kirjoittaisin tähän venäjää jos osaisin vaihtaa kyrilliset kirjaimet

Koeviikko on vasta puolessa välissä ja olen pitkällä viikonlopulla. Toissapäivänä heräsin aikaisin ja sitten luin illan. Eilen heräsin myös ajoissa ja luin päivän. Tänään sama juttu, lopetin äsken ahkerimman ahkeroinnin ja kohta psykadokumentti jos jaksan. En minä oikeasti ole niin hikari kuin kuulostaa, käyn välillä jääkaapilla ja randomhengailemassa ja kymmeneltä alkaa aina BB. Tänään näkyy uutisvuoto, sen aion katsoa ja olla hiljaa.

En osaa edelleenkään vaikka olen lukenut. Venäjä näyttää edelleen välillä täysin käsittämättömältä mutta sehän johtuu vain siitä että en käy tunneilla. Minä en halua luovuttaa siinä. Psykologia ei tällä kertaa vain kiinnosta, paitsi sitten kun kerrotaan muistista eikä soluista.

Huomenna takaisin toiseen kotiin, ihan mukavaa, koska kaapissa on siellä vähän suklaata ja toinen on sitten ihan lähellä. Väsyttää vähän. Haluaisin kuunnella jotain ihan hiljaista mutta kuitenkin jotain. Haluaisin mennä ulos ja käydä kävelemässä mutta en tiedä onko se vaivan arvoista.

Olin viikon ja kävellessä kädet jäätyy

Oho, melkein jo myöhä. Minä täällä kuuntelen italiafiilistelybiisiä, se on tuolla alhaalla. Anteeksi, kuuntelen vähän kummallisia. Huomenna aion herätä, en oikein tiedä onnistuuko kun saattaa väsyttää ja olisi luettava matematiikkaa. Lattialla on tuolla lapsia, ne syö kaiken minkä löytää kaapista. Hienon rauhallista ja aion kammata hiukseni vasta aamulla.

Huomenna taidan ehkä olla menossa johonkin, en oikein tiedä mihin mutta lämpimästi piti kuulemma pukeutua. Hui. Ehkä otan nyt selvää kaikista. Jännää tämä.

Koeviikko alkaa pian, en ole hirvittynyt enkä porottunut, mutta vähän kyllä on hassua kun pitäisi osata se venäjä nyt vaikka ei ole aavistustakaan. Italia sen sijaan ja ruotsi, ne ovat minun ja pidän niistä melkein molemmista. Nyt pitäisi mennä nukkumaan, nostin tyynyt jo lattialle.



Tänään nukkumaan. Tai huomenna. Mielissään vissiin.

Olet hullu

Täällä on lumista ja aurinko tulee kolme tuntia myöhemmin kotoani. Eilen, tai oikeastaan toissapäivänä heräsin viideltä. Aamulla oli hienoa kävellä aivan tyhjillä kaduilla ja huomata ettei ulkona ollutkaan kylmä. Pysyin valveilla koko matkan abipäiville ja sen jälkeen bileisiin. Bileet, ne olivat hienot. Siellä oli hattu ja sitten sain kirjekuoren ja kaikki olivat ihan kamalan kivoja ja minä hämmennyin aivan täysin! Minulla on kaikkea.

Saatan sittenkin pitää talvesta ihan pikkuisen. Kylmä on se huono puoli, mutta vähän valaistu luminen tie ja postilaatikoille käveleminen on mukavaa. Ennen joulua kaikilla on salaisuuksia ja yllätyksistä pidetään ihan mielissään.

Heräsin vasta äsken, sillä luulen että opiskelu sujuu paremmin puoliunessa. Luin kolmea kieltä ahkerasti ja kaikissa oli jotain hyvää. En osaa enkä oikein ymmärrä venäjää, mutta pidän siitä silti aivan hurjasti. Olen aina halunnut osata salakieltä.
Olen hermoillut koulusta aika paljon, koska kaikki ovat vaatineet paljon. Mutta pian on mukavampaa: ensi jaksossa ei enää liikuntaa (ei enää ikinä!), kolme lukuainetta eli ei niistä läksyjä, ei matematiikkaa mutta kolmea kieltä, äidinkieli eli saatan viimeinkin ehtiä lukea jonkin kirjan. Viimeinen italiankurssi minua vähän surettaa, mutta sitten alkaa kirjoitukseen lukeminen ja siitä minä pidän ihan hurjasti, toivottavasti.

Haluaisin olla ahkera toisessakin blogissa, ehkä ehtisin nyt hieman aloittaa projekteja. Viikonloppuisin ei ole niin mitään.

tässä ei ole mitään järkeä, hi!

Hetkiä ei voi kalastaa, niin. Varsinkaan jos vesi on kylmää.

Ihmiset ovat kovin ikävystyttäviä. Aloitetaan aina puhumalla säästä. Aloitan aina kertomalla että ulkona on kylmä; oikeasti ei edes ole, haluan vain kaikkien tietävän että tunnen heidät. Olen vähän askeleen edellä, valmista viikko ennen pakkoa.

Olen saanut kortteja kaukaa.

Kerran menin ulos ja yritin leikkiä että lumi natisee hienosti. Jos minulla vain olisi haavi.

Älkää olko huolissanne, kaikki järjestyy

Tänään kävelin puiston kautta pimeässä. Korot vähän upposivat maahan mutta sitten oli silti pimeää ja mukavaa. Puolessavälissä piip-piip, äkkiä ovelle. Kaksi baskeripäätä kahdesta suunnasta, ensimmäisen ohi juoksin ja toinen odotti siellä.

Kahvilassa opin mikä on jokin hieno juttu, Marcus Grönholm voitti rallin joskus.
Vaikka katsoin välillä ohi niin siinä se on, voi että minä olen iloinen. Poks.

Älä hyppää liikkuvasta junasta

Haluaisitte ehkä lukea jotain oikeaa ja tärkeää ja ihmeellisiä päiviä.
Vähän niin kuin joskus ennen.

Mutta minä olen kuitenkin ihan tavallinen.