taivaanrannankirahvit

Miksi hätä, älä huoli, niin nopeasti unohdit

kaupunkia, laivaa suojaa

taivaanrannankirahvit

varjokuvat länsirannan 

Napolin tai Genovan

Katso hetki, usko niitä 

Päivät unta, öisin ei.  

ihmiset kärpäset

Aluksi ne ovat jalattomia, lieriömäisiä

täysikasvuisen jalat ovat lyhyempiä kuin sääsken

ja siipiä on kaksi pistiäistä vähemmän

kiiltävät mustat ruumiit liikehtivät, latautuvat, kerääntyvät yhteen

ja päänpeittävien verkkosilmien takana

kasvaa suriseva elämänhalu

imukärsät ahnehtivat verta, makeaa kukkien nestettä

ja kärpästen surina korvissasi se ei lakkaa ei lakkaa ei lakkaa

käytävät

Minun pääni arkkitehtuuri ja järjestys on sellainen, että kun otsasta avaa oven ja astuu sisään, on pitkän käytävän päässä, ja käytävää reunustavat mustat hyllyt mutta ne ovat tyhjiä. Vai ovatko ne tyhjiä vai täynnä kirjoja selät hyllyn seinää vasten ja mustat sivut kohti käytävää? Kun astelet edemmäs huomaat että hyllyt ovatkin mustaa paperia ja kuin japanilaiset talon liukuovet voit kääntää osan hyllyä sivuun ja astua sivualttarille sivuhuoneeseen jossa on jälleen uusi musta käytävä samanlainen. Yläpuolella on avaruus samanlaisia mustia hyllyä ja altasi lattialuukusta voit astua kellarin mustien paperihyllyjen sekaan. Hyllyistä voit poimia mustaa C-kasetin nauhaa joka ei ole kasetissa vaan ilmava kiharainen kasa joka jatkuu jatkuu ja jatkuu kunnes heität sen takaisin hyllylle ja osan lattialle ja kiirehdit eteenpäin mutta osa nauhaa on takertunut kuitenkin nilkkaasi kiinni. 

että muistan, haluan

tilanne vaatii toiveita, vaikka ei ole vielä sen aika:

Haluan kodin jossa on vaaleaa ja valoa, ei toista ilman toista. Kodin jossa on aikaa hengähtää joogamaton reunalla, vapaus valita tai olla valitsematta. Haluan että kissa katsoo silmiin ja silittää tassulla ja katsoa kissaa silmiin ja silittää. Haluan ylleni rohkeutta ja helmoja, kaunista ja kannattelevaa, kengät joissa on asennetta astua kadulle kuin kadulle. Haluan pitää huolta siitä, että on lämmin. 

haluan rauhaa ja aikaa päähäni, ajatuksia joista tulee kuva kuin ikebanasta. haluan kirjoittaa omia juttuja sinulle kortteja, kirjeitä ja minulle listoja, Haluan kerätä tarinoita kirjoista kuvista ja ennen kaikkea koota niistä suuremman. Haluan kuunnella teitä enemmän ja puhua arvoituksin mutta asiaa. Haluaisin löytää itseni muualtakin kuin kirjoista ja lukea tekstityksiäni ääneen myös muille kuin itselleni. Haluaisin osata yhden laulun josta pidän, tehdä yhden laulun jolle nauran ja kuulla yhden laulun ihan hiljaa. 

Haluan katsella silmiin ja unohtaa, järjestellä ja muistaa. Haluan että dumlet menee tasan ja että tulevaisuus on lepattava ajatus jossa on vaaleanvihreää ja valoa. haluan nähdä kahtena ja tietää mitä haluan.

haluan pelastaa maailman, lakkauttaa kaikenlaisen kärsimyksen ja taata omenoita ja irtokarkkeja kaikille

pakastaja-elvi

banaanista viipaleita rasioihin pusseihin

maailmanparannusta pakasteisiin

oon aina tiennyt että maailmanrauhaa

tuo omenat ja irtokarkkikauhat

miksei myös pakastetut banaanit

pakastava elvi tietää että pakastus on pelastus

kala

Kulmikas kala

Tasokas tuoli

On sellainen jossa

On selkänoja johon nojata

Kalat ui meressä

Joka on aika pelottava

Kun jalat ja aallot vie

On valittava järvi

iiris

elokuvateatterin penkkien kuuluu olla punaiset 

ja istumajärjestykseen on kaksi vaihtoehtoa 

Joko istut takarivissä

yksin ilman kenkiä ja katse kohotettuna

tai istut takarivissä

ja olet tietoinen siitä miten ilma liikkuu vieressäsi

gaben

jos mä voisin olla samanlainen

suurlähettiläs terminin asemalla

joka ei kerro kotimaastaan ei

vaan maasta jossa kaikki ovat samaa vain

joka nauraa on sama kuin joka itkee joka on sama kuin

pianisti valkoisessa takissa

soittamassa terminin asemalle 

ja suurlähettiläs odottaa junaa

fragmentit

mistä ne tulee tällaiset fragmentit jotka yhdistyy tässä ja nyt keskusteluun, ja sitten en olekaan ihan varma kummassa tilanteessa olen ja toimin yhtä hitaasti molemmissa. mitä mietit kysytään ja en tiedä kenelle vastaan tai mitä vastasin. joskus kun järjestelen valokuvia saatan kuulla jonkin lausahduksen joka on aivan varmasti omani ja valokuvasta katsoen voisin olla varma että en varmaankaan ollut loppuun asti asiaa ajatellut. 

särkyvää

Kaikkialla on kirkkaita särkyneitä laseja

lasien katkenneita jalkoja

tuu tänne

tasaiset pyöreät lasinsuut sulkee

terävät kovat kirkkaat säröt

mä oon ihan hulluna

en koske laseihin vaikka

en pelkää viiltäviä siruja

voit syyttää vaan itseäs