lauantai 26. huhtikuuta 2014

lost in

Eksyneenä, viimeinkin, keskellä taloja ja metsiä ja puita ja puutarhoja. Kävelin älypuhelimen kanssa eksyneenä junaradan viertä ja kuvittelin oikean tien olevan tässä vaikka silmät sanoivat ihan muuta. Koiranulkoiluttajia ja koiria vilisi vastaan mutta mitä harpoin converseissani päättäväisenä vielä yhden mutkan taakse, jos sieltä löytyisi oikea polku.

Ja löytyi se, kotimatkalla osasin reitin jo niin hyvin että pystyin kulkemaan oikopolkuja ja koukkaamaan kauniimmalle omakotitaloalueelle.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Yksi parhaimmista hetkistä on, kun luulee olevansa ehkä eksynyt, mutta sitten ei olekaan. : )

katriparka kirjoitti...

A: niinpä! Eksyminen ihanasti vapauttaa kaikista velvollisuuksista, voi vain nauttia maisemista!