kukat pyörätien varrella, tuntemattomat vastaantulijat ja niiden kummalliset katseet.

Pyörän eteen hyppää sattuma; ihana meri on vaarallisin nähdä. Puolituttu kuuntelee jotain mikä kuuluu sinulle, tuleville seikkailuille ilmestyy runko, kaikki on ihan paikallaan vaikket näkisi vaivaa. Mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

pilkulliset

Pilkullisessa lähtöpaidassa ja pilkullisessa mekossa, kuosit vastaavina, kuunnellaan joosea lämpimässä olohuoneen jatkeessa.

Viimeinen aamupäiväiltayöaamupäivä. Kun varaa tarpeeksi aikaa ehtiäkseen niin se saattaa yhtäkkiä kadotahävitä johonkin ja sitten on kymmenen minuuttia aikaa ehtiä autoon ja asemalle.

fram

jeg finner nok fram - 

niin varmaan vaikka en tekisi mitään, vaikka en lukisi viestejä, kirjoittaisi sanaakaan muistiin, en katsoisi ympärilleni.

Tällä viikolla voisin ajatella että tämä viikko on se mitä on, ensi viikko on sitten sunnuntain jälkeen eikö niin.

retki

Avata silmät ja olla hyvin, avata viinipullo ja olla hyvin, avata keskustelu ja olla hyvin. En tunne kadunkulmia enkä niiden silmiä tai tapoja mutta ei se mitään, viikonloppu toisten joukossa ja se on hyvin.

On aikaa olla hiljaa, aikaa puhua, aikaa ymmärtää tai selittää myöhemmin, aikaa kuunnella iltaklassista.

kolahdus

Sain postikortin, ilahduin toimivista jouluvaloista, kauniista sanoista. Sain toisenkin kortin, sen kohdalla ilahduin Atlantin ylityksestä.

Kortit kolahti kai kovaa postilaatikkoon, ehkä niin lujaa että koko maailma nyrjähti paikoiltaan tänään:  niin että kaukana on lähellä ja lähellä kaukana ja lopulta sitä on ihan oikeassa paikasta siinä missä on.

kollektiivi

Aamusta alkaen olen kuunnellut Kerkko Koskinen Kollektiivia. Kuin käkikellossa, elän kuin käki kellossa ennen kahdeksaa ja kylmä ilma puskee valkoisiin sormiin kun pyöräilen luennolle.  Opiskelemme huolella, hengen ja ruumiin ja lukujen ja sanojen suhdetta. Jaksan vaikka aamun tuloon asti, kun antaa itsestään vain sopivasti, tänään vain vähän.

Pyörät rullaa kevyesti pitkän sillan yli, ulos kirjastosta ja rauhaan. Rauhallisin paikka kaupungissa on on joogasali auringossa, teen aurinkotervehdyksen, vallankumous tähän päivään. Vie mut heiluvaan tallinnan-lauttaan, ole tyytyväinen nuorena, älä anna avaimenreiän olla ainoa ikkuna.

ultra bra

Aamusta alkaen olen kuunnellut Ultra Brata. Sinä lähdit pois minä katselin parvekkeelta, heihoihauki, savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen, ensimmäiset laulut mitä koskaan muistan oppineeni soi tänään ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan. Kaiken kuulemani saan kelattua tähän maanantaihin, sain kaiken mitä halusin ja musta tulee kaunis ja ylpee.

Aamulla elän vapaaherran elämää, päivällä ihmettelen pieniäsuuria ilmiöitä kunnes istahdan matolle joogasalissa jonne syysaurinko yltää korkeista ikkunoista. Ei ole mitään muuta kuin matto ja hengitys ja rauha kotimatkalla, ei ole sellaista pimeää jota hento käteni ei torjuisi. 

Keltainen ja ohranvärinen maa, se on leijonanosa, me väsyneet leijonat.

kakkujuhlat

Tänään kotini ovessa oli aamusta alkaen sydämenmuotoinen lappu jossa luki a party without a cake is just a meeting - todella totta!

Puolenpäivän jälkeen luokseni tuli kahdeksan ihanaa kahvilakerholaista ja sitten pöytään katettiin seitsemää eri sorttia herkkuja, chailattea ja kahvia. Juhlat oli täynnä lämmintä syysvaloa, kukkia ja kauniita hymyjä. Voi miten ihania ihmisiä, ihania kakkuja! Kakkujen äärellä me oltiin kaikki innostuneita, ystävällisiä, niin hyväntahtoisia.

Kakkujuhlien jälkeen kohtasin uuden naapurin rapussa, se muutti entiseen asuntooni. Nauratti miten hauska yhteensattuma, toivotin sen tervetulleeksi kylän kivoimpaan rappuun.

ahmatova

Se yritti mokoma, viimeinen kesäpäivä siis, hämätä! Se kiersi ikkunan puitten takaa, antoi minun nukkua niin pitkään etteivät auringonläikät enää herättäneet, muistutti aamuteellä tilastoista ja laskukaavoista jotka odottivat työpöydällä. Niin minä vain istuin ja haaveilin ja suunnittelin päivän ja vasta iltapäivällä huomasin -

tänään on se päivä kun on pyöräiltävä viimeistä kertaa kukkahameessa kirjastoon ja lainattava Ahmatovan runoja venäjäksi, se päivä kun mennään siristelemään silmiä satamaan ilta-auringon kylmiin ja kirkkaisiin säteisiin, se päivä kun istutaan parvekkeella ja juodaan kotona hifisteltyä soijachailattea.

Viimeinen kesäpäivä, puoli tuntia puoleenyöhön ja minä luen runoja ääneen.

auringon

Tästä päivästä haluan muistaa auringon.

Aamuauringon ja uuden naapurin tervehdyksen, auringon valkoisen koulurakennuksen seinissä, aurinkolasit luennoltamyöhästyjän asusteena. Ja huolimattomasti myös kkunan latistaman valon vihreässä ruokalassa, sen kelmeyden - ollaan kuin vihreässä sameassa akvaariossa. Kirjaston pihassa kohtaan taas sokaisevan valoisuuden, kirjastosta lähtiessä jo oranssihtavan illan. Miten aurinko heijastuu vastapäisestä näyteikkunasta baarin yläkerran nurkkapöytään ja häikäisee kun luen kulttuurilehteä, kuuntelen puolella korvalla kauheuksista. Kiidän alamäkeen ja säteet valaisee vielä pitkään puitten latvojen takaa, sormia palelee syksyssä ja viimassa.

kukallinen

Täällä ollaan, vuoden päästä. Tai en minä oikeastaan tiennyt tästä mitään vielä vuosi sitten - tiesin vähän turusta ja vaasasta ja uudesta elämästä mutta nyt meillä on kuoharia virosta ja ihana nauru joka tuli meren takaa, viimeinkin. Mutta hyvä että tiedän nyt, näiden kanssa on niin hyvä olla onnellinen.

Tänään en lähde juhlimaan mutta ei se haittaa koska tuntuu että tästä koko syksystä tulee juhlaa, tästä tulee hyvä syksy, tästä tulee jälleen kerran uusi elämä - vähän niin kuin joka vuosi, joka viikko, joka kuukausi. Tällä viikolla on kakkujuhlat, rauhallisia aamuja kirjastossa, mahdollisuuksia joissa voi olla ihan itsensä. 

Ihanaa olla Jyväskylässä, ihanaa asua täällä, ihanaa olla täällä.

kakku

Jos puhutaan Vaasasta niin että ohitetaan se Vaasa, saadaan kaunis asunto, helppo hengittää, yllätyskakku.

Ajattelin kirjoittaa pitkästi siitä miltä rankkasade kuulostaa aamulla tai että miltä tuntematon musiikki kuulostaa kun sitä katsoo oikeasta paikasta. Mutta en taida haluta, en kirjoita ollenkaan pitkästi.

Nyt ei enää väsytä loputtomasti, päivien päästä on taas ensi viikko ja sitten seuraava ja nähdään mahdollisimman pian.

vaasa

junassa on kivempaa kuin muistin: ulkona on ihan mustaa ja vesipisaroita ikkunassa, minä luen sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa, alan muistaa miten hyvä on vain uppoutua ja olla siinä mitä lukee

ha - siinä vastaus!

vaasassa, yllättäen, täällä on samat talot ja sama tuuli ja kuitenkaan ei sama vaikka päivätkin varmaan ovat ihan samoja sitten kun lähden pois. en olisi uskonut, ennustetaan korteista.

tuparit

young and beautiful, mä oon alkanut pitää tästä.

pitää elää vaan hetkessä, pitää tehdä sitä mitä haluaa, pitää uskaltaa ja uskaltaa

näissä tupareissa on kivoja ihmisiä, ihan hyviä karkkeja ja pohjoinen on täällä, pohjoinen, hyvä, kohta mennään kotiin.

hattu&pipo

Hattu tekee kaikesta ihan muuta, hattu tai pipo. Hattu ei suorista ryhtiä, huonontaa näkyvyyttä ja tuuli tempoo sen päästä mutta silti se saa sekunneista merkityksellisempiä, määritelmistä stereotyyppisempiä. Nyt minä olen sellainen tyttö jolla on hattu päässä ja vihreä takki huolimattomasti auki, helmat lepattaa kääntyneessä tuulessa.

Kuinka liikuttavan herttaista, kliseistä ja totta on sellainen mitä öisin puhutaan, sellaista että hattupäinen tyttö ei muista sellaista päivällä vaan vaihtaa hatun tilalle pitsipipon ja alkaa tytöksi joka käyttää pitsipipoa ja pyörittelee kiharoitaan hämmentyessään.

rankkasadekuuro

Pyöräilen kuurona kuulokkeet korvissa kun sade yltyy ja ropisee katuun, kattoihin, kävelijöihin. En kuule mitä ne sanovat kun kastuvat, minä kuulen vain mitä on kuulokkeissani. Ensin katson ilmeettä kun kenkäni valuvat vettä, pohdin onko ripsiväri levinnyt tai hiukset kihartuneet hullunkurisesti  mutta liikennevaloissa (kun sade jälleen hieman yltyy, suorastaan naurettavan dramaattisesti), kiskonkin huivin päähäni kuin mummoilla piirretyissä, annan meikin levitä ja alan hymyillä.

En ole sokerista vaan kukkasista, virkistyn ja huikkaan jalankulkijalle - ihana ilma! Pyöräilen kuin en olisi koskaan pyöräillyt ja annan veden roiskua pyörien alta kengilleni.

vääksy

Tätä olinkin tarvinnut juuri tätä; seikkailua, valvomista, mennään minne vaan.

Sysmässä on pimeäikkunainen harmonikkamuseo, Vääksyssä tumma tähtitaivas ja silmien edessä tähdenlento, näitkö sen tai liikkuvat valomysteerit kiitämässä tähtien ohi. Yön pimein hetki ylitetään hiljaisuudessa ja hiljaisuuden jälkeen kuunnellaan Reginaa ja sellaista jota en tunne. Aamussa sukelletaan usvaisiin peltoihin, kuulostellaan millaista on olla hiljaa yhdessä.

syksyn ensimmäiset päivät

Syksyn ensimmäisen päivän tunnistaa siitä että tuuli muuttuu, aamussa on sähköä, mysa. Illat, viini-illat ja valvominen jatkuvat yhden illan sijasta toiseen, päivät ovat toistensa kaltaisia ja ihan vähän harmahtavia mutta silti inspiroivia.

Syksyn ensimmäisinä päivinä pimeä rojahtaa ylle nopeammin kuin ennen. Ihan huomaamattaan parvekkeellaistuja pukee ylleen toisen neuleen ja sytyttää kynttilät; steariini valuu pöydälle, taipuu sormissa, pimeys on mustaa kun alkaa satamaan. Ja sade purkaa aamun sähkön, sateessa ilmasta tulee kevyttä hengittää ja syksystä hallittava ja jännittävä. Kun koulu alkaa, on elämä jälleen kahden kuukauden, viikon, seitsemänkymmenenviiden minuutin jaksoissa.

antikva

Tänään kiersin vanhojen tavaroiden seassa, kahlailin vanhassa arabiassa ja koskaan lukemattomissa kellertävissä sivuissa. Kuljetin sormea kirjojen selkämyksiä pitkin niin kuin kirjoissa kuvataan, kirjat säikähtivät kylmää kosketusta. Yksi tai kaksi oli hyvä ja tuntui oikealta, ihastelin tavaroita ja kuvittelin niiden kantamista kotiin, ajattelin miltä sanomalehtipaperin kääriminen uusien tavaroiden ympäriltä kuulostaisi kotona.

Lopulta valitsin kirjan jossa kuvataan juuri sellainen elämä jonka haluan (Reilua peliä, kuinka muutenkaan), neljä lautasta kakunsyöntiä varten, korkkiruuvin.

rantajuhlat

Miksi en valvoisi koko yötä - ei haittaa vaikka sunnuntaina väsyttää koska sunnuntai on hitaita tunteja täynnä. Kaikesta huolimatta päästään hetkeksi tanssimaan ja olemaan huolettomia. Huolet on sellaisia, niillä on tapana tulla kuin aallot moottoriveneen jälkeen, velloa pitkään mutta lopulta on taas tyven jota katsella vaaleanpunaisessa auringonlaskussa, superkuutamossa.

Miksen valvoisi, kesäyö on vain tämän kerran tänä kesänä.

elokuufokus

Kävin Norjassa ja se oli hieno. Siellä oli metsää ja puita kaikkialla, vanukasta lusikoiva mummo rautatieasemalla, pehmeitä neuleita kirpputoreilla. Siellä ei ollut yhtään mitään pelättävää, siellä oli helppo olla vain yksilö ja varma siitä mitä haluaa. Lentokoneessa katsoin koko matkan maata ja merta.

Tulin kotiin vasta keskiyöllä ja kirjoitin paperille mikä on fokus: meditointi, haaveilu, muistiin kirjoittaminen, vaihtosuunnitelma ja maailmanpelastaminen. Kuinka helleaalto ja pitkät päivät postikorttipuodissa viedä fokuksen niin kauas, että sitä alkaa vain tottua siihen missä elää muistamatta että maailma ei pelastu vain odottamalla. 

Ja nyt en malta odottaa: suoraan puhumista, suursiivousta, kuuttakymmentä opintopistettä, palavereja, syyskanervien istuttamista,  armon antamista, tätä hetkeä.

 

ahti&anneli

Tänään olin pikniköimässä ja puhaltamassa saippuakuplia puistossa sellaisen tyypin kanssa jolla on kivat kengät ja hauska nauru. Oli hyvä että olin, koska kirjoitin post-it-lapulle neljä loistavaa ajatusta ja muutaman yritän muistaa ilman kirjoittamista. Toinen niistä on se että täytyy muistaa koristella asunnon ovi kauniilla asioilla, toinen on social dinner - se olisi ihan liian helppo idea toteutettavaksi!

Aamulla istuin hämärässä ja kaikeksi onneksi viileässä huoneessa tylynloisessa naapuritalossa virkkaamassa hyvästä villalangasta neliöitä ja kuuntelemassa tarinoita joiden alussa sanotaan ennen vanhaan. Kertojalla on terävä pää, voimakas tahto - kaikin voimin yritän kiskoa sitä tahtoa eteenpäin, en tiedä miksi, ehkä siksi että det enda liv.

kelluva

Makaan selälläni viileässä, taivas on sininen ja violetti ja vaaleanpunainen. Jos sulkee silmät on vain valkoista valoa ja vettä korvissa. Yhdentoista jälkeen illalla kaikki on aina niin hyvin.

Pyöräilyt kaupungin laidalta toiselle, suklaa sulaa laukussa kun on niin kuuma, lempivaatteissakin on lämmin, piknikillä komennamme pilviä pysymään päivänpaisteen tiellä. 

Nyt istun täydellisellä kesäparvekkeellani, kuuntelen miten yössä kuuluu se ainainen yöllinen siritys. Viinipulloissa palaa kruunukynttilät, kukat valaistuu tuikuista ja valkoisista valopilkuista. On vieläkin niin lämmin. Tee on kuumaa, se maistuu mansikoilta.

iltauinti

Ja ihan yllättäen edessä oli täydellinen päivä. 

Aamulla pysyn auringolta piilossa sälekaihtimien takana, katson lempparisarjaa netistä ja juon teetä kuin olisi kevätaamu. Syön itsepoimittuja mustikoita ja maitorahkaa, olen tehokas ja luen uutiset. Kun aurinko ei enää häikäise, avaan verhot, parvekkeen oven, asuntoni oven ja juoksen kylpemään auringonvaloon nurmikentälle. Juhlan kunniaksi ostan take away -kahvin vaikka en minä ikinä tee sellaista, kuuntelen tarkkaan ja virkkaan kahdeksan isoäidinneliötä.

Töissä kortteja kortin perään, olen elementissäni ja juttelen kameramiehen kanssa vanhoista kameroista. Onneksi töitä ei ole pitkään ja pääsen hyvissä ajoin mustikkametsään, mustikkajahtiin. Metsässä eksyn poluilta monta kertaa kun harpon saappaissani ihan toiseen suuntaan kuin aioin mutta löydän kuitenkin vähän sieniä ja paljon valtavan suuria mustikoita. Kuuntelen Samuli Putroa ja olen metsässä ihan vain itseni kanssa, alan aavistella että tänään on hyvä päivä. Poimin mustikoita litran, kädet värjääntyy yhtä violetiksi kuin huuletkin, vastaantulijat tietävän tasan tarkkaan mistä olen tulossa.

Kahtakymmentä minuuttia vaille yksitoista heitän mekkoni rannalle ja kävelen hitaasti viileään veteen. Kellun kaukana rannasta ja hengitän syvään. 

Kaikki on tänään niin hyvin että uskaltaisin mitä vain.

vihdoinkin

Ollaan istuttu kauniina parvekkeella ja puhuttu maailmaa, tehty listoja ja todettu - syksy on ihana, elokuu on odottava, tästä tulee kaikesta niin jännittävää. Nyt vasta on se kesä mistä kaikkein eniten pidän, marjat metsässä odottamassa poimijaa, pitkät pimeät illat ja viimeinkin aikaa kuunnella teitä kaikkia.

Yhdeltä yöllä on jo hämärää, rannan valaisemattomalla lenkkipolulla on pimeää, niin pimeää ettei pyöräillessä näe kuin harmaan asfaltin ja kaikki muu on vain sinisenmustaa. Minulla on kirkkaankeltainen neule ylläni ja se loistaa vastaantulijoille kuin tulikärpänen.

kotiloma

Neljä tuntia postikortteja ja kotiin. Hyvä perjantai, aurinko ei ole lämmin vaan kuuma, valmistautuu paistamaan ihan koko päivän ja jälleen monta päivää sen jälkeen.

Kotona aion herätä yhtä ajoissa, keittää teetä isossa keittiössä ja katsella tyyniä lehmiä laitumella. Lukea bussissa paksua kirjaa ja kävellä metsän mustikoiden kautta. Pieni loma, iso loma ja valtavasti kivoja ihmisiä. Tästä täytyy tulla hyvä.

Kesä kulkee kauhean nopeasti mutta ihan kaikkea tulee varmasti vielä ikävä.

festarihammasharja

En mä oikein tiedä että miten tässä taas kävi niin että kello on kaksi. Pelattiin shakkia, voitin, vaikka en oikeastaan tainnut ajatella sitä niin tarkasti. Ajattelin enemmän sitä suomussalmea, ihan lyhyitä hetkiä, elvistä vakkarin seinällä. Mutta silti oli hyvä voittaa, muistan tämän varmaan pitempään kuin uskonkaan.

Taidan olla tänään oikeastaan juuri sitä mitä haluan, postikortinmyyjä, valmis, hymy, aktiivinen, vastata vain siihen viestiin johon haluan. Uusista ihmisistä saa aina ihan valtavasti energiaa, en edes muistanut miten hurjan paljon. Vanhemmista tutuista myös, vaikka se on erilaista, turvallista eikä luovaa.

Saatan olla taas kerran onnellinen koska en millään jaksa odottaa mitään mikä voisi olla enemmän hyvä kesä kuin tämä kesä.

somero

Somerolla on kaikkea: siellä on kauniita taloja, pitkä keskuskatu, taidenäyttely, puisto veistoksineen, kirpputori. Siellä saa ostaa ruokaa edullisesta kaupasta, vaatteita oman kylän muodin mekasta ja aurinkoisina päivinä istua pienen kahvilan pienellä terassilla ja katsoa kun ihmiset lipuvat ohi torilta haettuine mansikkaostoksineen. Sieltä saa kaikkea mitä tarvitsee ja siellä olisi varmasti myös jotain mitä tehdä päivät pitkät.

Kotiin palatessa hymyilen kuitenkin enemmän kuin Somerolla, ylioppilaskylä on koti ja kukkia kastellessa asettuu taas täysin omaan elämäänsä, pieniin ja suuriin suunnitelmiin ja odotukseen.

kesäiltayö

Kahden viikon välein istun parvekkeelle ja tulen onnelliseksi siitä miten paljon totuuksia kuulen. Niin, totta, nyt on aika olla onnellinen; niin, totta, täytyy muistaa hidastaa eikä ajatella; ja totta, välimatka saattaa lähentää. Toisaalta myös loitontaa, ihan kauheasti.

Kesäyöt on nyt lämpimiä ja valoisia ja parvekkeelta voi tarkkailla lintuja loputtomiin. En nuku, luen kirjoja ja herään väsyneenä mutta valvon silti vielä seuraavaan yöhön, jos nyt olisi seikkailun aika.

Ja kirjoja, niitä minä haluaisin lukea enemmän. Nyt luen kirjaa jossa on hyvin tehty kansi ja paljon toistoa ja välillä kuulostaa siltä kuin ei lukisi vaan ajattelisi.

ohi

Muutama kysymys: onko pieni parempi kuin suuri, oletko oikeasti tuota mieltä, milloin päivä loppuu ja toinen alkaa. Pitäisikö varata mukaan retkelle neule vai useampi huivi.

ClassicJokeWednesday antaa rytmiä elämään, se milloin lempisarjan uuden jakson katsomiseen on aikaa, että herää joka aamu ja tekee aamun tärkeitä asioita tärkeän näköisenä tärkeä nuttura päässään. Kotiintullessa iltaisin avaan postilaatikon niin kuin asuisin täällä ja joskus saan kirjeen, joskus pudotan laatikkoa avatessani puolet kantamistani tavaroista ja siitä voisi ärsyyntyäkin.

Kuukauden päästä en muista että koko heinäkuuta olikaan.

vapaa päivä

Lomapäivä joka on ollut niin pitkä ja päättymätön että muistan vain etäisesti mistä aamulla aloitin - sälekaihtimilla siivilöidystä auringonvalosta, keltaisista valopilkuista ikkunalaudalla. Ja aurinko, voi kiitos kun olit koko päivän, keskustasta tuntemattomille pikkuteille, koko pyörämatkan pään päällä. 

Mitä muuta - veneilin taas saareen kahden kirjan kanssa. Ensin selailin loppuun lapset ja vaihtotalouden, sitten laiskasti muutama sivu kerrallaan kevyttä coelhoa. Ja puhuin tuntemattomille, paluumuuttajamummolle vihreäpaitaiselle vihreän kirjan lukijalle, tytölle iloisine silmineen, värikkäille ja laulaville. Ja sille naapurille jolla on värikkäät valot ja paljon tyynyjä pihalla hellepäivinä ja joka soittaa kitaraa, ehkä se tulee joku ilta teelle ja soittaa taas vähän.

Hupsuinta kaikessa on se että olin ihan unohtanut miten mukavaa on kun ei tee yhtään mitään koko päivänä. Silloin saa kaikkein eniten aikaiseksi ja muistaa taas ihan vähän selvemmin miksi kalenteri on täynnä, sen pitää olla asioita joista pidän.

veneretki

Veneellä saareen, ihan vahingossa, soutumatkan aikana päätän olla sanomatta sanaakaan, korkeintaan kiitos.

Ja hyvä päätös sellaisenaan. Istun rannassa ja luen murakamia, istun riippumatossa ja luen sen loppuun, istun toisella puolella saarta ja ajattelen lukemaani, lopulta istun taas veneessä ja olen tyytyväinen hiljaisuudessa kun kukaan ei sano mitään. Paitsi se sydänmekkoinen tyttö vastapäätä, se kysyy miltä tuli haisee ja me kaikki siinä samassa veneessä mietitään sitä hetki.

Huomenna on vielä toinenkin aikaa lainehtiva päivä, ehkä nousen taas veneeseen neljän villapaidan kanssa ja istun rannassa päivän, luen luen luen.

ensi sunnuntai

En edes juokse vaan istun kalenterin kanssa kahvilassa, puhelimessa, autossa, rappukäytävässä. Miten tässä näin kävi, vähän väsyttää. Mutta onneksi kuukausi on olematon hujaus, kaksi viikkoa on lyhyt aika ja neljä päivää vielä nopeampi kun muistaa hengittää välillä.

Nyt väsyttää niin paljon että ensi sunnuntaina lukee kalenterissa älä tee mitään, älä yhtään mitään, enkä aiokaan. Menen puistoon lukemaan kirjoja joista ei ole mitään hyötyä ja juon teetä ja istun matolla ja meditoin koko viikon pois.

tee-aamu

Tätä olen kaivannut enkä edes huomannut. Voi herätä aamulla vartin herätyskelloa myöhemmin, kiskaista villasukat jalkaan ja keittää ihanaa yrttiteetä. Ja ihan rauhassa, vaikka aurinko ei paista, hengitellä aamua ja avata kalenterista uusi viikko. 

Keitän lisää teetä, tällä kertaa vaaleanpunaisista unelmista, ja päätän opiskella viimeinkin kaikki ne feministiset kappaleet ja paasaavat kehityskulut yhdellä kerralla tässä aamussa koska sellaisesta minä pidän. Saan opiskelua kaiken mitä haluan kolmessa tunnissa ja nyt olen edellä aikataulusta ja siksi keitän jälleen teetä (marjaista pussiteetä, ihan vaihtelun vuoksi) ja yliviivaan tehtävälistasta taas yhden asian.

Ja tänään ajattelen niin selvästi kun olen saanut olla ihan rauhassa tehokas. Tätä minä haluan: aamuja ettei ole kiire tai töitä tai ketään jota pitää muistaa, villasukat, tuulinen päivä, tekstiviestejä joilla ei ole kiire, ikuisia suunnitelmia, virolaisia karkkeja, lähettää postikortteja ja tutustua taas uusiin ihmisiin ja juoda teetä vanhojen tuttujen kanssa. Haluan juuri tällaista onnellisuutta nurkasta nurkaan ja teekupillisesta toiseen.

odottaa

mä odotan että silmät syttyy kun puhut jostain mistä ihan todella pidät

odotan että maailma viimeinkin muuttuisi, että maailma pelastuisi, että ne kaikki ymmärtäisitte pistää älypuhelimenne pois hetkeksi ja katsoa silmiin kun sanotte ei, vaikka sanottekin ei

odotan että olisi jo huominen ja keskiviikko ja että teekaveri tulisi kylään ja että olisi perjantai ja takka ja juhlat ja taas seuraava viikko, päivästä toiseen ja taas tyhjän korttikaupan takahuoneessa alkamassa alusta

ja kun ei pitäisi odottaa vaan olla

keskikesä

Turkuun on aina niin mukava tulla. Bongailen naama junan ikkunassa parhaita asioita, isoja kirkkoja ja opiskelijakämppiä, kiemurtelevaa jokea. Turussa on vastassa paras ikinä, kaunis kori ja kovaääniset myyjät, kaksi viestiä, tänä iltana tehdään fruitie joka ei pysy päässä ja tanssitaan. Niin, tanssitaan ja musiikki on hyvää, viini kallista.

Juhannuspäivänä herään hetkeä aikaisemmin ja kierrän koko kaupungin, kerään palasia joista pidän. Istun kirkossa vain koska siellä on niin hiljaista, kävelen portaita koska on aikaa, kastun sateessa koska kyllä kesä kuivaa. Haluan nähdä vain hienoja asioita: valkoiset jalanjäljet vastamaalatun suojatien vieressä, banaanipaita, vanhat pariskunnat pitämässä sadetta pensaan alla, puuhun piirretty kaarnamuori. Piti olla ulkona vain tunti mutta sen sijaan kiivettiin mäntyyn, ei kävelty tietä pitkin ja ylitettiin joki älyttömällä förillä.

Mutta Turusta on aina niin kurja lähteä ja katsoa kun ylioppilaskylä jää jonnekin selän taakse. Mutta toisaalta kun kävelee Väinönkatua ylöspäin, minä olen tässä, kastelen kukkia parvekkeella ja hyräilen kainuun lauluja.

ihmisistä, ihanista

Mitä olen ajatellut viime aikoina, todella paljon, on se että miten mukavia ihmisiä kaikkialla on. Ja miten ihanan ihmeellistä on että ne tunnen ne kaikki, jokaisen jonkun nurkan takaa. Tai vastaantulijan, satunnaisen, viikonlopun tai muuten-vain-hengailun. Töissä on kivoja tätejä ja minä olen yksi niistä marimekossani. Kaduilla ihmiset sanoo moi, kassalla myös, kalenteri on niin täynnä. Yhden kanssa voi juoda teetä puoleenyöhön, toisen kanssa virittää nuotion ja paahtaa vaahtokarkkeja kunnes aurinko laskee.

Huomenna turkuun ja siellä on lisää ihania ihmisiä, niin ihania. Sellaisia mitä ei ole nähnyt ihan kamalan pitkään aikaan ja siksi odotan että pääsen junaan ja olemaan malttamaton ja ajattelen sitä kun juna saapuu asemalle ja paistaa aurinko koska niin sen kuuluu paistaa turussa.

tuparit2

Täällä on ihania ystäviä ja ihania ihmisiä kaukaa ja läheltä ja hienoja ja upeita ja voi apuamiten siistiä!

Oho, boolia on vielä jäljellä!

Pelataan aliasta ja ubongoa ja en osaa mitään mutta se ei mitään koska olen kotona. Kaikki nämä ihmiset, tämä ilta, parveke, suklaakeksit ja voi apua miten minä tykkään näistä tyypeistä, kaikista.

Voi kiitos.

kotijuhlat

Olen mielissään. Ylihuomenna on juhlat. Sellaiset joissa soitetaan mielimusiikkia, syödään mieliherkkuja ja tutustutaan. Sisällä on hyrräviirinauha ja ulkona parvekkeella pieniä tähtiä ja kukkia. Sisällä kauheasti kivoja ihmisiä joilla on sievät vaatteet ja toivottavasti hauskaa. Ja olen paitsi mielissäni, myös innoissani, suunnittelen. Suunnittelu on niin mukavaa vaikka ei saisi yhtään mitään aikaiseksi. Ja vaatekriiseily myös. Ja parhaan suklaan etsiminen, pienten kivojen juttujen keksiminen.

Ihan huippua on myös se että viimeinkin pääsne pitämään tuparit. Muutin viisi kertaa mutta en muistanut pitää tupareita - nyt sitten pitää pitää senkin edestä, niin että tästä tulee niin hyvä koti etten enää halua lähteä. Enkä kyllä haluakaan, tämä on turva ja kaikki ja sievä ja rauha kun aamulla keittää teetä ja katselee pääskysiä parvekkeella tai kun ovikello soi ja joku kiva tulee kylään, kylään minun kotiini.

vapaalla

Vaikka töitä on (taas kerran) ihan liikaa, välissä ehtii ideoimaan ja innostumaan kaikesta muustakin. Esimerkiksi luontopoluista, voikukista, markkinoista ja juhlista. Toisinaan surkea muisti on kyllä hyvä juttu, koska kun unohtaa asioista puolet niin niiden uudelleen muistaminen on kaksinkertainen ilo.

Eilen juuri muistin, että pitää kirjoittaa taas ylös mitä minä oikein haluan, kaikelta, ylipäätään. Ja minä haluaisin että töissä olisi aina vain kivaa, että voisi käyttää vähän enemmän rahaa kesäilyyn, että olisi aikaa tehdä kukkaseppeleitä järven rannassa. Haluaisin pitkiä keskusteluja mutta toisinaan myös ihan riittävän lyhyitä. Viestejä läheltä, mutta myös kaukaa. Aurinkoa, kukkamekon ja aamuja parvekkeella. Kivoja yllätyksiä työpäivän jälkeen ja joustavia aikatauluja. Haluaisin puhua tuntemattomille ja jo vähän tutuillekin aina vain enemmän. Sekä ajella ympäri maakuntaa aurinkoisina päivinä mutta olla autossa hiljaa. Ja haluaisin että juhlista tulisi sievät ja hauskat, sellaiset joissa on ihanan pieni ja kevyt kuplivuus. Mutta ennen kaikkea minä haluaisin aikaa, että ehtisin oikeasti ajatella mitä haluan, että en vain tekisi mitä teen koska se tehdään mahdolliseksi vaan koska haluan. Ainakin nämä olisivat hyviä asioita kesään.

italia, amelie

On kaksi asiaa joista pidän oikein paljon, italia ja amelie.

Niitä voi molempia katsoa loputtomiin ja ilahtua aina jostain uudesta pienestä asiasta, kulmakarvankohotuksesta ja elekieliopista. Ne eivät katoa vaikka niitä ei näe tai jos ne unohtaa kuukausiksi - ameliekerho odottaa aina ja italian fraseologia pysyy päässä myös lumimyräkässä keskellä pahinta talvea, fa freddissimo.

Ja oikein paljon minä niistä pidän siksi että ne ovat kuitenkin epätäydellisiä. Amelien vaatteet, tylsääkin tylsemmät ja vihreää vasten liian punaiset ja silmää ärsyttävät kaiken harmonian keskellä. Italiassa vallitsee se hallittu kaaos, läheltä katsoen älyttömät pysäköinnit mutta yläilmoista ihailtuna säntilliset pikkuautojen jonot. Kaikkien yksityiskohtien keskellä ne molemmat ovat niin vajavaisia ja siksi ylistettäviä.

partirò

Domani, huomenna, ensin på svenska ihmettelemään miten kaikki ne kauniit kuvat mistä olen lukenut ovat oikeasti olemassa. Tove Jansson, viimeinkin silmästä silmään.

Näin eilen unta lentokentästä. Ei sellaista kauhean romanttista joka olisi ollut täynnä lähtötunnelmaa vaan ennemminkin realistista. Vähän epävarma olo, kiireisiä ihmisiä, ei oikein tiedä mistä puhua. Odotellaan siinä lähellä oikeaa porttia ja hypähdellään välillä kun ollaan mielissään mutta kohta väsyneitä jos portti ei jo avaudu.

Voi italia ja Italia, en oikein tiedä miten ajatella. Ihan kuin olisin menossa huomennakin korttikauppaan pyörittelemään kortteja tuolta hyllyltä toiselle mutta kuitenkin huomenna tähän aikaan olen ihan muualla, väsyneenä mutta on lämmin eikä sada vettä. Kohta olen niin kaukana kaikesta mitä pitäisi tehdä enkä voi sille mitään - on vain pakko hakea un gelato, ciao, vivere.

kuulemma

Tässä näitä asioita joita olen kuullut viime aikoina.

Ensin nainen soitti ja kertoi että hei kuules, tuossa yläkerrassa olisi asumaton yksiö parin viikon päästä, että voisin alkaa suunnitella hissin täyttämistä tavaroillani ja siirtymistä kerrosta ylemmäs, kerrosta enemmän auringon puolelle.

Toinen asia on Jyväskylän valot ja autot myöhään yöllä, ruohikossa kipittävä siili, eksynyt kikatus puutalojen keskellä. Se nauru joka ei lakkaa vaan jatkuu vielä silloinkin kun ei naureta vaan hymyillään.

Vielä haluaisin muistaa ne kymmenet ja sadat moit ja päiväät ja heit joita olen kuullut ovilla ja kaduilla ja ohikulkiessa. Vaikka en edes tunne kaikki kohtaamiani, olen niin onnellinen että kohtaan ne kaikki ihmiset ja ne näkevät että tässä minä olen ja minä haluan puhua sinulle.

pikniköidä

Ihan huomaamattani, puolivahingossa istahdan parvekkeella auringonläikkään, on niin lämmin. Villapaita on keltainen kuin seinät ennen vanhaan ja se lämmittää ihan liikaa. Juon kuumaa teetä lämpimässä ilmassa ja selailen pitkästä aikaa oikeaa kirjaa värikkäine kansineen.

Ainokaisissa pikkukengissäni pyörin keskustassa. Tällä kertaa ostetaan karkkia ja istutaan harjulla. Bongaillaan avoautoja, puhutaan enemmän kuin pitkään aikaan, kotiinlähdössä tuntuu että lämpöön voisi nukahtaa vaikka pyöräillessä jos vain uskaltaisi sulkea silmänsä.

Vielä illalla ehditään istua sinisellä viltillä kirkkaanvihreässä. Autojen sijasta bongataan koiria ja litteitä kiviä leipien heittelyä varten. Eväiden tilalta meillä on kesäideoita vaikka muille jakaa. Voi onnea, kuinka ihan tavallisesta sunnuntaista tulikin sellainen täydellinen päivä jonka muistaa vielä ylihuomennakin.

salmiakki

Sitä en tiedä - mikä lienee sellainen karkki joka ei veny vaikka haluaisi tai toffee joka ei olekaan toffee vaan fudge. Salmiakki on pahaa karkkia puolestaan, kettukarkit irvistelee. Niitä on ollut jo vuodesta tuhatkahdeksansataa kertoo kortintekijä ja minä nyökkään, arvokasta sokeria.

Haetaan viiniä kauppamatkan päästä, ihan kuin alaikäiset autoilemassa. Hijainen talo, hiljainen aamu.

viikkoko

Mihin se aika oikein meni. Yritin etsiä maanantaina mutta noin kahdentoista jälkeen se katosi kalenterin sivujen väliin ja nyt minä menen ensin tuonne, sitten tänne ja välissä en tee mitään, istun teekupin kanssa sohvalla ja ajattelen "nyt minä vietän vapaahetkeä".

Mutta kuten sanottu, vain kivat asiat kelpaavat kalenterintäytöksi: synttärijuhlat, leikkituokiot, korttikauppahaaveilut, aamuaurinkoiset ja väsyneet kahvihetket. Siinä sivussa tuulen humina korvissa pyöräillessä. knights of cydonia kävellessä, iso onnellisuus autossa.

kutittava villapaita

Unessa kävelen vaarin kanssa mustikkametsässä, me kuljetaan tuttuja polkuja liian hitaasti, meillä on kiire. Välillä on jätettävä vaari istumaan mättäälle ja juostava pelastamaan valkoinen koira mustikkatahroilta, se on todella tärkeää. Aamulla verhojen takana on harmaa aamu, oven takana harmaa kissa, kiskon ylleni isän vanhan villapaidan, sekin on melkein harmaa.

Siihen villapaitaan kotiudun moneksi päiväksi, se on riittävän suuri ja kulunut että siinä riittää lämmittäviä laskoksia vielä yölläkin kun kultainen nainen voittaa isot kisat jossain. Minä kisaan aikaa vastaan, aikataulutan hyviä tyyppejä ja suunnittelen hyviä iltoja, kävelen metsäpolkuja kännykän kello taskussa.

moi

Tekee tilanteesta kevyen, sellaisen jossa on helppo elehtiä ja ilmehtiä ja sanoa asiansa. Tuhat tilannetta, tuhat tervehdystä, tuhat toivetta.

Moi, olen olemassa; moi, olen huomannut sinut; moi, ollaan samassa tilassa samana hetkenä; moi, ollaan naapureita; moi, ihana kun soitat; moi, me nähdään tässä samassa kohdassa koulumatkaa joka päivä ja siksi sanon moi; moi, ehkä sinäkin haluaisit että tutustuttaisiin paremmin; moi, moimoi, tämä oli hyvä hetki ja toivottavasti pian taas uudestaan; moimoi, hyvästi; moimoi, on niin kiva nähdä sinut että moikkaan tuplasti.

Joskus olen yrittänyt sanoa myös hei, mutta se hukkuu hiljaiseen ääneeni. Iltaa, mutta kuulostan kaupustelijalta. Terve tehoaa vain toimeliaisiin. Ciao, kun haluan tarkastella tilannetta etäältä. Moi, kun olen läsnä ja tässä ja iloinen.

metsäkoulu

Kevään paras kurssi on ollut se missä me istutaan ringissä vanhaan tyyliin kalustetuissa luokissa ja opitaan kantamaan itseämme kunnialla. Usein kuvittelen, että me ollaan jostain lastenkirjasta, sellaisesta missä pienet metsäneläimet käyvät koulua ja puuhastelevat vain hauskoja asioita. Meitä opettaa tasaisen opettajamaisesti pukeutunut myyrä jolla on jatkuvasti naururypyt kasvoillaan ja ystävälliset silmät. Myyrä on viisas, myyrä tietää tasan tarkkaan mitä me muut ajatellaan ja osaa ohjata ja sanoa aina oikeat asiat, vaikka ne olisivat latteuksia, kliseitä tai itsestäänselvyyksiä. Se katsoo meitä niin lempein silmin ettei muuten osaa enää itsekään katsoa itseään tai muita.

Entä sitten pöytiensä ääressä kiltisti istuvat oppilaat! Me ollaan murmeleita, sammakoita, haikaranpoikasia, hontelojalkaisia tai pieniä arkoja jyrsijöitä joita ei koskaan näe, kuulee vain tuhinan ja piipityksen. Mallioppilaiden tasoa jokainen ja hyvää pataa keskenämme. Meidän ryhmässä me tiedetään että erilaisuus on parasta ja me kaikki kannustetaan toisiamme niin että kuka tahansa luokkahengen luoja ja ryhmäyttäjätuutori vihertyisi kateudesta. Meidän kotoisassa metsäkoulun luokassa suuren männyn juuressa me opiskellaan ja välitunnilla ollaan kavereita, ihan kuin kuuluukin.

kysely

Miten moneen kysymykseen saakaan vastauksen kun käyttää koko päivän niiden kalasteluun, kuunteluun, hetkessä olemiseen. Uskallan enemmän kun uskoinkaan, uskallan istua vieressä tivolissa, uskallan olla ihan vain itseni.

Parasta on se kun katsotaan ylös ja suoraan eteenpäin silmiin tai edes silmälaseihin. Analysoin ääneen, toinen analysoi omassa päässään, kotimatkalla en enää analysoi vaan katselen vastaantulijoita silmiin ja sanon niille että tästä taitaa tulla hyvä päivä.

vapu

Vappu viinillä ja ilman, karkeilla ja karkeloilla. Ajattelen ehkä kymmenisen kertaa, voimakkaasti ja toisinaan ääneenkin: miten nämä ihmiset voi olla näin kivoja, kaikki, miten ne kaikki on tässä näin!

Vappu verbeinä : tanssin, pelaan aliasta, istun nurmella, katson aurinkoon, otan kuvia, halaan pitkään asemalla, lainaan tovea, nauran, unohdan, muistan, moikkaan, laitan hatun päähän, nousen harjua ylös, juoksen alas, jännitän, olen onnellinen ja yksi kaikista, mietin miten nämä kaikki ihmiset voi olla näin ihania ja tässä.

tarinointi

Minä haluaisin kuulla tarinoita. Tällä kertaa ihan todella kuulla, en halua lukea niitä kirjoista, kansista, tekstityksistä, puhelimen näytöltä tai pieniltä lappusilta ilmoitustauluilla. Haluaisin kuulla miten joku aloittaa tarinan, ehkä hiljaa tai ehkä kovemmalla äänellä ja muuttaa äänenpainojaan painotusten mukaan. Jos voisi vain virkata kaikessa rauhassa isoäidinneliötä ja kuunnella kun joku kertoo pitkään tai vain hetken, jakaa osan kokemuksistaan ja pyrkii tekemään kertomuksesta kuunneltavan, viihdyttävän. Se tarina tempaisisi ehkä ihan kokonaan mukaansa, että haluaisin kuulla vielä hetken aikaa lisää ja haukkoa hämmentyneenä henkeä. Kertomus voisi loppua merkitsevään tai merkitsemättömään hiljaisuuteen, tai ehkä pieneen nauruun. Eikä minun tarvitsisi reagoida tarinaan mitenkään jos en vielä tietäisi mitä sanoa, voisin tarinan loputtua nyökätä, sanoa pienellä äänellä niin ja jäädä miettimään.

malttamaton

Aamuauringossa on hyvä meditoida keskellä kampusta. Seesteisyydessä haen kirjastosta seuraavan tentin kirjat vaikka ei edes tarvitsisi - haluan kuitenkin tietää että on elämää ja opittavaa vielä ylihuomisenkin tentin jälkeen. Lainatessa katson tarkkaan kirjojen kansia ja olen malttamaton.

Puistossa pilvet alkavat kiirehtiä auringon eteen, en ole läsnä vaan levoton koko tulevasta kivasta viikosta. Kihisen innosta kun turku tulee luokseni, ilahdun valtavasti viesteistä, en malta odottaa italianmatkoja tai työviikkoja.

lost in

Eksyneenä, viimeinkin, keskellä taloja ja metsiä ja puita ja puutarhoja. Kävelin älypuhelimen kanssa eksyneenä junaradan viertä ja kuvittelin oikean tien olevan tässä vaikka silmät sanoivat ihan muuta. Koiranulkoiluttajia ja koiria vilisi vastaan mutta mitä harpoin converseissani päättäväisenä vielä yhden mutkan taakse, jos sieltä löytyisi oikea polku.

Ja löytyi se, kotimatkalla osasin reitin jo niin hyvin että pystyin kulkemaan oikopolkuja ja koukkaamaan kauniimmalle omakotitaloalueelle.

kuules

Täydellisen kiireettömiä menoja ja päiviä. Istuin iltaa parhaissa ylioppilasjuhlissa joissa olen koskaan ollut, niissä syötiin kakkua, laulettiin ja soitettiin kitaraa ja ihailtiin muita kukkia kuin ruusuja. Oli kauniita kukkamekkoja ja väsynyttä haaveilua aamuyöstä. Ajattelin ihan kuin silloinkin, että nyt pitää olla vain tässä hetkessä, loppuelämä tulee sitten kun tulee, aikanaan.

Ja juhla jatkuu, koska on kaunis päivä ja ulkona ei tarvitse takkia. Monista suunnitelmista valitaan yksi ja vaelletaan valloittamaan leikkikenttiä, toimintapuistoja. Keinuminen pitää onnellisena kylmenevässä illassa, kotimatkalla väsyttää ja naurattaa, miten helppoa on olla. En halua enää olla sisällä, haluan juoda aamuteen auringonvalokylvyssä parvekkeella.

mullistusta odotellessa

Kävelykadulla eurovaaliehdokkaat mainostaa itseään poliisin univormussa ja lettipäiset tytöt jakaa flyereita joistain messuista. Ruokakaupassa mummot täyttää uusia irtokarkkihyllyjä ja näyteikkunoissa siirrellään tavaroita uuteen uskoon. Leikkokukkatiskeille on ilmestynyt uusia värejä, oranssi pääsiäisenkeltaisen tilalle ja yliopistonkadulla on uusi kivijalkagalleria jossa on ystävällinen nainen vihreässä paidassa, se kertoo miten tämä taide on poliittista, miten tässä teoksessa on tutkittu suomalaisten suhdetta hirveen. Kaikki on niin vahvasti liikkeessä mutta pysähtyy kuitenkin paikalleen kun katson tarkemmin, hämäystä sanon minä.

On niin lohduttavaa olla kotona, kun tavarat on tuttuja ja tiedän missä on mitäkin. Huoneen oven sulkemalla olen yksin istuttamieni yrtintaimien ja kevätorvokkien kanssa. Vaikka koko maailma mullistuisi kävelykadulta kirkon portaille tai vaikka vaaleat viillot järven veden pinnassa saavuttaisivat, täällä minä voin istua kaikessa rauhassa ja tervehtiä aamuaurinkoa ikkunalaudalla istuvien kukkaruukkujen takaa.

yksinkerta

Parasta on se kun tietää mitä tekee ja tietää mitä haluaa. Tiesin tänään mitä kirjoittaa tekstiviesteihin, mitä tehdä töissä, miten kassakoneella tehdään hankalia juttuja. Tiesin miten tehdä päivästä mukava, miten olla hyväntuulinen, mitä mitä haluan. Tänään kaikki oli yllättävän yksinkertaista. 

 

Iltapäivällä käytiin jääteellä ja pääsiäissuklaalla oranssiseinäisessä kahvilassa keltaisella sohvalla . Se oli mukavaa, niin mukavaa että istuin mukavasti ja kuuntelin tarkkaan. Kotimatkalla oli lämmin, törmäsin ohimennen tuttuihin, kotona keitin viimeisistä ruishiutaleista puuroa. Voi pyhä yksinkertaisuus.

yksiö

Eilen sain sähköpostin jossa sanottiin että myötätuulen vallitessa saattaisin saada yksiön jo loppukesästä. Yritin suhtautua viestiin olankohautuksella, mutta kuitenkin aloin odottaa. Vaikka kämppis on ihana, kämppä on mukava, parveke on korkealla ja aurinko herättää aamuisin, olisihan se silti ihan erilaista jos asuisin yksin omassa valtakunnassa jossa kaikella olisi paikka ja lattia olisi aika jalan alla lämmin.

Aamupäivällä pyöräilin myötätuulessa kirppareille ja puutarhoille, suunnittelin täydellistä parvekepuutarhaa ja istutin ikkunalaudan täydeltä kauniita kasveja joita aion hoitaa tunnollisesti ja puhua niille joka päivä. Siivosin huoneeni, suoristin sohvatyynyt ja sytytin hetkeksi kynttilän. On tämä hyvä koti, mutta oma pieni yksiö olisi ihan oma.

liemessä

Kun puhuu ensimmäistä kertaa, se on aina vähän sellaista hakemista. Että kenelle puhuu ja mistä ja kuinka paljon ja mihin sitä oikein laittaisi silmänsä siksi aikaa. (Puhumattakaan nutturasta joka taitaa olla aika vinossa.) Se on tietenkin mukavaa, että puhuteltava kuuntelee hyvin vaikka katseleekin paljon muualle. Silti tilannetta on vaikea nähdä kokonaisuudessa ja se kulkee kauhean nopeasti mutta onneksi se on ajan tapa muulloinkin.

Ihan kuin päärynäparat sokeriliemessä, korviaan myöten pulassa.

ilahtua taas

Postissa satelee kirjekuoria, suuri ja pieni, ilahdun molemmista. Pienemmästä ehkä ihan hiukan enemmän koska siinä on valaita, peura ja vapautuksen sanoma. Mutta ei se suurikaan jää paljoa jälkeen, se saa olon tuntumaan niin voimakkaalta. Samoin ilahdun myös töissä siitä miten kaikki osaavat olla niin ymmärtäväisiä, niin ahkeria, niin kilttejä, laitetaan teevesi tulelle. Ja siitä että kylän kierrätyspisteestä saa ilmaisia kukkaruukkuja parvekkeelle.

Kuuntelen lana del reytä, west coast enkä pidä siitä erityisemmin, vaihdan pianomusiikkiin.