Vihreä on ainoa väri

Hirveän kulunutta, mutta ihan hassua. Tuolla ulkona on vain kolmea väriä: ruskeaa, harmaata ja vihreää. VIHREÄÄ, VAIN VIHREÄÄ. Kävin äsken siellä harmaassa sateessa kävelemässä sadetakissa ja tein saappaalla pari jokea tiehen. En silti muistanut mitä joki on ruotsiksi, vaikka luin ruotsia koko päivän.

Niin, olen täällä Shanghaissa. Ihan hiljaista, luulen ainakin olevani yksin kotona. Jos tänään ei väsytä, niin saatan katsoa jonkun tyhjänpäiväisen elokuvan. Ja varmaankaan ei väsytä, en ole rasittanut itseäni tänään, en sitten yhtään. Ihan kesälomafiilis: vähän tylsää, ylimalkaista nuuhkimista ja hengailua. Ja tätä loputonta dataamista.

Kesälomasta kirjoituksen ollen, en oikein tiedä siitä mitään tänä kesänä. Olen varannut sinne noin puolihuolimattomasti jotain ohjelmaa, töitä ja muutamia hengailuja kavereiden kanssa. Mutta silti, en yhtään saa kiinni siitä, että mitä oikein haluan moiselta kesälomalta tänä vuonna. Voisin ehkä haluta mukavan hengailun lisäksi ymmärtää jonkin hienon ja suuren elämän tarkoituksen ja oppia ehkä hieman venäjää. Mutta toisaalta ei sillä ole mitään väliä enkä jaksa suunnitella asiaa. Hassua.

Tätä blogia muuten vaivaa jokin. Tapahtuu ihan kamalasti kaikkea mistä haluan kirjoittaa, mutta sitten kun kirjoitan niin en muista mitä haluan kertoa enkä oikeastaan edes tiedä onko sen kertominen kamalan tärkeää. Mistähän tässä on kyse. Siis vaikka tässä blogissa. En tiedä.

Sadaskahdeskymmenesviides

Haluaisin kirjoittaa kamalan lyhyesti, ettei hiljaisuudelle käy mitään. Mutta jos kirjoitan lyhyesti niin väärinymmärretään.
Ehkä siksi en vain löydä sanoja.
Oikeastihan minä tiedän.

Koeviikko alkaa huomenna, enkä edes muista mitä se oli viimeksi. Hengailua, yhtistä ja epälämmitetty koulu ehkä? Odotan sitä oikeaa lomaa, en tiedä miten mutta odotan kuitenkin. Pitäisi kirjoittaa italian aine ensin pitäisi, ehkä inspiroidun siihen keskiviikkona. Nyt en ehdi, haluan fiilistellä vähän. Ajattelen hyvin vähän.

Niissä yksissä puissa on nyt kukkia, se on minusta ihan hienoa. Kukat on kivoja ja tuoksuvia. Katselin niitä bussin ikkunasta ja mietin sanoja. Sunnuntaina ilma oli oikea, palelin vain kerran sateessa. Itse viikonloppu oli keinu: levollisuus, katselu, mahanpohjatunne ja hihitys.



"i know we are the best of the best"

Puunlatva

// En tiedä oletteko huomanneet
miten valtava hiljaisuus kaikessa on.
Tuolla ulkona on puita, liikkumatta,
katsoin kuitenkin uudemman kerran ja ne heiluivat kovin,
mutta tänne ei kuulunut mitään.

Kirjoitin eilen novellin ja sitten se lähti pois.
Ei se kuitenkaan mitään
se oli vähän turhankin äänekäs.
Olisi hienoa, kun se teksti ei ynähtäisikään
vain olisi siinä ja katsoisi.

Ja minä sanon uudelleen, että joskus tuntuu että sisälläkin tuulee.
Se ei kuitenkaan ole alkuperäisversio.

Aurinkotervehdys

Hauskaa vappua.

Kalenteri taisi erehtyä, se vappu oli oikeasti nyt. Ainakin sään takia.

Olin pari päivää Shanghaissa hengailemassa, ja siellä oli kyllä harvinaisen upeaa. Oli oikein hauskaa etsiä vaatekaapista kesävaatteiden rippeitä ja lähteä ulos. Ensimmäisenä iltana menin ulos ja kävelin ihan huomaamattani syrjäisen pellon keskelle, kuuntelin jotain ja ja joogasin. Aurinko oli kovin ystävällinen minulle. Toisena päivänä kaipasin jo enemmän toimintaa: oli siis jonkin yllättävän retken aika.

Hienoon seikkailuun lähti mukaan Henttu, tottakai, olihan kyseessä sentään osaksi myös vapun uudelleenjuhlinta.

Aivan aluksi suunnistimme (kiipeilytelineen kautta) Shanghain hiekkarannalle, kuten kuvasta näkyy. Perustimme sinne myös perinteisen vappuleirimme (joka sekin näkyy kuvasta)! Oi miten hienoa - hiekkaa (melkein) silmänkantamattomiin ja täytyy kyllä sanoa että pelkäsin palavani siinä auringon paahteessa. Ei voinut edes mennä veteen vilvoittelemaan, sillä tällä Shanghain hiekkarannalla ei jostain syystä ole ollenkaan vettä. Hengailimme rannalla aika kauankin ja jätimme lopuksi puumerkkimme hiekkaan. Toivottavasti ne kamalat mopotyypit eivät tuhoa taideteostamme.

 Niin, vappuleiri hiekkarannalla oli vähän köyhempi kuin yleensä. Onneksi löysimme sentään tuon vappuhuiskan piristämään.

Hiekkarannalta menimme vielä jatkoille puuhun. Siitä ei ikävä kyllä ole kuvia, sillä ymmärrätte varmaan että puussa istuessa ei tyylikäs poseeraaminen ole ihan yhtä helppoa kuin maassa. Joka tapauksessa istuimme myös puussa (tai puissa), katselimme kaukaista maata ja siellä olevaa kaupunkia (siristä silmiä niin näet sen), muistelimme vähän menneitä ja juttelimme. Olimme mielissämme!

Kotimatkalla meille valkeni minkälainen ihmeellinen mysteeri käveleminen oikeastaan on. Mieti, jalka menee tuohon ja yhtäkkiä olet ihan eri paikassa kuin äsken. Vähän kummallista!

Kiitos oikein paljon loistavalle seuralle, auringolle, puille.

Kaikki kuvat on sitten ©Henttu.

Niin, palattuani Shanghaista tänne näin huomasin taas kerran miten hieno paikka tämä on. Istuimme ja kävelimme J:n kanssa iltaa ympäri kaupunkia. Siellä oli yli 10 seuruetta ja yksi kiitettävä. Lyhyt kiitospalsta:
Kilisevä ukko klo 20 perjantai-iltana
KIITOS. Kilttiä kun keräät kaikki pullot rumentamasta maisemaa.

Niin, aurinkoa.

Minusta tulee isona ovenkääntäjä

Kävin vähän aikaa sitten kävelyllä ulkona. Joku kiva mummo (hän oli kyllä kovin hitaastikäveleväinen) kertoi minulle läheisen sillan olet tässä -tekstin tarinan. En kerro sitä, säilyy arvoituksena edes joillekin. Kävelin raiteiden keskellä, vakoilin jänistä ja pyörähtelin vähän. Kirjoitin lappuja ja jätin ne yllättämään junatyyppejä.
Huomenna, niissä luki.

Niin, tänään oli lettukestit. Kutsuimme kaikkia hienoja tänne käymään, paistoimme ihan kamalasti lettuja ja söimme ne. Mehua juotiin värikkäillä pilleillä ja kuunneltiin radiota kuin piknikillä. Puhuttiin tulevaisuudestakin, olisiko letunkääntäjä vai ovenpaistaja hienompi ammatti kuin jokin toinen? En arvannut että olisin vielä tänään ehtinyt vilkuttamaan bussipysäkillekin.
Kun aurinko alkoi katsella ikkunasta, päädyin pelkäämään paulaa ahtaaseen autoon, ajattelin kyllä ensin kävellä sinne missä olin. Oli ihan hassua, tosin minua taitaa huomenna väsyttää. Lakkasin kynnet, ehkä ensi viikolla jaksan keskittyä siihen paremmin ja taiteilla vähän.

Huomasin että yksi saattaa olla myös kaksi tai jotain omituisempaa. Vanhojen aikojen muistoksi huolestuin turhasta ja tuijottelin vähän seinää: onneksi koulussa on ikkunoita. Apinapenaali yllätti tänään, varsinkin se mihin apina katsoi. Ei kai minulla muuta.
Kun olin vielä aika lapsi, päättelin kaiken ikävän johtuvan siitä että ei tiedä.
Pitäisi ajatella sitä!

Asiatonta oleskelua tämä

Tänään oli aika hienoa avata kalenteri ja huomata että vain yhdelle päivälle tällä viikolla oli varattu kaksi muistutusta tai menoa. Lisäilin niitä kyllä sitten, etten vaikuttaisi liian veltolta. Mutta kuitenkin, mitähän elämälleni on tapahtunut! Siellä oli vain sanakokeita ja jotain ihan hassuja juttua.
Kirjoitin muuten kerran kalenteriini itselleni terveisiä. Piti kuulemma muistaa se kun istuin ikkunalaudalla.

Ei ole tapahtunut oikeastaan mitään, ja se on ihan piristävää. Tavallaan. Taidan olla vähän laiska, pitäisi saada taas jostain takaisin se vähän-siistiä-olen-täällä-ja-voin-tehdä-vaikka-mitä-olo niin jaksaisin taas juoksennella kirjaston, lukion, kauppojen, polkujen, metsien, reittien, kartan, randomien paikkojen ja eksymisen välissä ja kaikkialla. Tai sitten pitäisi ihan vain olla ihan vähäsen lämpimämpi niin viitsisin raahautua ulos. Sää sanoi että vasta melkein kahden viikon päästä on melkein 20 astetta lämmintä.

Aion muuten ostaa päiväkirjan. Sellaisen hienon, minkä voi kirjoittaa isolla, näin, Päiväkirja. Sen on oltava lukollinen ja sitä avainta voi kantaa aina mukana. Siihen olisi oikein hienoa kirjoitella aina kun olisi aikaa ja näyttää salamyhkäiseltä. Sitten voisi kriiseillä ihan niin kuin salkkareissa jos joku lukisi sitä. Ja parasta olisi kyllä se, että saisin kirjoittamisesta varmaan kaiken irti, kun voisin vielä selittää kaikki ihan omituisimmat jutut sinne päiväkirjaan. En kyllä ala jos en löydä sellaista oikeanlaista hienoa. Siinä pitää olla kullanvärinen avain ja lukko.

Voi miten kivaa olisi jos kysyisitte joku jotain. Vastaamisolo!

hela natten

Hei, olen taas täällä Korkeasaaressa tai Shanghaissa, ihan miten vain. Eilen oli vappu, hienoa meteliä, tanssijoita ja fiilistä melkein koko illan. Voi miten kaunista ja viileä huppari. Nyt väsyttää vähän niin kuin aamuisin ja kuuntelen tätä. Ja muita myös, mutta juuri nyt tuota.

Shanghai yrittää niin kovasti että se on aika suloista. Tänään kävelimme keskustaan ja löysimme kaikenlaista! Rengaspuolen ja kirkkaankeltaisen traktorin sijoitimme ilmoitustaulujen läheisyyteen ja perustimme virallisen vappuleirin tiiliseinän toiselle puolelle. Pilvet yrittivät verhoutua susiksi lampaiden vaatteisiin ja toisinpäin. Valo näytti kankaalta ja pommitin sitä saippuakuplilla. Meitä pommitettiin takaisin puolikkaalla jääkiekkomailalla; osansa sai myös seinä. Satoi vettä, joten sateenvarjokin pääsi fiilistelemään. Ai niin, se vielä että kun kuljimme kohti kotia, näimme ihan kamalan leveän sateenkaaren. Se oli ehkä hienoin sateenkaari ikinä ja päätin että sen pitää olla jokin merkki. Keksin joskus mikä.

Niin. Voisitte laittaa banaanin korvaanne. Ihan hyvällä.



"Tahtoisin painaa kädet silmille ja tunkea sormet korviini pitääkseni sen kaiken ulkopuolella. Kyllähän minä tiedän että maailma on paha, mutta en tiedä kestänkö tietää että se on oikeastaan vielä pahempi."
- Torey Hayden - Tiikerin lapsi

Niin, ei kai muuta. Minämietintäkausi taas.
Missä olet, mikä?