Viikonloppuna oltiin mökillä. Siinä mökissä jokainen huone oli ihan erilainen kuin toiset, vaikka kaikissa ikkunoissa oli marimekon verhot joltain toiselta vuosikymmeneltä. Sohvat olivat kaikki oransseja ja hassun muotoisia, sellaisia joihin oli hyvä käpertyä viltin kanssa lukemaan viisikkoa tai dostojevskia tai vaikka kuuntelemaan illan tunteikkainta singstar-esitystä.
Siinä mökin vieressä oli merenlahti, kallioita ja tosi monien äänekkäiden lintujen koti. Heräsin aamuisin seitsemältä, laitoin kolme kerrosta villavaatteita ylle ja kävin katsomassa kaikkein uloimmaiselta kalliolta miltä meri näyttää tänä aamuna: auringossa, sateessa tai tuulessa. Kalliolle vievää tietä reunusti paksu rantakaislikko jossa piilotteli yhtenä aamuna fasaani, toisena aamuna lauma äänekkäitä pikkulintuja. Jos tietä lähti toiseen suuntaan, pääsi pienelle ja mutkillevalle, kivien reunustamalla tientapaiselle jonka molemmin puolin kohosi kivinen ja syvän sammalenvihreä metsä. Kun aurinko paistoi se metsä oli täynnä kirkkaita ja keltaisia auringonläikkiä. Kun palasin aamukävelyltä, tuvassa oli jo muitakin ja vedenkeitin napsautettu päälle.
Silloin kun ei oltu seikkailemassa rantamaisemassa, saatettiin istua nuotiolla tai pelata lautapeliä. Tai tutustua naapureihin tai kävellä ympäri pikkukaupunkia. Tai kävellä ympäri sitä kerroksittain sisustettua mökkiä ja ihmetellä kaikkia venäjän-, ranskan- ja ruotsinkielisiä ihmeellisyyksiä mitä edelliset asukkaat olivat sinne jättäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti