en itke puuttuvia pioneja
vaan seisovaa vettä vaasissa
kukkavarret pehmenee,
kaartuu ja kumartaa
terälehdet pöydän pinnassa.
eikä kauheinta ole että ne katoaa
vaan sen hitaan hajoamisen haju
en itke puuttuvia pioneja
vaan seisovaa vettä vaasissa
kukkavarret pehmenee,
kaartuu ja kumartaa
terälehdet pöydän pinnassa.
eikä kauheinta ole että ne katoaa
vaan sen hitaan hajoamisen haju
Tulevat ja kysyvät ja vihjaavat ja vaativat! Minä laitan sivuun laukkuni ja syrjään silmälasini. Revin tyynyt peitot vuoteesta ja kiskon kissankarvat verhoista. Sohvan tyynyjen välistä ujutan esiin kynteni ja eteisenmattoa heilauttaen ravistan ovesta sellaiset kanaljat!
kun on aikaa yllinkyllin
järjestelen hyllyni
ja sitten kun on tiptop tasot
otan esiin kynäni.
kirjailen kutsuun latinaksi:
voit tulla ihan pirttiin asti.
päälle painan kissantassun
- katso sitä tarkasti.
mä olen neiti peloton
kun ollaan vailla valoa
tämä vastaus varma on
en tiedä onko eroa
kaarilla ja haaveilla
Huoneeni kaikuu lauseita
joista on vaan puolet valmiita
tai joista en ole kuullut loppuja
Kultainen aasi ja lintu ja apina
niiden silmät ovat samentuneet, ne eivät kimalla
Veljekset, ajattelijat, tuo hurskas kurjuus
niiden tarina on kaventunut, ne eivät kumarra
Minulla olisi kassillinen näitä valottomia reliikkejä
ottaisitteko ja laittaisitteko hyllyihin ja syviin laatikoihin
kun pesukone linkoaa ja se kauhea ryminä täyttää kylppärin
mä raavin ovea, haistan hiljaisen ilman toisella puolella
milli milliltä ujutan itseni oven alta
kuulkaa kaikki ruukkukasvit
vihreät veljet ja sisaret
muuratkaamme ikkunat kasvein kiinni
rakentakaamme kultapalmun varjoon tuulenpesä
kun valonsäteet syöksyvät kimppuumme
luen lehdet vitamiiniporeen sihistessä
kultaisten lehtien varjossa
odottakaamme että hyönteiset tulevat
Tääl on hyvä olo
katoon vielä hämäriin
varovasti, kynttilänvalo
haluun kardemummaa kahviin
sä tiedät kyllä kuinka paljon tahdon
tiedät että liian valoisassa valvon
lumipallon heittänyt lapsi nauraa kun ei tiedä muutakaan. talvikengät on kuumat ja pipo tipahtaa niskaan. Olet ensimmäinen joka näkee heiton ja kertoo että myös lumipallon heittely on tärkeää, maailman tavallisin asia. Ei heitoilla ole aina maalia tai tavoitetta, eikä heittäjä aina valitse minne pallot lentävät vai eivät. En voi nauraakaan kun ei ole lumipalloa kädessä, katson kun kengistä sulaa lattialle lammikot.
ei oo kiire minnekään
on vielä monta sivua siihen että on tiedettävä
onko aika lähteä vai jäädä
oman hengityksen rytmissä lepoasentoon
adho mukha svanasana
oon tässä kunnes mun kädet on vahvat