ahti&anneli

Tänään olin pikniköimässä ja puhaltamassa saippuakuplia puistossa sellaisen tyypin kanssa jolla on kivat kengät ja hauska nauru. Oli hyvä että olin, koska kirjoitin post-it-lapulle neljä loistavaa ajatusta ja muutaman yritän muistaa ilman kirjoittamista. Toinen niistä on se että täytyy muistaa koristella asunnon ovi kauniilla asioilla, toinen on social dinner - se olisi ihan liian helppo idea toteutettavaksi!

Aamulla istuin hämärässä ja kaikeksi onneksi viileässä huoneessa tylynloisessa naapuritalossa virkkaamassa hyvästä villalangasta neliöitä ja kuuntelemassa tarinoita joiden alussa sanotaan ennen vanhaan. Kertojalla on terävä pää, voimakas tahto - kaikin voimin yritän kiskoa sitä tahtoa eteenpäin, en tiedä miksi, ehkä siksi että det enda liv.

kelluva

Makaan selälläni viileässä, taivas on sininen ja violetti ja vaaleanpunainen. Jos sulkee silmät on vain valkoista valoa ja vettä korvissa. Yhdentoista jälkeen illalla kaikki on aina niin hyvin.

Pyöräilyt kaupungin laidalta toiselle, suklaa sulaa laukussa kun on niin kuuma, lempivaatteissakin on lämmin, piknikillä komennamme pilviä pysymään päivänpaisteen tiellä. 

Nyt istun täydellisellä kesäparvekkeellani, kuuntelen miten yössä kuuluu se ainainen yöllinen siritys. Viinipulloissa palaa kruunukynttilät, kukat valaistuu tuikuista ja valkoisista valopilkuista. On vieläkin niin lämmin. Tee on kuumaa, se maistuu mansikoilta.

iltauinti

Ja ihan yllättäen edessä oli täydellinen päivä. 

Aamulla pysyn auringolta piilossa sälekaihtimien takana, katson lempparisarjaa netistä ja juon teetä kuin olisi kevätaamu. Syön itsepoimittuja mustikoita ja maitorahkaa, olen tehokas ja luen uutiset. Kun aurinko ei enää häikäise, avaan verhot, parvekkeen oven, asuntoni oven ja juoksen kylpemään auringonvaloon nurmikentälle. Juhlan kunniaksi ostan take away -kahvin vaikka en minä ikinä tee sellaista, kuuntelen tarkkaan ja virkkaan kahdeksan isoäidinneliötä.

Töissä kortteja kortin perään, olen elementissäni ja juttelen kameramiehen kanssa vanhoista kameroista. Onneksi töitä ei ole pitkään ja pääsen hyvissä ajoin mustikkametsään, mustikkajahtiin. Metsässä eksyn poluilta monta kertaa kun harpon saappaissani ihan toiseen suuntaan kuin aioin mutta löydän kuitenkin vähän sieniä ja paljon valtavan suuria mustikoita. Kuuntelen Samuli Putroa ja olen metsässä ihan vain itseni kanssa, alan aavistella että tänään on hyvä päivä. Poimin mustikoita litran, kädet värjääntyy yhtä violetiksi kuin huuletkin, vastaantulijat tietävän tasan tarkkaan mistä olen tulossa.

Kahtakymmentä minuuttia vaille yksitoista heitän mekkoni rannalle ja kävelen hitaasti viileään veteen. Kellun kaukana rannasta ja hengitän syvään. 

Kaikki on tänään niin hyvin että uskaltaisin mitä vain.

vihdoinkin

Ollaan istuttu kauniina parvekkeella ja puhuttu maailmaa, tehty listoja ja todettu - syksy on ihana, elokuu on odottava, tästä tulee kaikesta niin jännittävää. Nyt vasta on se kesä mistä kaikkein eniten pidän, marjat metsässä odottamassa poimijaa, pitkät pimeät illat ja viimeinkin aikaa kuunnella teitä kaikkia.

Yhdeltä yöllä on jo hämärää, rannan valaisemattomalla lenkkipolulla on pimeää, niin pimeää ettei pyöräillessä näe kuin harmaan asfaltin ja kaikki muu on vain sinisenmustaa. Minulla on kirkkaankeltainen neule ylläni ja se loistaa vastaantulijoille kuin tulikärpänen.

kotiloma

Neljä tuntia postikortteja ja kotiin. Hyvä perjantai, aurinko ei ole lämmin vaan kuuma, valmistautuu paistamaan ihan koko päivän ja jälleen monta päivää sen jälkeen.

Kotona aion herätä yhtä ajoissa, keittää teetä isossa keittiössä ja katsella tyyniä lehmiä laitumella. Lukea bussissa paksua kirjaa ja kävellä metsän mustikoiden kautta. Pieni loma, iso loma ja valtavasti kivoja ihmisiä. Tästä täytyy tulla hyvä.

Kesä kulkee kauhean nopeasti mutta ihan kaikkea tulee varmasti vielä ikävä.

festarihammasharja

En mä oikein tiedä että miten tässä taas kävi niin että kello on kaksi. Pelattiin shakkia, voitin, vaikka en oikeastaan tainnut ajatella sitä niin tarkasti. Ajattelin enemmän sitä suomussalmea, ihan lyhyitä hetkiä, elvistä vakkarin seinällä. Mutta silti oli hyvä voittaa, muistan tämän varmaan pitempään kuin uskonkaan.

Taidan olla tänään oikeastaan juuri sitä mitä haluan, postikortinmyyjä, valmis, hymy, aktiivinen, vastata vain siihen viestiin johon haluan. Uusista ihmisistä saa aina ihan valtavasti energiaa, en edes muistanut miten hurjan paljon. Vanhemmista tutuista myös, vaikka se on erilaista, turvallista eikä luovaa.

Saatan olla taas kerran onnellinen koska en millään jaksa odottaa mitään mikä voisi olla enemmän hyvä kesä kuin tämä kesä.

somero

Somerolla on kaikkea: siellä on kauniita taloja, pitkä keskuskatu, taidenäyttely, puisto veistoksineen, kirpputori. Siellä saa ostaa ruokaa edullisesta kaupasta, vaatteita oman kylän muodin mekasta ja aurinkoisina päivinä istua pienen kahvilan pienellä terassilla ja katsoa kun ihmiset lipuvat ohi torilta haettuine mansikkaostoksineen. Sieltä saa kaikkea mitä tarvitsee ja siellä olisi varmasti myös jotain mitä tehdä päivät pitkät.

Kotiin palatessa hymyilen kuitenkin enemmän kuin Somerolla, ylioppilaskylä on koti ja kukkia kastellessa asettuu taas täysin omaan elämäänsä, pieniin ja suuriin suunnitelmiin ja odotukseen.

kesäiltayö

Kahden viikon välein istun parvekkeelle ja tulen onnelliseksi siitä miten paljon totuuksia kuulen. Niin, totta, nyt on aika olla onnellinen; niin, totta, täytyy muistaa hidastaa eikä ajatella; ja totta, välimatka saattaa lähentää. Toisaalta myös loitontaa, ihan kauheasti.

Kesäyöt on nyt lämpimiä ja valoisia ja parvekkeelta voi tarkkailla lintuja loputtomiin. En nuku, luen kirjoja ja herään väsyneenä mutta valvon silti vielä seuraavaan yöhön, jos nyt olisi seikkailun aika.

Ja kirjoja, niitä minä haluaisin lukea enemmän. Nyt luen kirjaa jossa on hyvin tehty kansi ja paljon toistoa ja välillä kuulostaa siltä kuin ei lukisi vaan ajattelisi.

ohi

Muutama kysymys: onko pieni parempi kuin suuri, oletko oikeasti tuota mieltä, milloin päivä loppuu ja toinen alkaa. Pitäisikö varata mukaan retkelle neule vai useampi huivi.

ClassicJokeWednesday antaa rytmiä elämään, se milloin lempisarjan uuden jakson katsomiseen on aikaa, että herää joka aamu ja tekee aamun tärkeitä asioita tärkeän näköisenä tärkeä nuttura päässään. Kotiintullessa iltaisin avaan postilaatikon niin kuin asuisin täällä ja joskus saan kirjeen, joskus pudotan laatikkoa avatessani puolet kantamistani tavaroista ja siitä voisi ärsyyntyäkin.

Kuukauden päästä en muista että koko heinäkuuta olikaan.

vapaa päivä

Lomapäivä joka on ollut niin pitkä ja päättymätön että muistan vain etäisesti mistä aamulla aloitin - sälekaihtimilla siivilöidystä auringonvalosta, keltaisista valopilkuista ikkunalaudalla. Ja aurinko, voi kiitos kun olit koko päivän, keskustasta tuntemattomille pikkuteille, koko pyörämatkan pään päällä. 

Mitä muuta - veneilin taas saareen kahden kirjan kanssa. Ensin selailin loppuun lapset ja vaihtotalouden, sitten laiskasti muutama sivu kerrallaan kevyttä coelhoa. Ja puhuin tuntemattomille, paluumuuttajamummolle vihreäpaitaiselle vihreän kirjan lukijalle, tytölle iloisine silmineen, värikkäille ja laulaville. Ja sille naapurille jolla on värikkäät valot ja paljon tyynyjä pihalla hellepäivinä ja joka soittaa kitaraa, ehkä se tulee joku ilta teelle ja soittaa taas vähän.

Hupsuinta kaikessa on se että olin ihan unohtanut miten mukavaa on kun ei tee yhtään mitään koko päivänä. Silloin saa kaikkein eniten aikaiseksi ja muistaa taas ihan vähän selvemmin miksi kalenteri on täynnä, sen pitää olla asioita joista pidän.

veneretki

Veneellä saareen, ihan vahingossa, soutumatkan aikana päätän olla sanomatta sanaakaan, korkeintaan kiitos.

Ja hyvä päätös sellaisenaan. Istun rannassa ja luen murakamia, istun riippumatossa ja luen sen loppuun, istun toisella puolella saarta ja ajattelen lukemaani, lopulta istun taas veneessä ja olen tyytyväinen hiljaisuudessa kun kukaan ei sano mitään. Paitsi se sydänmekkoinen tyttö vastapäätä, se kysyy miltä tuli haisee ja me kaikki siinä samassa veneessä mietitään sitä hetki.

Huomenna on vielä toinenkin aikaa lainehtiva päivä, ehkä nousen taas veneeseen neljän villapaidan kanssa ja istun rannassa päivän, luen luen luen.

ensi sunnuntai

En edes juokse vaan istun kalenterin kanssa kahvilassa, puhelimessa, autossa, rappukäytävässä. Miten tässä näin kävi, vähän väsyttää. Mutta onneksi kuukausi on olematon hujaus, kaksi viikkoa on lyhyt aika ja neljä päivää vielä nopeampi kun muistaa hengittää välillä.

Nyt väsyttää niin paljon että ensi sunnuntaina lukee kalenterissa älä tee mitään, älä yhtään mitään, enkä aiokaan. Menen puistoon lukemaan kirjoja joista ei ole mitään hyötyä ja juon teetä ja istun matolla ja meditoin koko viikon pois.