// 1
Minä haluaisin voida olla niin yhtä
ettei välissä olisi kuin valoa
tuntea kokoajan veren
sormenpäästä sydämeen.
// 2
On hienoa
On niin kadehdittavaa
olla aina jotain uutta ja uutta
mutta lakaista loppu muille.
Tuntea ja unohtaa
// 3
Tämä paperi
sai tuntea osansa
liiasta työstä.
// 4
Jos hän on maa
sinä olet kuu
kuka on aurinko?
Haluan ajatella toisin!
Ole sinä kuu
minä myös
hän
myös.
// 5
vihata
vihatakkaa ei voi
viha takkaan viuih
takassa viha
vihataan
vahataan vihaajaa
vihata sitä
KIITOS NÄKEMIIN.
En tiedä mitä nämä ovat tai mitä niistä voi sanoa. Sanokaa jotain jos siltä tuntuu.
Tänään ajattelin
että minun oikeasti sanottava useammin jotain.
Koska mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Kyseessä on se, minkä verran luottaa siihen jolle puhuu. Siis tarkoitan sitä, että luottaako siihen että henkilöllä ei ole mitään erityistä sinua vastaan tai että hän on pohjimmiltaan ystävällinen. Tajuaa olla.
Mitkä käytöstavat.
torstai 26. marraskuuta 2009
tiistai 24. marraskuuta 2009
Päivän sää
Tyypillinen koepäivä: juuri sinä päivänä kun ei ole muuta menoa kuin ruotsinkoe, hiuksesi ovat täydellisen kauniisti. Kuva kertoo sitten eilisestä ruotsinopiskelusta, joka sujui aika hienosti. Kieliopista ei niin väliä.
En ole muuten ikinä ennen tätä päivää
- tykännyt Placebon I Do -biisistä
- "tanssinut" lukion käytävillä
- istunut niin pitkään ruokailussa (?)
- saanut taputusta päähän auditoriossa
- syönyt päärynälakua
- oppinut x asioita psykologiasta
Melko lyhyt lista.
Olen nyt viidettä päivää hieman pihalla siitä missä mennään. Ei aavistustakaan miksi, mutta on ihan hyvä lähteä siitä, montako päivää tätä tilaa on jatkunut. Periaatteessa, jos saisin tämän tilan vietyä pitkälle voisin huvikseni aloittaa ajanlaskuni alusta ja alkaa juhlimaan jo tammikuussa uusia synttäreitäni. En kuitenkaan taida pystyä siihen ja ihan kohta ravistelen päätäni hihitellen ja olen taas niin kartalla kaikesta.
Oivallusopin vähän aikaa sitten, että minun pitäisi varmaan olla vähän kiltimpi ihmisille. En tajua miten sen voi unohtaa. Käykö muille ikinä niin että ei vain kehtaa olla niin kiva kuin haluaisi?
Mitä kummaa.
Terveisiä niille joilla on tummat hiukset tai niille jotka omistavat sinisen käsilaukun. Ihan miten haluatte.
// Aurinko ei paistanut mikä oli onni. Kuu käveli kuitenkin ohitse.
En ole muuten ikinä ennen tätä päivää
- tykännyt Placebon I Do -biisistä
- "tanssinut" lukion käytävillä
- istunut niin pitkään ruokailussa (?)
- saanut taputusta päähän auditoriossa
- syönyt päärynälakua
- oppinut x asioita psykologiasta
Melko lyhyt lista.
Olen nyt viidettä päivää hieman pihalla siitä missä mennään. Ei aavistustakaan miksi, mutta on ihan hyvä lähteä siitä, montako päivää tätä tilaa on jatkunut. Periaatteessa, jos saisin tämän tilan vietyä pitkälle voisin huvikseni aloittaa ajanlaskuni alusta ja alkaa juhlimaan jo tammikuussa uusia synttäreitäni. En kuitenkaan taida pystyä siihen ja ihan kohta ravistelen päätäni hihitellen ja olen taas niin kartalla kaikesta.
Oivallusopin vähän aikaa sitten, että minun pitäisi varmaan olla vähän kiltimpi ihmisille. En tajua miten sen voi unohtaa. Käykö muille ikinä niin että ei vain kehtaa olla niin kiva kuin haluaisi?
Mitä kummaa.
Terveisiä niille joilla on tummat hiukset tai niille jotka omistavat sinisen käsilaukun. Ihan miten haluatte.
// Aurinko ei paistanut mikä oli onni. Kuu käveli kuitenkin ohitse.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Pätkittyjä
Hui, olipas viikonloppu Korkeasaaressa. Onneksi menin sinne bussilla, oli hienoa vaikka olin kyllä NIIN lähellä nukahtaa ja nukkua ohi pysäkin. En sentään tehnyt niin. Perillä vain hilluin koko viikonlopun enkä millään saanut oikein avattua mukana raahaamiani koulukirjoja. Oli niin kevyt olo.
Katsoin sellaisen hienon leffan kyllä, joku Inside Man tai jotain. Varmaan se ei oikeaoikeasti ole hieno leffa, mutta pidin siitä kyllä. Oli niin ovela se päähenkilö! Idea oli vissiin että se tyyppi ryösti pankin. En kuitenkaan suosittele kuin siinä tilanteessa jolloin on todella tylsää.
Tästä päivästä sanon sen verran, että oli todella hilpeää. Aamulla tulin aikaisin koululle ja hengailin mukavassa seurassa. Hilpeä on kyllä oikein sopiva sana tunnelmaan. (Ihan jos eräs mukana ollut sattuu lukemaan tämän niin voisin lukea sen ensimmäisen uudestaan.)
Sitten kipitin jakson viimeiselle jihuujihuu matikantunnille, enkä kärsinyt sielläkään kovin pahasti.
Mutta se liikunta, siitä tule mitään. Onneksi enää yksi tunti.
Iltapäivä olikin kiva viettää kirjastossa lukemassa, tosin fuskasin vähän lukemalla Demin.
Mutta ei kai se haittaa, sillä pysyin karkittomassa tavoitteessani jo yhden päivän! Ei se kyllä voisi haitata millään tapaa.
Mutta hei nyt kaikki. Tuokaa jotain jännitystä koeviikolle. Tai ei tarvi olla jännitys-jännitystä, vaan jotain toimintaa, mietittävää. Tosin ei liian vakavaa, sitten en voi keskittyä. Mutta jos joku viitsisi
vaikka yrittää vaikuttaa johonkin
tehdä jotain oma-aloitteista.
Minut saa viedä vaikka kävelylle sitten huomenna.
Nyt en tiedä millä tuulella olen.
Hiemanko kuuntelen jotain ihan ikivanhaa biisiä: Kemopetrol - My Superstar.
Muistan kun näin tämän videon joskus telkkarista. Tykkäsin.
// Muumit
hyppäsivät eri metsään
kuin josta kaukametsän pakolaiset
pakenivat rölliä
ismo ja seppo
ajoivat sen siilin päältä
ja jatkoivat matkaansa kotikadulle.
Mitä ihmettä?
Pitänee sanoa tähän väliin
näin katkonaisesti kun kerron
että lukekaa rivien välistä.
Katsoin sellaisen hienon leffan kyllä, joku Inside Man tai jotain. Varmaan se ei oikeaoikeasti ole hieno leffa, mutta pidin siitä kyllä. Oli niin ovela se päähenkilö! Idea oli vissiin että se tyyppi ryösti pankin. En kuitenkaan suosittele kuin siinä tilanteessa jolloin on todella tylsää.
Tästä päivästä sanon sen verran, että oli todella hilpeää. Aamulla tulin aikaisin koululle ja hengailin mukavassa seurassa. Hilpeä on kyllä oikein sopiva sana tunnelmaan. (Ihan jos eräs mukana ollut sattuu lukemaan tämän niin voisin lukea sen ensimmäisen uudestaan.)
Sitten kipitin jakson viimeiselle jihuujihuu matikantunnille, enkä kärsinyt sielläkään kovin pahasti.
Mutta se liikunta, siitä tule mitään. Onneksi enää yksi tunti.
Iltapäivä olikin kiva viettää kirjastossa lukemassa, tosin fuskasin vähän lukemalla Demin.
Mutta ei kai se haittaa, sillä pysyin karkittomassa tavoitteessani jo yhden päivän! Ei se kyllä voisi haitata millään tapaa.
Mutta hei nyt kaikki. Tuokaa jotain jännitystä koeviikolle. Tai ei tarvi olla jännitys-jännitystä, vaan jotain toimintaa, mietittävää. Tosin ei liian vakavaa, sitten en voi keskittyä. Mutta jos joku viitsisi
vaikka yrittää vaikuttaa johonkin
tehdä jotain oma-aloitteista.
Minut saa viedä vaikka kävelylle sitten huomenna.
Nyt en tiedä millä tuulella olen.
Hiemanko kuuntelen jotain ihan ikivanhaa biisiä: Kemopetrol - My Superstar.
Muistan kun näin tämän videon joskus telkkarista. Tykkäsin.
// Muumit
hyppäsivät eri metsään
kuin josta kaukametsän pakolaiset
pakenivat rölliä
ismo ja seppo
ajoivat sen siilin päältä
ja jatkoivat matkaansa kotikadulle.
Mitä ihmettä?
Pitänee sanoa tähän väliin
näin katkonaisesti kun kerron
että lukekaa rivien välistä.
torstai 19. marraskuuta 2009
Vietin päiväni
Olipas päivä.
En edes muista millaista oli kun heräsin, mutta olin ihan hyvällä tuulella. Sitä jatkuikin onneksi aika pitkään, itse asiassa koulupäivän loppumiseen asti. Mutta voi ei: kun aloin kotona tehdä läksyjä oli itkupotkuraivarit lähellä. En vain tajunnut niitä matikantehtäviä ja olisin niin kamalasti halunnut repiä ja riipiä jotakin. Päädyin kuitenkin kiristelemään hampaitani ja potkimaan päiväpeittoa. Näytin varmasti uskomattoman hyvältä, punaiselta ja yhtä aikaa itkevältä ja nauravalta. Katsos, toisaalta olin stressiraivostunut jostakin mutta toisaalta hihitin sille että olin niin sekaisin.
HIHIHI.
Kun olin aikani riehunut niin siivosin naamani ja lähdin ulos ostamaan kaikkea tarpeellista toista blogiani varten. Löysinkin ihan kaiken mitä halusin, mitä nyt vähän piti vaivata myyjiä. Mutta näistä enemmän joskus toiste. Onneksi kamalat tunnit muuttuivat kun kävelin tuolla ulkona ja kuuntelin The Soundsia kun nyt viimeinkin jaksoin ladailla sen koneelle ja kännykkään. Oli tosi seesteinen olo taas, tosin tänään on kuitenkin koko ajan ollut jokin ihme stressi tuolla takaraivossa. Takaraivo muuten ei ole kiva sana. Mutta päivän kivointa oli kun demi meilasi mulle ja käski lähettää pari kuvaa. Minähän lähetin ja odottelen innolla tammikuun demiä. Muistaisinpa vain onko minulla edes mahdollisuuksia.
Tänään haluan sanoa sille joka kuuntelee usein kuulokkeilla musaa ja seisoo yksin että haluaisin jutella mutta en vain osaa.
Lisäksi haluaisin leijua ihan vähäsen uudella galtsuyhteisölläni, jota en tässä nimeltä mainitse. Saa kuitenkin veikata. Suuri pieni juttu.
Ajattelin päivän biisiksi taas The Soundsia. Laitan kuitenkin erään vielä paremman biisin. Olen pitänyt tätä sellaisena salaisena piristyskappaleena aika kauan. Että aika usein jos auon suutani omituisesti ja hymyilen juuri silleen jännästi kuuntelen tätä että tulisin paremmalle tuulelle. Jostain syystä tämä on myös herätysäänenä. On katsos aika kivaa että koko aamun päässä soi hyvä biisi. Tiedän myös että miksi pidän tästä kappaleesta mutta sitä en kerro! HAH. Anteeksi, HIH. Mutta kerron että minua vähän ärsyttää tuossa "videossa" tuo ihme ukon naama. Vähän liikettä!
Onnittelut Jeminalle, ehkä huomenna laitan sulle sopivamman biisin.
// Kun kävelee ja kävelee
saattaa kohdata sen
että on niin järkyttävä
että ei edes uskalla olla normaali.
Mitäs?
Kaikkein aidointa tässä blogissa ovat varmaan nuo //-merkkien jälkeen tulevat osuudet.
En edes muista millaista oli kun heräsin, mutta olin ihan hyvällä tuulella. Sitä jatkuikin onneksi aika pitkään, itse asiassa koulupäivän loppumiseen asti. Mutta voi ei: kun aloin kotona tehdä läksyjä oli itkupotkuraivarit lähellä. En vain tajunnut niitä matikantehtäviä ja olisin niin kamalasti halunnut repiä ja riipiä jotakin. Päädyin kuitenkin kiristelemään hampaitani ja potkimaan päiväpeittoa. Näytin varmasti uskomattoman hyvältä, punaiselta ja yhtä aikaa itkevältä ja nauravalta. Katsos, toisaalta olin stressiraivostunut jostakin mutta toisaalta hihitin sille että olin niin sekaisin.
HIHIHI.
Kun olin aikani riehunut niin siivosin naamani ja lähdin ulos ostamaan kaikkea tarpeellista toista blogiani varten. Löysinkin ihan kaiken mitä halusin, mitä nyt vähän piti vaivata myyjiä. Mutta näistä enemmän joskus toiste. Onneksi kamalat tunnit muuttuivat kun kävelin tuolla ulkona ja kuuntelin The Soundsia kun nyt viimeinkin jaksoin ladailla sen koneelle ja kännykkään. Oli tosi seesteinen olo taas, tosin tänään on kuitenkin koko ajan ollut jokin ihme stressi tuolla takaraivossa. Takaraivo muuten ei ole kiva sana. Mutta päivän kivointa oli kun demi meilasi mulle ja käski lähettää pari kuvaa. Minähän lähetin ja odottelen innolla tammikuun demiä. Muistaisinpa vain onko minulla edes mahdollisuuksia.
Tänään haluan sanoa sille joka kuuntelee usein kuulokkeilla musaa ja seisoo yksin että haluaisin jutella mutta en vain osaa.
Lisäksi haluaisin leijua ihan vähäsen uudella galtsuyhteisölläni, jota en tässä nimeltä mainitse. Saa kuitenkin veikata. Suuri pieni juttu.
Ajattelin päivän biisiksi taas The Soundsia. Laitan kuitenkin erään vielä paremman biisin. Olen pitänyt tätä sellaisena salaisena piristyskappaleena aika kauan. Että aika usein jos auon suutani omituisesti ja hymyilen juuri silleen jännästi kuuntelen tätä että tulisin paremmalle tuulelle. Jostain syystä tämä on myös herätysäänenä. On katsos aika kivaa että koko aamun päässä soi hyvä biisi. Tiedän myös että miksi pidän tästä kappaleesta mutta sitä en kerro! HAH. Anteeksi, HIH. Mutta kerron että minua vähän ärsyttää tuossa "videossa" tuo ihme ukon naama. Vähän liikettä!
Onnittelut Jeminalle, ehkä huomenna laitan sulle sopivamman biisin.
// Kun kävelee ja kävelee
saattaa kohdata sen
että on niin järkyttävä
että ei edes uskalla olla normaali.
Mitäs?
Kaikkein aidointa tässä blogissa ovat varmaan nuo //-merkkien jälkeen tulevat osuudet.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Terveisin kat
"Hii, olen äiti Aurinkoinen!"Seiskalla opon tunnilla kaikkien piti kirjoittaa kirje itselleen, jonka sai lukea vasta ysin keväällä. Muistan että pidin tehtävää vähän outona mutta aivan huippuna! Istuin luokassa toisessa rivissä ikkunoista päin ja etupenkissä. Tunsin itseni silloin aika friikiksi luokassa ja muistan kuinka kirjoittaessani kavereista en oikein tiennyt mihin päin olisin katsonut. Taisin katsella lähinnä pulpettia.
Luin kirjeen taas tänään ihan huvikseni ja vältelläkseni taas kerran italian sanojen lukemista. Hassua mitä kaikkea yhdestä lyhyestä kirjeestä muistaa. **-merkkien käyttö muistuttaa vuotava noidankattila -ajoista ja hokemat nojoo, juu, jjjooo, ciao ja muut sellaiset vähän kaikesta. Olin niin mielissään yläasteelle tullessa. Onneksi en tiennyt!
"Juu, siis hyvää matkaa sullekin valitsemallesi tielle! *heiluttaa nenäliinaa* Muista mistä olet kasvanut. Muista x, x, ja x."Olinpas juhlallinen. Oli aika hieno päivä saada tuo kirje takaisin, nimittäin olin saavuttanut itselleni siihen asettamat tavoitteet. Silloin oli todella olenihana-fiilis! Tekisi kovasti mieleni kirjoittaa jälleen samanlainen kirje itselleni, vaikka sitten futureme:ssä, mutta en oikein tiedä mitä kirjoittaisin: laittaisin kuitenkin liikaa tavoitteita itselleni ja ne ahdistavat!
Vielä vähän tämän hetken lukiofiiliksiä. En oikein pidä tästä viikosta ennen koeviikkoa, jotenkin todella hajanainen ja olen vähän väsynyt joihinkin opettajiin ja aineisiin. Onneksi on välitunnit ja hienoja tunnelmia kuten esimerkiksi tänään A-ruokailussa ja toiseksi viimeisen fyssantunnin jälkeen. Oli tosi kiva taas kerran kun joku soitti pianoa ja hienoimman kappaleen. En pidä siitä jos ensi jaksossa ei ole hienoa A-ruokailuporukkaa! Odotan innolla ensi jaksoa (ajatellen vain hyviä puolia) sillä ei ole liikuntaa eikä ruotsia. Sen sijaan saan riemuita filosofiasta, maantiedosta, englannista ja italiasta.
Kirjoitan vielä Jeminasta, tosin en pitkästi. Mutta olen varma että hänestä tulee julkkis tämän myötä.
Jemina on tosi kiva tyyppi ja voin kertoa myös miksi. Pidän siitä, miten hän suhtautuu asioihin. Oikeastaan se suhtautuminen on aika lähellä sitä mitä itse haluan, tosin paria juttua voisin vähän säätää. Jemina tykkää tosi hyvästä musiikista ja ainakin luulen että lyriikoilla on aika paljon väliä. Jeminan tyylistä ainakin minulle tulee mieleen pohjoismaalaisuus ja skandinavia. Joskus ajattelin että Jeminajamina on joskus turhankin ilkeä mutta häntä pitää varmaan vain ymmärtää. Kuvailisin Jeminaa sanoilla lämmin, vapaa ja tosikiva.
The Sounds on hieno. Päivän uusi asia tämä biisi muuten.
//
Heiheihei
jos olen käynyt siellä
tiedän millaista sinulla oli
ja haluan muistuttaa
heiheihei
maanantai 16. marraskuuta 2009
Harhapoluilla
Voi ei!
Tänään heräsin aamulla, ja siitä huolimatta että oli kylmä ja vähän epämukavaa tuli sellainen hieno olo. Sellainen oivallusolo.
Oivalsin esimerkiksi taas kerran että mitään ei ole pakko tehdä ja jos haluan voin olla täysin ei-kukaan ja jos haluan niin todella VIP tyyppi ja kaikille todella välttämätön. Voin sanoa ihmisille moi tai sitten en: voin ihan itse päättää! Ei tarvitse miettiä että olemmeko nyt tuon kanssa moi- vai HEI-väleissä. Huono esimerkki, sillä itsekään en ajattele ihan noin. Mutta toisaalta olen nyt vähän siinä tilassa että en jaksa.
Se on vain valinta.
Tänään valitsin niin, että halusin olla ei-kukaan, mutta kuitenkin ihan kiva tyyppi joka kuuntelee pirteää musaa. Ja olin kyllä ihan kiva tyyppi.
En nyt ota huomioon sitä että olen aina kiva tyyppi.
Olin tänään myös suunniltelmallinen ja tein koeviikkosuunnitelman ja siitä tuli aika hieno. En kyllä viimeksikään pysynyt ihan suunnitelmassani vaan etenin lähinnä fiilispohjalta. Suunnitteleminen on kuitenkin niin kivaa että en vielä luovu tavastani. Huominen on muuten suunnitelmassa vapaa, ehkä voisin käydä jossain...
Hiussuunnitelmani muuten kertoo että aion kasvattaa hiuksiani ainakin viisi senttiä ja kokeilla sen jälkeen jotain kampausjuttuja ja ehkä beckhamkampausta taas kerran. Ongelma on vain se, että mitä teen juurikasvulle. En millään jaksaisi mennä kampaajalle.Tosin ajattelen varmaan huomenna tästäkin asiasta ihan eri tavalla.
Tämän sekavan merkinnän jälkeen aion istua hetken ikkunalaudalla.
Tänään heräsin aamulla, ja siitä huolimatta että oli kylmä ja vähän epämukavaa tuli sellainen hieno olo. Sellainen oivallusolo.
Oivalsin esimerkiksi taas kerran että mitään ei ole pakko tehdä ja jos haluan voin olla täysin ei-kukaan ja jos haluan niin todella VIP tyyppi ja kaikille todella välttämätön. Voin sanoa ihmisille moi tai sitten en: voin ihan itse päättää! Ei tarvitse miettiä että olemmeko nyt tuon kanssa moi- vai HEI-väleissä. Huono esimerkki, sillä itsekään en ajattele ihan noin. Mutta toisaalta olen nyt vähän siinä tilassa että en jaksa.
Se on vain valinta.
Tänään valitsin niin, että halusin olla ei-kukaan, mutta kuitenkin ihan kiva tyyppi joka kuuntelee pirteää musaa. Ja olin kyllä ihan kiva tyyppi.
En nyt ota huomioon sitä että olen aina kiva tyyppi.
Olin tänään myös suunniltelmallinen ja tein koeviikkosuunnitelman ja siitä tuli aika hieno. En kyllä viimeksikään pysynyt ihan suunnitelmassani vaan etenin lähinnä fiilispohjalta. Suunnitteleminen on kuitenkin niin kivaa että en vielä luovu tavastani. Huominen on muuten suunnitelmassa vapaa, ehkä voisin käydä jossain...
Hiussuunnitelmani muuten kertoo että aion kasvattaa hiuksiani ainakin viisi senttiä ja kokeilla sen jälkeen jotain kampausjuttuja ja ehkä beckhamkampausta taas kerran. Ongelma on vain se, että mitä teen juurikasvulle. En millään jaksaisi mennä kampaajalle.Tosin ajattelen varmaan huomenna tästäkin asiasta ihan eri tavalla.
Tämän sekavan merkinnän jälkeen aion istua hetken ikkunalaudalla.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Unelmista vielä
tuli mieleeni.
Että kenties, se että elän unelmaani johtuu siitä unelmani ovat minun kokoisiani. Tai siis niitä on erilaisia.
Muistan kun unelmoin siitä että voisin istua talviaamuna villasukat jalassa kermavaahtokaakaon kanssa ikkunalaudalla.
Tämän tunteen haluan muistaa.
Että kenties, se että elän unelmaani johtuu siitä unelmani ovat minun kokoisiani. Tai siis niitä on erilaisia.
Muistan kun unelmoin siitä että voisin istua talviaamuna villasukat jalassa kermavaahtokaakaon kanssa ikkunalaudalla.
Tämän tunteen haluan muistaa.
Kun pysähtyy kun menee
Heihej, täällä oli eilen ja tänään hienoa tunnelmaa! Paikalla oli tuijajennyjeminakatri ja voisin sanoa että oli kivaa.
Heti ensiksi käytiin katsomassa 2012 elokuvissa: pidin leffasta tosi paljon! Ideana on siis se, että joku hallitus mikälie on pimittänyt kaikilta maailmanlopun olevan tulossa ja leffan supersankari päättää pelastaa oman perheensä ja niin edelleen. Jotenkin oli tosi seesteinen olo kun koko maailma räjähteli ja murisi ja liikkui ja repeili. Hymyilin vain ihan mielissään siellä pimeässä. Näyttelijöistä tai muusta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin leffa oli uskottava räjähtelykohdissa. Eniten ärsytti se, että päähenkilö aina selvisi ja apu tuli aina juuri oikealla hetkellä. Toisaalta se toi elokuvaan linnunradakäsikirjaliftareillemaisuutta. En taida juuri nyt haluta sanoa oikein pahaa sanaa elokuvasta.
Ilta jatkui metsäsienipitsalla ja hihittelyllä.
"joo ja siihen tulis sitte ananasta, kanaa ja metsähihihihi, siis metsäsientä"
Oikeastaan loppuilta oli sekava (oltiin ihan metsäsienissä), joten ehkei ole kovin mielenkiintoista selittää kaikkia uberhauskoja insidejuttuja tässä. Muistankohan edes enää yhtään..?
Tähän aion kertoa yhden asian josta pidän. Minusta on todella hauskaa joskus, kun paikalla on porukkaa ja tunnelma on hieno, kerta kaikkiaan pysähtyä ja katsoa ympärilleni ihan hiljaa ja sulkea kaikki äänet pois. Tilanne on hieman verrattavissa oman ajan pysähtymiseen. Vaikka enhän minä tiedä jos se oikeasti pysähtyykin. Aika hienoa, olen tietämättäni pysäyttänyt ajan (jos näin voi sanoa) monta kertaa!
Niinä hetkinä on aina hetki miettiä itseään.Siitähän minä tunnetusti pidän.
Anteeksi, mutta nyt tappelen varttitunnin puhelimeni kanssa ja siirrän siihen musiikkia.
Tiedän kyllä, että sitä ei kannattaisi tehdä väsyneenä. Olen oikeastaan niin väsynyt että tänään onnistuisi stressi-itkukin jos tulisi sellainen tilanne. Mutta italia on niin kivaa että ei varmaan tarvitse.
Heti ensiksi käytiin katsomassa 2012 elokuvissa: pidin leffasta tosi paljon! Ideana on siis se, että joku hallitus mikälie on pimittänyt kaikilta maailmanlopun olevan tulossa ja leffan supersankari päättää pelastaa oman perheensä ja niin edelleen. Jotenkin oli tosi seesteinen olo kun koko maailma räjähteli ja murisi ja liikkui ja repeili. Hymyilin vain ihan mielissään siellä pimeässä. Näyttelijöistä tai muusta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin leffa oli uskottava räjähtelykohdissa. Eniten ärsytti se, että päähenkilö aina selvisi ja apu tuli aina juuri oikealla hetkellä. Toisaalta se toi elokuvaan linnunradakäsikirjaliftareillemaisuutta. En taida juuri nyt haluta sanoa oikein pahaa sanaa elokuvasta.
Ilta jatkui metsäsienipitsalla ja hihittelyllä.
"joo ja siihen tulis sitte ananasta, kanaa ja metsähihihihi, siis metsäsientä"
Oikeastaan loppuilta oli sekava (oltiin ihan metsäsienissä), joten ehkei ole kovin mielenkiintoista selittää kaikkia uberhauskoja insidejuttuja tässä. Muistankohan edes enää yhtään..? Tähän aion kertoa yhden asian josta pidän. Minusta on todella hauskaa joskus, kun paikalla on porukkaa ja tunnelma on hieno, kerta kaikkiaan pysähtyä ja katsoa ympärilleni ihan hiljaa ja sulkea kaikki äänet pois. Tilanne on hieman verrattavissa oman ajan pysähtymiseen. Vaikka enhän minä tiedä jos se oikeasti pysähtyykin. Aika hienoa, olen tietämättäni pysäyttänyt ajan (jos näin voi sanoa) monta kertaa!
Niinä hetkinä on aina hetki miettiä itseään.Siitähän minä tunnetusti pidän.Anteeksi, mutta nyt tappelen varttitunnin puhelimeni kanssa ja siirrän siihen musiikkia.
Tiedän kyllä, että sitä ei kannattaisi tehdä väsyneenä. Olen oikeastaan niin väsynyt että tänään onnistuisi stressi-itkukin jos tulisi sellainen tilanne. Mutta italia on niin kivaa että ei varmaan tarvitse.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Viikon viimeinen perjantai!
HEIHEI
Näin tänään hälytysajoneuvon. En ollut ennen huomannut miten hienosti ne valot menee siinä, siis ne siniset. Ihan niinkuin siinä auton ympärillä jotenkin hyppisi jotain valotäpliä. Hienoa. Oli tosiaan aika paljon aikaa katsella autoja kun jäin siihen liikennevalojen keskelle kun valot vaihtui juuri oikeaan aikaan.
Perjantait on aina aika hienoja. Niissä on se oma tunnelma, vähän niinkuin kaikissa päivissä. Maanantaina on aina vähän väsynyt mutta toisaalta innoissaan aloittamassa kaikkia uusia projekteja ja silleen. Tiistai on aika tappopäivä jos on pitkään koulua, eikä jaksa tehdä mitään kun läksytkin pitäisi jaksaa ja niin edelleen. Keskiviikkona on pian viikonloppu ja aivan parasta mennä jonnekin! Torstai menee perjantaita odotellessa ja suunnitellessa. Perjantai se vasta onkin ihana ja mukava. Oikeastaan silloinkin vaikkei edes suunnittelisi mitään erityistä niin kuin nyt: kunhan vain dataan ja lakkaan kynsiä ja kuuntelen musiikkia ja olen mielissään. Mielissään oleminen on asenne!
Lauantai menee vähän oleillessa ja haaveillessa. Toisinaan saa tehtyä jotain hienoakin. Jos haluaa tehdä taidetta, lauantai on siihen aivan loistavan turha päivä.
Sunnuntaina joskus ahdistaa, joskus ei. Sunnuntai-ilta on ihana!
Olen ihan sekava.
// Kuule kuomaseni
älä toki vaivu epätoivoon
seinistä kun joskus kasvaa esteitä
älä ota sitä niin raskaasti.
Ovi saapuu ihan tuota pikaa.
Ja pääseehän ikkunastakin ulos.
Päivän biisi on taas kerran ihanan kepeä. Tätä olen tässä hyräillyt koko illan, melkein käy nuo lyriikat fiilikseen.
Näin tänään hälytysajoneuvon. En ollut ennen huomannut miten hienosti ne valot menee siinä, siis ne siniset. Ihan niinkuin siinä auton ympärillä jotenkin hyppisi jotain valotäpliä. Hienoa. Oli tosiaan aika paljon aikaa katsella autoja kun jäin siihen liikennevalojen keskelle kun valot vaihtui juuri oikeaan aikaan.
Perjantait on aina aika hienoja. Niissä on se oma tunnelma, vähän niinkuin kaikissa päivissä. Maanantaina on aina vähän väsynyt mutta toisaalta innoissaan aloittamassa kaikkia uusia projekteja ja silleen. Tiistai on aika tappopäivä jos on pitkään koulua, eikä jaksa tehdä mitään kun läksytkin pitäisi jaksaa ja niin edelleen. Keskiviikkona on pian viikonloppu ja aivan parasta mennä jonnekin! Torstai menee perjantaita odotellessa ja suunnitellessa. Perjantai se vasta onkin ihana ja mukava. Oikeastaan silloinkin vaikkei edes suunnittelisi mitään erityistä niin kuin nyt: kunhan vain dataan ja lakkaan kynsiä ja kuuntelen musiikkia ja olen mielissään. Mielissään oleminen on asenne!
Lauantai menee vähän oleillessa ja haaveillessa. Toisinaan saa tehtyä jotain hienoakin. Jos haluaa tehdä taidetta, lauantai on siihen aivan loistavan turha päivä.
Sunnuntaina joskus ahdistaa, joskus ei. Sunnuntai-ilta on ihana!
Olen ihan sekava.
// Kuule kuomaseni
älä toki vaivu epätoivoon
seinistä kun joskus kasvaa esteitä
älä ota sitä niin raskaasti.
Ovi saapuu ihan tuota pikaa.
Ja pääseehän ikkunastakin ulos.
Päivän biisi on taas kerran ihanan kepeä. Tätä olen tässä hyräillyt koko illan, melkein käy nuo lyriikat fiilikseen.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Kattokaa, lunta!
VOI EI.
Lunta, kaikkialla! Heti kun aamulla herää ja katsoo ulos näkee kasoittain lunta maassa ja puissa ja kokoajan sitä sataa lisää taivaalta! Minä sitten en pidä lumesta (olen varmaan unohtanut mainita sen en pidä -listassa..)
Onhan se lumi aluksi kivaa kun voi tehdä lumipalloja ja lumiukkoja ja kaikkea talvijuttua. On myös ihan kivaa tehdä valtavia lumilinnoja. Ikävämpi juttu taas on se, että monikaan ei jaksa alkaa tekemään niitä lumilinnoja ja itse ainakin inhoan sitä kun lapaset kastuvat lumesta. Toisinaan on myös ihan hauska kävellä koulusta kotiin lumipyryssä. Lumi alkaa kuitenkin ottaa päähän siinä vaiheessa kun sitä on joka paikassa (kengissä yms.) eikä sillä edes voi tehdä mitään kivaa. Miten tympeää onkaan tietää että tulee talvi ja sitten tulee vielä kevätkin ennen kuin on taas kiva ilma!
Ja se raivostuttava auringon heijastuminen hangesta, älkää edes mainitko.
Edellä mainittu asenne lumeen on kyllä niin negatiivinen että se olisi syytä muuttaa. Asialla ei selvästikään ole mitään tekemistä itse lumen kanssa, en ainakaan muista kovin monia kamalia kokemuksia juuri lumeen liittyen.
Vai hmm. Kysymys saattaa olla siitä että en pidä talvesta. Oikeastaan ajattelen että lumi on yhtä kuin talvi. Mikähän siinä talvessa on sitten niin ikävää. (Talviliikunta, kylmä, märkä, ei pääse minnekään..)
Voiko mistään sanoa ehdottomasti että ei vain pidä siitä?
Se on kyllä vähän laiskaa.
Jos joku haluaa, minua saa muistuttaa tänä talvena että haluan pitää talvesta edes vähän. Jos tekisin yhden lumipallon joka kerta kun on nuoskalunta ja kävisin pari kertaa kävelyllä pakkasessa niin olisin ylpeä.
Ikävä kyllä se vähäinenkin talvimyönteisuus jonka mahdollisesti saan kerättyä tänä talvena hipsii huispois ensi talvena kun rakastamani koulutalviliikunta alkaa.
Mutta kannattaa varmaan silti yrittää.
//Tämä ulkoasu muuten ei ole pysyvä. Kunhan vain kokeilin. Saatan vaihtaa sen huomenna.
En oikein pitänyt siitä että se edellinen tyyli näytti niin sairaan tunkkaiselta. Tämä taas näyttää jotenkin omituiselta ja viileältä. Noista helmistä/lampuista kyllä pidän.
Taidan kokeilla seuraavana jotain supervärikästä.
Lunta, kaikkialla! Heti kun aamulla herää ja katsoo ulos näkee kasoittain lunta maassa ja puissa ja kokoajan sitä sataa lisää taivaalta! Minä sitten en pidä lumesta (olen varmaan unohtanut mainita sen en pidä -listassa..)
Onhan se lumi aluksi kivaa kun voi tehdä lumipalloja ja lumiukkoja ja kaikkea talvijuttua. On myös ihan kivaa tehdä valtavia lumilinnoja. Ikävämpi juttu taas on se, että monikaan ei jaksa alkaa tekemään niitä lumilinnoja ja itse ainakin inhoan sitä kun lapaset kastuvat lumesta. Toisinaan on myös ihan hauska kävellä koulusta kotiin lumipyryssä. Lumi alkaa kuitenkin ottaa päähän siinä vaiheessa kun sitä on joka paikassa (kengissä yms.) eikä sillä edes voi tehdä mitään kivaa. Miten tympeää onkaan tietää että tulee talvi ja sitten tulee vielä kevätkin ennen kuin on taas kiva ilma!
Ja se raivostuttava auringon heijastuminen hangesta, älkää edes mainitko.
Edellä mainittu asenne lumeen on kyllä niin negatiivinen että se olisi syytä muuttaa. Asialla ei selvästikään ole mitään tekemistä itse lumen kanssa, en ainakaan muista kovin monia kamalia kokemuksia juuri lumeen liittyen.
Vai hmm. Kysymys saattaa olla siitä että en pidä talvesta. Oikeastaan ajattelen että lumi on yhtä kuin talvi. Mikähän siinä talvessa on sitten niin ikävää. (Talviliikunta, kylmä, märkä, ei pääse minnekään..)
Voiko mistään sanoa ehdottomasti että ei vain pidä siitä?
Se on kyllä vähän laiskaa.
Jos joku haluaa, minua saa muistuttaa tänä talvena että haluan pitää talvesta edes vähän. Jos tekisin yhden lumipallon joka kerta kun on nuoskalunta ja kävisin pari kertaa kävelyllä pakkasessa niin olisin ylpeä.
Ikävä kyllä se vähäinenkin talvimyönteisuus jonka mahdollisesti saan kerättyä tänä talvena hipsii huispois ensi talvena kun rakastamani koulutalviliikunta alkaa.
Mutta kannattaa varmaan silti yrittää.
//Tämä ulkoasu muuten ei ole pysyvä. Kunhan vain kokeilin. Saatan vaihtaa sen huomenna.
En oikein pitänyt siitä että se edellinen tyyli näytti niin sairaan tunkkaiselta. Tämä taas näyttää jotenkin omituiselta ja viileältä. Noista helmistä/lampuista kyllä pidän.
Taidan kokeilla seuraavana jotain supervärikästä.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Haluan otsikoida!
Nyt se loppui! Otsikointi numeroilla. Olihan se ihan kivaa enkä väitä että en enää ikinä laittaisi numero-otsikkoja, mutta tällä hetkellä otsikointi oikeasti tuntuu kivemmalta. Miten saatoinkaan rutinoitua noin turhaan asiaan! Varmaan aika pian hihitän loistavalle idealleni numeroida postaukset. Tai sitten palaan heti huomenna vanhaan käytäntöön. Tai varmaan kyse oli vain siitä että blogin ollessa OMG-uusi ja hurja juttu, halusin siihen jotain pysyvää ja varmaa. Eli tämä on positiivinen askel uuteen rohkeaan bloginpitämiseen.
Tämähän sitten ON hieno juttu, että ihan normaalia olla innoissaan!
Asiasta asialliseen. Tulin eilen korkeasaaresta takaisin tänne bussilla. Matka oli pettymys, en keksinyt mitään uutta ja hienoa. Ehkä sitten ensi kerralla. Tämä ihme maanantaikin oli niin rankka ja kiireinen, että en ehtinyt miettiä juuri mitään tai nähdä juuri ketään tai jutella juuri kenellekään. Minusta vähän tuntuu, että jotain puuttuu tästä päivästä tai että olen unohtanut jotain. Luultavasti muistan sen liian myöhään kun olen jo nukkumassa tai liian väsynyt.
Onpa harvinaisen päättämätön ja hämmentynyt olo.
En taida uskaltaa kirjoittaa nyt tämän enempää kun olen näin epävakaa. Mieli tekisi kyllä.
Jos olen illemmalla normaalimpi saatan tehdä jotain vielä.
Se wanted-postaus olisi kyllä kiva tehdä.
Tämähän sitten ON hieno juttu, että ihan normaalia olla innoissaan!
Asiasta asialliseen. Tulin eilen korkeasaaresta takaisin tänne bussilla. Matka oli pettymys, en keksinyt mitään uutta ja hienoa. Ehkä sitten ensi kerralla. Tämä ihme maanantaikin oli niin rankka ja kiireinen, että en ehtinyt miettiä juuri mitään tai nähdä juuri ketään tai jutella juuri kenellekään. Minusta vähän tuntuu, että jotain puuttuu tästä päivästä tai että olen unohtanut jotain. Luultavasti muistan sen liian myöhään kun olen jo nukkumassa tai liian väsynyt.
Onpa harvinaisen päättämätön ja hämmentynyt olo.
En taida uskaltaa kirjoittaa nyt tämän enempää kun olen näin epävakaa. Mieli tekisi kyllä.
Jos olen illemmalla normaalimpi saatan tehdä jotain vielä.
Se wanted-postaus olisi kyllä kiva tehdä.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Kolmaskymmeneskolmas
Näe minut tässä, sitä toivoisin
Hei, minä olen tässä, näethän?
Mitä tässä pitäisi nähdä? Mistä on kyse?
Ei nähdä, ymmärtää.
Näe minut tässä, sitä toivoisin
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Tuo vielä muistutukseksi joillekin.
Koska minä en ole esimerkiksi sinä, minun ei tarvitse olla yhtään mitään.
Eikö ole vapauttavaa olla vapaa? Vaikka ettehän te sitä ymmärrä. Koska teidän pitää olla normaaleja.
Pyydän anteeksi pilkkaavaa asennettani. Minusta on vain niin kummallista laskea kavereita sormilla.
Muu biisi ei sitten oikein liitykään mihinkään. Hyvä fiilis.
//
Hiekkarannalla
saatan alkaa tajuta
pikkuhiljaisuuden
älä sammuta
nuotiota vedestä.
perjantai 6. marraskuuta 2009
Kolmaskymmeneskahdes
MOI ME OLLAAN NYT TÄÄLLÄ KORKEASAARESSA
tai siis siellä ihme mikäliekorvessa hyväku näkkee ees lokkeja eiku pöllöjä tai jotai sinne päin.
Anteeksi.
On ollu niinku tosi siistiä, meillä on täällä niinku Sannan synttärit ja sillee. Me tehtiin hataraa hattaraa (INSIDE, vain tietyt tajuu :PP ;))) )ja sit sulatettii vähän tjinuskikakkua ja syötii se! No ei ny sentää ihan kokonaan, siis IU miten paljo kaloreita siinä on! Yäk oon niinku nytki jo tarpeeks läski toisinku nuo.
Nojoo. Sit me tehtiin kans sellasta vaahtokarkkikaakaoo, se oli tosi hyvää! Oisin halunnu kuvan siitä vaa ei voi mitää ku mun kännykän kamera on niiiiiiii surkee.
Tääl on niinku talo tyhjänä ja sillee nii ei täs tiiä mitä viel tapahtuu ;))
Hei ilta niinku jatkuu leiditt!
MOI
//teenage angst
tai siis siellä ihme mikäliekorvessa hyväku näkkee ees lokkeja eiku pöllöjä tai jotai sinne päin.
Anteeksi.
On ollu niinku tosi siistiä, meillä on täällä niinku Sannan synttärit ja sillee. Me tehtiin hataraa hattaraa (INSIDE, vain tietyt tajuu :PP ;))) )ja sit sulatettii vähän tjinuskikakkua ja syötii se! No ei ny sentää ihan kokonaan, siis IU miten paljo kaloreita siinä on! Yäk oon niinku nytki jo tarpeeks läski toisinku nuo.
Nojoo. Sit me tehtiin kans sellasta vaahtokarkkikaakaoo, se oli tosi hyvää! Oisin halunnu kuvan siitä vaa ei voi mitää ku mun kännykän kamera on niiiiiiii surkee.
Tääl on niinku talo tyhjänä ja sillee nii ei täs tiiä mitä viel tapahtuu ;))
Hei ilta niinku jatkuu leiditt!
MOI
//teenage angst
torstai 5. marraskuuta 2009
Kolmaskymmenesyhdes
Oi, tuo yhdes on kyllä kiva sana. Tykkään!
Tänään minulla oli ihan kivaa mutta välillä vähän hämmentävää. Erityisen hämmentävä oli biisi, jonka kuuntelimme italian tunnilla. Jos kuuntelee tuon niin kannattaa laittaa ääntä vähän pienemmälle..
Sarah Brightman e Jose Cura - Tu cosa fai stasera (eli jotain sinne päin että mitä teet tänä iltana.)
Aika kamala oikeastaan.
Mutta johtuen ehkä viimeisen tunnin väsymyksestä tuo oli kuitenkin tosi kiva kuunnella. Jotenkin kun se oli niin mahtipontinen (vihaan tuota sanaa) ja suureellinen että se antoi tilaa miettiä. Vähän sellainen fiilis että sun mieli olisi aivan valtavan kokoinen sali eikä siellä olis ketään muita kuin sinä ja voit vain kuvitella miten paljon tyhjää siellä olisi.
Hienoa.
Sitä en kyllä kerro että mitä oikein mietin.
Toinen hämmentävä juttu oli se, että sain tänään mailia itseltäni! Olin 26. päivä syyskuuta kirjoittanut itselleni tuolla alla olevassa osoitteessa viestin ja määrännyt sen lähetettäväksi tänään. Nyt se sitten tuli ja ihan oikeasti yllätyin!
Ei varmaan ole kauhean salaista, mitä kirjoitin viestiin koska itse olen sen kirjoittanut. En ole aivan varma mitä tarkoitin viestillä, mutta ilmeisesti se oli kamalan tärkeää koska olin katsonut tarpeelliseksi muistuttaa itseäni siitä. Eli past-me oli lähettänyt minulle seuraavan viestin (nimi sensuroitu ihan varalta):
http://futureme.org/
^tuossa vielä tuo osoite, jos jotakuta muutakin kiinnostaa itselleen meilailu.
Mitähän asiaa minulla vielä oli.
Tai en kyllä sanoisi mitään siitä mitä selitän täällä asiaksi. Kunhan vain jotain kivaa. Miltä sattuu tuntumaan.
Ainiin, yksi asia oli että haluan minummat hiukset. Nämä on niin omituisen. Sopisikohan pitempi malli? Hmm. Taidankin viettää loppuillan googlettelemalla hairstyleja. Siitä minä pidän.
Muistan nykyään rentouttaa hartiani aina kun ajattelen bloggeria! Tarvitaan kuitenkin lisää muistuttajia. Saisinkohan yhdistettyä liitutaulun tai television hartioiden rentouttamiseen?
Varmasti jos jaksaisin.
Tänään minulla oli ihan kivaa mutta välillä vähän hämmentävää. Erityisen hämmentävä oli biisi, jonka kuuntelimme italian tunnilla. Jos kuuntelee tuon niin kannattaa laittaa ääntä vähän pienemmälle..
Sarah Brightman e Jose Cura - Tu cosa fai stasera (eli jotain sinne päin että mitä teet tänä iltana.)
Aika kamala oikeastaan.
Mutta johtuen ehkä viimeisen tunnin väsymyksestä tuo oli kuitenkin tosi kiva kuunnella. Jotenkin kun se oli niin mahtipontinen (vihaan tuota sanaa) ja suureellinen että se antoi tilaa miettiä. Vähän sellainen fiilis että sun mieli olisi aivan valtavan kokoinen sali eikä siellä olis ketään muita kuin sinä ja voit vain kuvitella miten paljon tyhjää siellä olisi.
Hienoa.
Sitä en kyllä kerro että mitä oikein mietin.
Toinen hämmentävä juttu oli se, että sain tänään mailia itseltäni! Olin 26. päivä syyskuuta kirjoittanut itselleni tuolla alla olevassa osoitteessa viestin ja määrännyt sen lähetettäväksi tänään. Nyt se sitten tuli ja ihan oikeasti yllätyin!
Ei varmaan ole kauhean salaista, mitä kirjoitin viestiin koska itse olen sen kirjoittanut. En ole aivan varma mitä tarkoitin viestillä, mutta ilmeisesti se oli kamalan tärkeää koska olin katsonut tarpeelliseksi muistuttaa itseäni siitä. Eli past-me oli lähettänyt minulle seuraavan viestin (nimi sensuroitu ihan varalta):
Future-me ei tajua ääkkösiä, siitä nuo omituiset merkit. En halunnut muokata viestiä mitenkään paitsi nimen kohdalla. Minun pitäisi varmaan tehdä tuolle asialle jotain, sillä se taitaa vieläkin olla ajankohtainen. Tosin en ole varma, tarkoitanko toisessa lauseessa vielä samaa asiaa. Kenties minun kuuluisi tehdä molemmille asioille jotain. Sinänsä kummallista, että kumpikin asia varmasti selviäisi puhumalla, mutta miten se voi olla niin vaikeaa etten vieläkään ole tehnyt asialle mitään.T�n� iltana minusta tuntui ett� x menee pois. Ja minusta my�s tuntui ett� minun pit�isi pian tehd� jotain.
http://futureme.org/
^tuossa vielä tuo osoite, jos jotakuta muutakin kiinnostaa itselleen meilailu.
Mitähän asiaa minulla vielä oli.
Tai en kyllä sanoisi mitään siitä mitä selitän täällä asiaksi. Kunhan vain jotain kivaa. Miltä sattuu tuntumaan.
Ainiin, yksi asia oli että haluan minummat hiukset. Nämä on niin omituisen. Sopisikohan pitempi malli? Hmm. Taidankin viettää loppuillan googlettelemalla hairstyleja. Siitä minä pidän.
Muistan nykyään rentouttaa hartiani aina kun ajattelen bloggeria! Tarvitaan kuitenkin lisää muistuttajia. Saisinkohan yhdistettyä liitutaulun tai television hartioiden rentouttamiseen?
Varmasti jos jaksaisin.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Kolmaskymmenes
Menkää pois kaikki ja tulkaa takaisin huomenna
tänään en aio sanoa mitään
sillä
koska
en nyt vain jaksaisi..
Mutta entä sitten myöhemmin?
Tuuli kääntyi -
aioin juuri sanoa -
Hakekaa minut pois täältä, seinät ovat jyrkkiä.
Voisin vaikka hyräillä jotain
(jos pitäisitte siitä)
tuokaa minulle karkkia!
minä olen prinsessa
haluan kaiken, lisäksi tuon talon
jos hovi ei poistu heti saatan vaikka suuttua
tunteja
punaisena kiljua
kunnes haluan taas karkkia.
//Tämä kaikki johtui vain kolmenkympin kriisistä.
tänään en aio sanoa mitään
sillä
koska
en nyt vain jaksaisi..
Mutta entä sitten myöhemmin?
Tuuli kääntyi -
aioin juuri sanoa -
Hakekaa minut pois täältä, seinät ovat jyrkkiä.
Voisin vaikka hyräillä jotain
(jos pitäisitte siitä)
tuokaa minulle karkkia!
minä olen prinsessa
haluan kaiken, lisäksi tuon talon
jos hovi ei poistu heti saatan vaikka suuttua
tunteja
punaisena kiljua
kunnes haluan taas karkkia.
//Tämä kaikki johtui vain kolmenkympin kriisistä.
Kahdeskymmenesyhdeksäs
29 oli muuten vastaus johonkin matikan/fysiikan tehtävään tänään.
Tänään huomattua:
On ihailtavaa, miten osaan jännittää hartiat joka tilanteessa. Haluan opetella siitä pois! Jaksaisiko joku opettaa minut lopettamaan jännittämisen? Mielellään jollakin positiivisella tavalla.
Kiitos.
Matematiikkakin voi tuoda flow'n. Oli aika uutta, että tekemisen ei tarvitsekaan olla niin nautittavaa.
Haluan ehkä sittenkin pitkät hiukset. Tai ehkä tuohon olkapäille suunnilleen tai jotain. En sitten yhtään tykkää laittaa hiuksiani.
Pidän kynää oudosti kädessä.
Demittäjillä on outoja unelmia.
Se siitä.
//
Katso minua
et katsoisi jos en käskisi minä tiedän sen
ei ole minun syyni
että et tajua mitään.
Olen pahoillani
että en kuullut tänään.
Tänään huomattua:
On ihailtavaa, miten osaan jännittää hartiat joka tilanteessa. Haluan opetella siitä pois! Jaksaisiko joku opettaa minut lopettamaan jännittämisen? Mielellään jollakin positiivisella tavalla.
Kiitos.
Matematiikkakin voi tuoda flow'n. Oli aika uutta, että tekemisen ei tarvitsekaan olla niin nautittavaa.
Haluan ehkä sittenkin pitkät hiukset. Tai ehkä tuohon olkapäille suunnilleen tai jotain. En sitten yhtään tykkää laittaa hiuksiani.
Pidän kynää oudosti kädessä.
Demittäjillä on outoja unelmia.
Se siitä.
//
Katso minua
et katsoisi jos en käskisi minä tiedän sen
ei ole minun syyni
että et tajua mitään.
Olen pahoillani
että en kuullut tänään.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Kahdeskymmeneskahdeksas
En ole näemmä oikein jaksanut olla aktiivinen. Ei sen kuitenkaan väliä, minulla on ollut niin hauskaa. Ei sillä, että olisin aina apea tänne kirjoittaessani, päinvastoin! Yleensä olen innoissani tai edes hieman hyvällä tuulella kun kirjoittelen tänne.
Tiedän muuten että jotain aivan huippua on tulossa jossain tulevassa, kuten aina. Tänään oli liikunnassa nimittäin uintia ja se fiilisliikunta (vesijumppa whatever) alussa oli niin ihanaa että päätin iloisesti alkaa liikkumaan. Joskus. Ehkä. Olisi se kyllä aika hurjaa. Kummaa, että koululiikunnassa ei ole enempää mitään fiilisliikuntaa. Enhän minä tietenkään tiedä, mutta jotenkin luulisin että ihmiset viihtyisivät tunneilla enemmän, jos keskityttäisiin vähän enemmän siihen fiilikseen ja siihen että on hauskaa. Mutta ei, sillä onhan aivan tajuttoman tärkeää osata heittää kori kymmenen metrin päästä.
Miten toipua yhdeksän vuoden koululiikunnan vahingoista?
Tästä tulee varmasti innostava projekti josta varmasti yritän muistaa raportoida tänne.
Kun olin tuossa tulossa taas kerran kodia kohti sen kauppakassin kanssa niin mietin että mihin oikein pyrin kaikella mitä teen. Tietääkseni ei ole kovin terveellistä vain vaellella vain päämäärättömästi sinne tänne ilman mitään kunnon suunnitelmaa. Tai ei minä tiedänkö minä, ei minulle ainakaan ole vielä käynyt huonosti. Mutta käykö? Pitäisikö tässä kohtaa ottaa riski? En jaksa luokitella kaikkia riskeihin ja ei-riskeihin. Vaikka olen päättänyt että en jaksa luokitella, luokittelen silti. Miksi ihmeessä olen päättänyt noin, huono idea. Haluan luokitella kaiken jos se tuntuu kivalta.
Minä pidän siitä, että olen itsestäni vastuussa. Joskus. Siksi minulla ei ole suunnitelmaa, vastuu on sitten helpompaa. Toisinaan on kiva sysätä itsensä vähäksi aikaa muille ja heittäytyä hankalaksi, mutta onhan se nyt vähän noloa. Eikä kamalan kivaakaan. Paitsi silloin joskus kun olisi kiva jos joku muu osaisi kysyä minulta oikeat kysymykset ja arvata vastaukset.
Mutta ainakin vastaan itse aina oikein.
Ei sitä väärää vastausta ole niin voimakkaasti. Minun tasoisissani ratkaisuissa on aina useampi vaihtoehto ja peruutusmahdollisuus.Valinnanvapaus.
Vihaan tätä biisiä.
Tiedän muuten että jotain aivan huippua on tulossa jossain tulevassa, kuten aina. Tänään oli liikunnassa nimittäin uintia ja se fiilisliikunta (vesijumppa whatever) alussa oli niin ihanaa että päätin iloisesti alkaa liikkumaan. Joskus. Ehkä. Olisi se kyllä aika hurjaa. Kummaa, että koululiikunnassa ei ole enempää mitään fiilisliikuntaa. Enhän minä tietenkään tiedä, mutta jotenkin luulisin että ihmiset viihtyisivät tunneilla enemmän, jos keskityttäisiin vähän enemmän siihen fiilikseen ja siihen että on hauskaa. Mutta ei, sillä onhan aivan tajuttoman tärkeää osata heittää kori kymmenen metrin päästä.
Miten toipua yhdeksän vuoden koululiikunnan vahingoista?
Tästä tulee varmasti innostava projekti josta varmasti yritän muistaa raportoida tänne.
Kun olin tuossa tulossa taas kerran kodia kohti sen kauppakassin kanssa niin mietin että mihin oikein pyrin kaikella mitä teen. Tietääkseni ei ole kovin terveellistä vain vaellella vain päämäärättömästi sinne tänne ilman mitään kunnon suunnitelmaa. Tai ei minä tiedänkö minä, ei minulle ainakaan ole vielä käynyt huonosti. Mutta käykö? Pitäisikö tässä kohtaa ottaa riski? En jaksa luokitella kaikkia riskeihin ja ei-riskeihin. Vaikka olen päättänyt että en jaksa luokitella, luokittelen silti. Miksi ihmeessä olen päättänyt noin, huono idea. Haluan luokitella kaiken jos se tuntuu kivalta.
Minä pidän siitä, että olen itsestäni vastuussa. Joskus. Siksi minulla ei ole suunnitelmaa, vastuu on sitten helpompaa. Toisinaan on kiva sysätä itsensä vähäksi aikaa muille ja heittäytyä hankalaksi, mutta onhan se nyt vähän noloa. Eikä kamalan kivaakaan. Paitsi silloin joskus kun olisi kiva jos joku muu osaisi kysyä minulta oikeat kysymykset ja arvata vastaukset.
Mutta ainakin vastaan itse aina oikein.
Ei sitä väärää vastausta ole niin voimakkaasti. Minun tasoisissani ratkaisuissa on aina useampi vaihtoehto ja peruutusmahdollisuus.Valinnanvapaus.
Vihaan tätä biisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)