ääriviivat

oon kotona ja ravistan matkan päältäni, pesen käteni

muta kasvoilla sulattaa naamion

viilaan kynteni, piirrän mun ääriviivat uudestaan

lämpimässä mun mun kuoresta tulee pehmeä 

ja muutun läpikuultavaksi

istun matolla ja yritän kuulla mun äänen

kauppalista

missä on kauppalista

se on tärkeä

olisi niin onnellista

kun tietäisi mitä on edessä

kuoro

tällaista kuoroa kuunnella 

päivästä toiseen 

eikä niitten virsi vaihdu

kulumallakaan

enkä äänenä kuorossa kuule

alttoja tai bassoja

syke hakkaa parhaiten pimeässä

kertosäkeet vaimenee

kissataulu, viinipullo

mulla on kissataulu, viinipullo 

ja yks pehmeä matto

täällä on aina kylmä, kynttilöitä

joulukahvin tuoksu

mulla on köynnöskasvi, leikkokukka

js lasikastelukannu

tässä on torstaiaamut, myöhäiset illat

pari vuotta joita en muista

kellun

vaikeinta on se kun kysytään

kysytään mitä haluan syödä

tai mitä seuraavaksi tai 

onko tämä hyvä ja mitä ajattelen

silloin uppoan kuin kivi

vaikka pitäisi kellua 

hetken mä kellun ja juttu on selvä

kauneimmat

talossa ollaan kuin silmukat sukassa - alakerta nojaa toisiinsa ja kantavaan kuvioon, yläkerta on palmikkoa ja pitsiä, se huomataan jos hoksaa. Tässä kudelmassa silmukka on vain osa osien summaa, ei haittaa vaikka olisi väärällä sivulla rivillä tahdissa. kaikki silmukat ja kaavat ovat mielessä kun kuvio toistuu, voin neuloa ilman silmiä. 

orvokki

hei orvokki näin sut eräässä ohjelmassa ja kyllä mä hämmästyin - mihin katosit silloin aikaisemmin ja nyt olit siinä. ajatella että niin lähellä olet kuitenkin ollut koko tämän ajan. ja on niin mukava että sulla on ystäviä siellä ja juhlia vaikka en ymmärtänyt mistä puhuivat 

ja hei orvokki haluaisin siis kysyä että oliko hyvä että lähdit ja oliko välimatka riittävä, olisiko ollut parempi olla ehkä jonkin verran etelämpänä pohjoisempana lännempänä. mitä oikein ajattelit silloin laivankannella ja kuninkaanlinnoilla, mistä ihmeestä löysit tuollaisen keltaisen kerrostalon

hei orvokki ja sun orvokinvärinen baskerisi, odota hetki ja ota mukaan

kylmä

Huonekasvit huojuvat hyytävässä tuulessa

oven alta kiemurtavat huudot ja hyy

jalkapohjiin säteilee outo viileys

lattian alla on pudotus ja kylmyys

peittojen alla ihoni päällä ritisee

hitaasti särkyvä aamuyön jää

unitotuudet

Oon nähnyt usein unta missä minulle selviää jokin kauhea totuus tuttavasta tai ystävästä; hän paljastuu käsinkirjonnan harrastajaksi, hän on kuninkaallinen, hän on ammatiltaan kirjastonhoitaja, hän on jkerta kaikkiaan otain muuta kuin luulin ja uskoin. Ja unessa todistan tämän kauhean totuuden ja mielessä rätisee sähköyhteydet enkä tiedä mikä on tämän mullistavan tiedon kohtalo, miten tulee asettaa seuraavat sanansa unessa ja todessa.