sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

vapaa päivä

Lomapäivä joka on ollut niin pitkä ja päättymätön että muistan vain etäisesti mistä aamulla aloitin - sälekaihtimilla siivilöidystä auringonvalosta, keltaisista valopilkuista ikkunalaudalla. Ja aurinko, voi kiitos kun olit koko päivän, keskustasta tuntemattomille pikkuteille, koko pyörämatkan pään päällä. 

Mitä muuta - veneilin taas saareen kahden kirjan kanssa. Ensin selailin loppuun lapset ja vaihtotalouden, sitten laiskasti muutama sivu kerrallaan kevyttä coelhoa. Ja puhuin tuntemattomille, paluumuuttajamummolle vihreäpaitaiselle vihreän kirjan lukijalle, tytölle iloisine silmineen, värikkäille ja laulaville. Ja sille naapurille jolla on värikkäät valot ja paljon tyynyjä pihalla hellepäivinä ja joka soittaa kitaraa, ehkä se tulee joku ilta teelle ja soittaa taas vähän.


Hupsuinta kaikessa on se että olin ihan unohtanut miten mukavaa on kun ei tee yhtään mitään koko päivänä. Silloin saa kaikkein eniten aikaiseksi ja muistaa taas ihan vähän selvemmin miksi kalenteri on täynnä, sen pitää olla asioita joista pidän.

Ei kommentteja: