maanantai 2. marraskuuta 2009

Kahdeskymmeneskahdeksas

En ole näemmä oikein jaksanut olla aktiivinen. Ei sen kuitenkaan väliä, minulla on ollut niin hauskaa. Ei sillä, että olisin aina apea tänne kirjoittaessani, päinvastoin! Yleensä olen innoissani tai edes hieman hyvällä tuulella kun kirjoittelen tänne.

Tiedän muuten että jotain aivan huippua on tulossa jossain tulevassa, kuten aina. Tänään oli liikunnassa nimittäin uintia ja se fiilisliikunta (vesijumppa whatever) alussa oli niin ihanaa että päätin iloisesti alkaa liikkumaan. Joskus. Ehkä. Olisi se kyllä aika hurjaa. Kummaa, että koululiikunnassa ei ole enempää mitään fiilisliikuntaa. Enhän minä tietenkään tiedä, mutta jotenkin luulisin että ihmiset viihtyisivät tunneilla enemmän, jos keskityttäisiin vähän enemmän siihen fiilikseen ja siihen että on hauskaa. Mutta ei, sillä onhan aivan tajuttoman tärkeää osata heittää kori kymmenen metrin päästä.
Miten toipua yhdeksän vuoden koululiikunnan vahingoista?
Tästä tulee varmasti innostava projekti josta varmasti yritän muistaa raportoida tänne.

Kun olin tuossa tulossa taas kerran kodia kohti sen kauppakassin kanssa niin mietin että mihin oikein pyrin kaikella mitä teen. Tietääkseni ei ole kovin terveellistä vain vaellella vain päämäärättömästi sinne tänne ilman mitään kunnon suunnitelmaa. Tai ei minä tiedänkö minä, ei minulle ainakaan ole vielä käynyt huonosti. Mutta käykö? Pitäisikö tässä kohtaa ottaa riski? En jaksa luokitella kaikkia riskeihin ja ei-riskeihin. Vaikka olen päättänyt että en jaksa luokitella, luokittelen silti. Miksi ihmeessä olen päättänyt noin, huono idea. Haluan luokitella kaiken jos se tuntuu kivalta.

Minä pidän siitä, että olen itsestäni vastuussa. Joskus. Siksi minulla ei ole suunnitelmaa, vastuu on sitten helpompaa. Toisinaan on kiva sysätä itsensä vähäksi aikaa muille ja heittäytyä hankalaksi, mutta onhan se nyt vähän noloa. Eikä kamalan kivaakaan. Paitsi silloin joskus kun olisi kiva jos joku muu osaisi kysyä minulta oikeat kysymykset ja arvata vastaukset.
Mutta ainakin vastaan itse aina oikein.
Ei sitä väärää vastausta ole niin voimakkaasti. Minun tasoisissani ratkaisuissa on aina useampi vaihtoehto ja peruutusmahdollisuus.Valinnanvapaus.

Vihaan tätä biisiä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En tajunnut tästä merkinnästä paljon mitään, mutta sen sanon, että tosi harvalla 16-vuotiaalla on minkäänlaista suunnitelmaa tai päämäärää. Pari viikkoa sitten oli puhetta poikaporukassa tulevaisuudesta ja kaikki 20-vuotiaat herrat sanoivat päätyvänsä työttömiksi.
18-vuotiaat tyttökaverini tuskin ovat miettineet senkään vertaa. He vain ovat olemassa ja ryyppäävät. Sinun haahuilusi on tuhat kertaa terveellisempää. Oikeastaan en näe siinä mitään epäterveellistä.

-keas

katriparka kirjoitti...

vähän kiva kun on kommentti!
onkohan tässä taas vähän ysintyttö-efektiä, pyrin suunnitelmien luomisessakin vähän parempaan?
en minä halua pyrkiä yhtään mihinkään.