tarinointi

Minä haluaisin kuulla tarinoita. Tällä kertaa ihan todella kuulla, en halua lukea niitä kirjoista, kansista, tekstityksistä, puhelimen näytöltä tai pieniltä lappusilta ilmoitustauluilla. Haluaisin kuulla miten joku aloittaa tarinan, ehkä hiljaa tai ehkä kovemmalla äänellä ja muuttaa äänenpainojaan painotusten mukaan. Jos voisi vain virkata kaikessa rauhassa isoäidinneliötä ja kuunnella kun joku kertoo pitkään tai vain hetken, jakaa osan kokemuksistaan ja pyrkii tekemään kertomuksesta kuunneltavan, viihdyttävän. Se tarina tempaisisi ehkä ihan kokonaan mukaansa, että haluaisin kuulla vielä hetken aikaa lisää ja haukkoa hämmentyneenä henkeä. Kertomus voisi loppua merkitsevään tai merkitsemättömään hiljaisuuteen, tai ehkä pieneen nauruun. Eikä minun tarvitsisi reagoida tarinaan mitenkään jos en vielä tietäisi mitä sanoa, voisin tarinan loputtua nyökätä, sanoa pienellä äänellä niin ja jäädä miettimään.

malttamaton

Aamuauringossa on hyvä meditoida keskellä kampusta. Seesteisyydessä haen kirjastosta seuraavan tentin kirjat vaikka ei edes tarvitsisi - haluan kuitenkin tietää että on elämää ja opittavaa vielä ylihuomisenkin tentin jälkeen. Lainatessa katson tarkkaan kirjojen kansia ja olen malttamaton.

Puistossa pilvet alkavat kiirehtiä auringon eteen, en ole läsnä vaan levoton koko tulevasta kivasta viikosta. Kihisen innosta kun turku tulee luokseni, ilahdun valtavasti viesteistä, en malta odottaa italianmatkoja tai työviikkoja.

lost in

Eksyneenä, viimeinkin, keskellä taloja ja metsiä ja puita ja puutarhoja. Kävelin älypuhelimen kanssa eksyneenä junaradan viertä ja kuvittelin oikean tien olevan tässä vaikka silmät sanoivat ihan muuta. Koiranulkoiluttajia ja koiria vilisi vastaan mutta mitä harpoin converseissani päättäväisenä vielä yhden mutkan taakse, jos sieltä löytyisi oikea polku.

Ja löytyi se, kotimatkalla osasin reitin jo niin hyvin että pystyin kulkemaan oikopolkuja ja koukkaamaan kauniimmalle omakotitaloalueelle.

kuules

Täydellisen kiireettömiä menoja ja päiviä. Istuin iltaa parhaissa ylioppilasjuhlissa joissa olen koskaan ollut, niissä syötiin kakkua, laulettiin ja soitettiin kitaraa ja ihailtiin muita kukkia kuin ruusuja. Oli kauniita kukkamekkoja ja väsynyttä haaveilua aamuyöstä. Ajattelin ihan kuin silloinkin, että nyt pitää olla vain tässä hetkessä, loppuelämä tulee sitten kun tulee, aikanaan.

Ja juhla jatkuu, koska on kaunis päivä ja ulkona ei tarvitse takkia. Monista suunnitelmista valitaan yksi ja vaelletaan valloittamaan leikkikenttiä, toimintapuistoja. Keinuminen pitää onnellisena kylmenevässä illassa, kotimatkalla väsyttää ja naurattaa, miten helppoa on olla. En halua enää olla sisällä, haluan juoda aamuteen auringonvalokylvyssä parvekkeella.

mullistusta odotellessa

Kävelykadulla eurovaaliehdokkaat mainostaa itseään poliisin univormussa ja lettipäiset tytöt jakaa flyereita joistain messuista. Ruokakaupassa mummot täyttää uusia irtokarkkihyllyjä ja näyteikkunoissa siirrellään tavaroita uuteen uskoon. Leikkokukkatiskeille on ilmestynyt uusia värejä, oranssi pääsiäisenkeltaisen tilalle ja yliopistonkadulla on uusi kivijalkagalleria jossa on ystävällinen nainen vihreässä paidassa, se kertoo miten tämä taide on poliittista, miten tässä teoksessa on tutkittu suomalaisten suhdetta hirveen. Kaikki on niin vahvasti liikkeessä mutta pysähtyy kuitenkin paikalleen kun katson tarkemmin, hämäystä sanon minä.

On niin lohduttavaa olla kotona, kun tavarat on tuttuja ja tiedän missä on mitäkin. Huoneen oven sulkemalla olen yksin istuttamieni yrtintaimien ja kevätorvokkien kanssa. Vaikka koko maailma mullistuisi kävelykadulta kirkon portaille tai vaikka vaaleat viillot järven veden pinnassa saavuttaisivat, täällä minä voin istua kaikessa rauhassa ja tervehtiä aamuaurinkoa ikkunalaudalla istuvien kukkaruukkujen takaa.

yksinkerta

Parasta on se kun tietää mitä tekee ja tietää mitä haluaa. Tiesin tänään mitä kirjoittaa tekstiviesteihin, mitä tehdä töissä, miten kassakoneella tehdään hankalia juttuja. Tiesin miten tehdä päivästä mukava, miten olla hyväntuulinen, mitä mitä haluan. Tänään kaikki oli yllättävän yksinkertaista. 

 

Iltapäivällä käytiin jääteellä ja pääsiäissuklaalla oranssiseinäisessä kahvilassa keltaisella sohvalla . Se oli mukavaa, niin mukavaa että istuin mukavasti ja kuuntelin tarkkaan. Kotimatkalla oli lämmin, törmäsin ohimennen tuttuihin, kotona keitin viimeisistä ruishiutaleista puuroa. Voi pyhä yksinkertaisuus.

yksiö

Eilen sain sähköpostin jossa sanottiin että myötätuulen vallitessa saattaisin saada yksiön jo loppukesästä. Yritin suhtautua viestiin olankohautuksella, mutta kuitenkin aloin odottaa. Vaikka kämppis on ihana, kämppä on mukava, parveke on korkealla ja aurinko herättää aamuisin, olisihan se silti ihan erilaista jos asuisin yksin omassa valtakunnassa jossa kaikella olisi paikka ja lattia olisi aika jalan alla lämmin.

Aamupäivällä pyöräilin myötätuulessa kirppareille ja puutarhoille, suunnittelin täydellistä parvekepuutarhaa ja istutin ikkunalaudan täydeltä kauniita kasveja joita aion hoitaa tunnollisesti ja puhua niille joka päivä. Siivosin huoneeni, suoristin sohvatyynyt ja sytytin hetkeksi kynttilän. On tämä hyvä koti, mutta oma pieni yksiö olisi ihan oma.

liemessä

Kun puhuu ensimmäistä kertaa, se on aina vähän sellaista hakemista. Että kenelle puhuu ja mistä ja kuinka paljon ja mihin sitä oikein laittaisi silmänsä siksi aikaa. (Puhumattakaan nutturasta joka taitaa olla aika vinossa.) Se on tietenkin mukavaa, että puhuteltava kuuntelee hyvin vaikka katseleekin paljon muualle. Silti tilannetta on vaikea nähdä kokonaisuudessa ja se kulkee kauhean nopeasti mutta onneksi se on ajan tapa muulloinkin.

Ihan kuin päärynäparat sokeriliemessä, korviaan myöten pulassa.

ilahtua taas

Postissa satelee kirjekuoria, suuri ja pieni, ilahdun molemmista. Pienemmästä ehkä ihan hiukan enemmän koska siinä on valaita, peura ja vapautuksen sanoma. Mutta ei se suurikaan jää paljoa jälkeen, se saa olon tuntumaan niin voimakkaalta. Samoin ilahdun myös töissä siitä miten kaikki osaavat olla niin ymmärtäväisiä, niin ahkeria, niin kilttejä, laitetaan teevesi tulelle. Ja siitä että kylän kierrätyspisteestä saa ilmaisia kukkaruukkuja parvekkeelle.

Kuuntelen lana del reytä, west coast enkä pidä siitä erityisemmin, vaihdan pianomusiikkiin.

tauko

Tummansinisissä Hai-saappaissa vesisateeseen, laukussa pajunkissaoksia ja värikkäitä höyheniä, tuoksuu sateelta ja sunnuntailta. Kihisen innosta oven takana ja pitkästä aikaa voi taas olla ihan pieni, ottaa pääsiäismunista saadut yllätykset todesta. Iltapäivisin haluaisin matkustaa bussilla tunteja, istua selkä menosuuntaan päin ja katsoa hymyillen ihmisiä: tuo mies on bussikuljettaja ja se vaihtaa toisen kuljettajan kanssa näkemyksiä, lapset syö suklaamunia sotkuisesti ja niiden kädet on ihan sulaneessa suklaassa, takapenkissä haaveillaan kuulokkeet korvissa eikä ne ole edes tässä bussissa vaan kuvittelee olevansa jossain missä tapahtuu.

Koko päivän hengitän rauhassa, ulos- ja sisäänhengityksen välissä on pieni tauko ja jään siihen aina välillä kiinni eikä silloin tarvitse tehdä yhtään mitään eikä olla yhtään mitään.

juhlat

Juhliminen on tosi hauskaa. Siksi ihan mitä tahansa voi juhlia: sitä että on taas uusi aamu, että on perjantai, sitä että tänään aion syödä tomaatti-linssikeittoa tai jopa sitä että tänään joku lähtee pois. Sitä että ensi viikolla alkaa pääsiäisloma tai ehkä sitä että tänään on viikon ensimmäinen päivä kun en herää aurinkoon ikkunan takana. Ja juhlien järjestäminen on niin mukavaa. Voi suunnitella vieraslistan, kirjoittaa kutsut, laittautua tilanteen vaatimalla tavalla nätiksi. Voi kuunnella sopivaa musiikkia ja tuntea miten erityinen tämä hetki on, elämä on juhla.

Tänään juhlin sitä että on pilvinen perjantai. Olen tähän mennessä kutsunut mukaan itseni ja laittanut nätin mekon ylle ja kiepauttanut hiukset ylös nutturalle. Keitin myös hyvää teetä ja nyt olen aloittanut juhlimisen katselemalla aina välillä onnellisena ulos ja ajattelemalla miten mukavaa on että välillä on oikein tällainen tavallinen ilma, koska sitten todella kaunis ilma tuntuu taas erityisen mukavalta. Ajattelin että loppupäivän aikana voisin tehdä tästä päivästä erityisen vielä lähettämällä kortteja ja käymällä ulkona.

Hyvää pilvistä perjantaina kaikille.

kalenteri

Kun täyttelin kalenteriani viikon alussa, olin aivan tyhjä. Täytin maanantain, tiistain, keskiviikon, torstain, ne osat viikonlopusta jotka osasin. Ihan kuin olisi täyttänyt sanaristikkoa, järkähtämättä ja järjestelmällisesti, vain siksi että niin tehdään. Tietenkin kalenterintäyte on mukavia asioita, asioita joita haluan tehdä, mutta silti - miksi ihmeessä, miksi en vain istuisi aamuyöhön asti huoneeni lattialla ja meditoisi, miksi en lähtisi viikonloppuna ulos ja tanssisi silmät kiinni jalat kipeiksi.

Kuitenkin kun herään aamulla seitsemältä ja nuuhkin parvekkeella aamuilmaa ja tuulen suuntaa olen iloinen siitä että asiat on järjestetty jonoksi jossa ne päivän aikana tapahtuvat. Kaikessa on struktuuri jonka sisässä tapahtumat loksahtelevat paikoilleen. Ja voihan kalenterin aina sulkea, merkinnät sotkea ja jättää menemättä, jättää tekemättä.

rantakaislat

Viikonloppuna oltiin mökillä. Siinä mökissä jokainen huone oli ihan erilainen kuin toiset, vaikka kaikissa ikkunoissa oli marimekon verhot joltain toiselta vuosikymmeneltä. Sohvat olivat  kaikki oransseja ja hassun muotoisia, sellaisia joihin oli hyvä käpertyä viltin kanssa lukemaan viisikkoa tai dostojevskia tai vaikka kuuntelemaan illan tunteikkainta singstar-esitystä.

Siinä mökin vieressä oli merenlahti, kallioita ja tosi monien äänekkäiden lintujen koti. Heräsin aamuisin seitsemältä, laitoin kolme kerrosta villavaatteita ylle ja kävin katsomassa kaikkein uloimmaiselta kalliolta miltä meri näyttää tänä aamuna: auringossa, sateessa tai tuulessa. Kalliolle vievää tietä reunusti paksu rantakaislikko jossa piilotteli yhtenä aamuna fasaani, toisena aamuna lauma äänekkäitä pikkulintuja. Jos tietä lähti toiseen suuntaan, pääsi pienelle ja mutkillevalle, kivien reunustamalla tientapaiselle jonka molemmin puolin kohosi kivinen ja syvän sammalenvihreä metsä. Kun aurinko paistoi se metsä oli täynnä kirkkaita ja keltaisia auringonläikkiä. Kun palasin aamukävelyltä, tuvassa oli jo muitakin ja vedenkeitin napsautettu päälle.

Silloin kun ei oltu seikkailemassa rantamaisemassa, saatettiin istua nuotiolla tai pelata lautapeliä. Tai tutustua naapureihin tai kävellä ympäri pikkukaupunkia. Tai kävellä ympäri sitä kerroksittain sisustettua mökkiä ja ihmetellä kaikkia venäjän-, ranskan- ja ruotsinkielisiä ihmeellisyyksiä mitä edelliset asukkaat olivat sinne jättäneet.

hyvät kotibileet

Heti kun astutaan kivojen tyyppien uuteen kämppään, ajattelen että tämä on hyvä paikka pitää kotibileet ja se on totta - juhlat on hienot, valo on oikealla tavalla pehmeä ja vanhan talon seinät joustavat että vielä muutama vieras mahtuu mukaan. Musiikki soi huoneesta jossa ei ole ketään joten sinne voi mennä tanssimaan jos tuntuu siltä.

Huoneita on monta ja niissä kaikissa on paljon iloisia ja kauniita ihmisiä. Yhdessä niistä pelataan, toisessa puhutaan ja perimmäisessä huoneessa istuu pipopää kitaran kanssa ja soittaa ja laulaa. Muut istuu lattialla piirissä tai nojailee viinipullot käsissään seinään ja laulaa mukana ei tippa tapa ja we're up all night to get lucky. Vaikka minulla ei ole mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa on kuitenkin niin hauskaa ja kilttejä hymyjä että lähdetään vielä vähäksi aikaa tanssimaan.

foliohattu

Iltapäivässä kaikki on kohdallaan:

Allekirjoitan työsopimuksen.

Kahviossa istun huomaamattani pöytään juuri sen tyypin kanssa jota olen etsinyt; ruokalassa on yllättävän helppo katsoa silmiin vaikka tenttijännitänkin niin paljon etten muista mitä aioin oikein sanoa.

Kirjoittelen akvaariossa esseetä opettajuuden mahdollisuuksista ja yhtäkkiä huomaan tekstin olevan naurettavan paatoksellista, kikattelen pienen hetken ääneen kanssatenttijöiden kiusaksi.

Kirjastotytön tiskillä on suklaakonvehteja, nappaan ohimennessäni muutaman mukaan.

Siinä missä eilen jaettiin jeesuksen nimessä ilmaista leipää on tänään foliohattujen lauma, niillä on hauskaa ja nouseva mieliala. Minä pyöräilen kotiin ja uskon utopioihini.

puoli yhdeksän

Noin puoli yhdeksältä huomasin että oli alkanut sataa lunta. Kuuntelin silloin Ultra Brata (mene sinä siili takaisin metsään mä lähden huomenna kaupunkiin) ja kämppiksen jälleen kerran torkuttavaa herätyskelloa. Pitää sittenkin kävellä luennolle, voi kurjuus, olisin halunnut kiitää pyörällä . 

Sain tänä aamuna opiskeltua tunnin. Jos ehdin myös illalla lukea tunnin niin kaikki on hyvin. Sitten tämä ärsyttävä velvollisuuksilla täytetty välipäivä on ohitse ja on viimeinkin päivä jona tapahtuu asioita ja kiire on kyllästetty innostuksella.