hovipoika

 Tuu kylään

tuo mukanasi kukkia

avaa verhot ehkä myös ikkuna

sitten lue mulle ääneen runoja

lue hovipojan tunnustus

puutarhojen tähdistä, ihanassa meressä

kukaan

kukaan ei ole kenenkään

kukaan ei ole virheetön

kukaan ei ole täydellinen

kukaan ei ole lumisateessa luomen takana

kukaan, annat anteeksi

pyramidien ajasta

Ei ole uutta auringon alla, 

elämän päivistä on ikuisuus. 

Yksin elämme elämän päivät.

Yksin on elämän ikuisuus.

Pyramidien rakentamisesta on ikuisuus 

ja mitä sitten - 
Ei ole auringonkierrossa uutta, 

Ei ole uutta pyramidia!

mauste

odotan kovasti ensi sunnuntaita

se ohittaa tiistain tai torstain tai lauantain

se oli SOS

siksi päätin ottaa itse ohjat

aika vain kuluttaa minua

minä haluan kuluttaa aikaa

myöhäismodernismit saarikosket saaritsat - merkitykselliset!

haluan aikaa

mikä se

 tuumat ne ovat lyhyet

ajatukseni jää kesken

mutta miten tästä oikein

mitä sinä kysyit?

on niin monta

ajatusta joista en  ota selvää

en saa ihan tarkennettua katsettani

lasin läpi katseet on ankarat kuin 

en oikeastaan muista

rakkauden seikkailu

Kun katsetta muihin välttelee, niin kuin vain elävät voi

ja kun puhuu sitä kävelee, 

me voidaan lähteä

taas tämä sama paikka, taas tämä sama pöytä

haluan nähdä millainen sä olet siellä

en minä eikä muut

mitä yritän padota?

Oon kivierämaa, sinä olet palava mieli

mun sydän on kasvanut tällä matkalla

me voidaan lähteä

auroora

keltainen on portaikko

keltainen on käytävä

keltaiset on korkeat seinät ja

keltainen on minun koristukseni

miksi piirtävät puupäitä, puuihmisiä, juurakkoja maahan ja taivaalle

keltaisia välähdyksiä valkoisina