Eilen sain sähköpostin jossa sanottiin että myötätuulen vallitessa saattaisin saada yksiön jo loppukesästä. Yritin suhtautua viestiin olankohautuksella, mutta kuitenkin aloin odottaa. Vaikka kämppis on ihana, kämppä on mukava, parveke on korkealla ja aurinko herättää aamuisin, olisihan se silti ihan erilaista jos asuisin yksin omassa valtakunnassa jossa kaikella olisi paikka ja lattia olisi aika jalan alla lämmin.
Aamupäivällä pyöräilin myötätuulessa kirppareille ja puutarhoille, suunnittelin täydellistä parvekepuutarhaa ja istutin ikkunalaudan täydeltä kauniita kasveja joita aion hoitaa tunnollisesti ja puhua niille joka päivä. Siivosin huoneeni, suoristin sohvatyynyt ja sytytin hetkeksi kynttilän. On tämä hyvä koti, mutta oma pieni yksiö olisi ihan oma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti