olkinainen

On sinisenpimeä pakkasyö ja seuraan kutsua pihalle. Navetan katolla tanssii olkinainen, tanssii nykytanssin liikkein ja heilauttaa pitkiä harmaita hiuksiaan mustaa taivasta vasten. Minulla on mukanani pulloharjoja (kolmea eri kokoa) ja olkinainen huhuilee minua ja minun täytyy luovuttaa pulloharjat navetan katon tanssijalle. Me ei olla satuolentoja (ei) vain erittäin totta ja todentuntuista unta. Hän saapuu luokseni sinisenpimeässä ja ennen aamun kajoa tanssimme navetan katolla ja piirrämme pulloharjoilla pimeälle taivaalle.

sumutila

tämä on minun ihan oma tilani; tilan täytteenä souvenirs, kahden hetken mittaiset boomerangit, lauseenpätkät leikattuna sieltä sun täältä. Tilantunnun havaintoja peittää keskivahva sumu, ojennan kättä johon osuva esine humauttaa pölyt ajatusten päältä mutta en ole aivan varma mitä esineelle tekisin - laitanko takaisin? Teen tilasta jäljennöksiä leikekirjoihin, paperiarkeille, sommittelen sitä ruutuvihkon kulmiin ja etsin elokuvasta, mutta sumu peittää kuitenkin joitakin olennaisia osia enkä osaa asetella esineitä ja lauseenpuolikkaita kuin tilan nurkissa. Kuitenkin saan hieman paremman käsityksen jostain, aivan kuvitellen järjestelleeni jonkin kohdan vaikka ihan samassa sumussa se on taas pian. Esineen (se on kultainen eläinveistos) asetan mustan lierihatun ja apinapatsaan väliin ja otan askeleen tilassa toiseen suuntaan.

kilometri pakkasessa

kun kävelen kilometrin pakkasessa, kuuntelen runoja. Sanat toistensa seassa lauluissa tai kaksikerroksisina lauseina joita kerron itselleni ohjaten oikealle kadulle, oikealle polulla, mitä olinkaan tekemässä. 

Kilometri: ajattelin vain että mitä missä, miten tässä nyt, sen jälkeen, miksihän ja äkkiä kävelen tästä kotiin.

Pakkasessa: kun kaikkea kaukaa katselee ei koskaan sokeudu, oon kiinni villakankaassa ja jään tähän.

näin haluaisin

haluaisin voimaa ja rauhaa pään sisään, tilaa kotiin ja aikaa myös. haluaisin hitaasti kypsyviä ajatuksia, jotka solahtaisivat säilytykseen tai keskusteluun kuin omalle paikalleen ja näkisin että se punoutuu kalanruotolettiin. Halusin kirjoittaa kirjeitä kauniimmin, kuunnella hiljaa ja puhua niin kuin asia on. 

Haluaisin kuunnella tarinoita ja lukea myös, koota rakennelmia rohkeammin. Haluaisin löytää itseni muualtakin kuin kirjoista ja lukea tekstityksiäni ääneen myös muille kuin itselleni. Haluaisin osata soittaa yhden laulun josta pidän ja neuloa pipon joka sopii. Haluaisin lukea, kirjoittaa, oppia ja kiinnostua uudelleen ja jaksaa. 

Haluaisin kotiini valoja, niin että näkisin mitä teen. Haluan kissat syliin tai lepäämään selkänojalle, kuulla tassut aamulla ja lattia narahtaa. Haluaisin vihreää kasveissa, verhoissa, mekoissa ja välillä ulkona. Lepattavaa valoa lyhtyyn, pehmeää valoa kirjan sivuille, kypsiä oransseja mandariineja keittiön pöydälle. Haluaisin ylleni lämpöä, hulmuavaa, kaunista ja kannattelevaa. Haluan seikkailla kuin silloin, pitää yhdessä huolta, olla kotona.

haluaisin pelastaa maailman, lakkauttaa kaikenlaisen kärsimyksen sekä taata omenoita ja irtokarkkeja kaikille.