Ja ihan yllättäen edessä oli täydellinen päivä.
Aamulla pysyn auringolta piilossa sälekaihtimien takana, katson lempparisarjaa netistä ja juon teetä kuin olisi kevätaamu. Syön itsepoimittuja mustikoita ja maitorahkaa, olen tehokas ja luen uutiset. Kun aurinko ei enää häikäise, avaan verhot, parvekkeen oven, asuntoni oven ja juoksen kylpemään auringonvaloon nurmikentälle. Juhlan kunniaksi ostan take away -kahvin vaikka en minä ikinä tee sellaista, kuuntelen tarkkaan ja virkkaan kahdeksan isoäidinneliötä.
Töissä kortteja kortin perään, olen elementissäni ja juttelen kameramiehen kanssa vanhoista kameroista. Onneksi töitä ei ole pitkään ja pääsen hyvissä ajoin mustikkametsään, mustikkajahtiin. Metsässä eksyn poluilta monta kertaa kun harpon saappaissani ihan toiseen suuntaan kuin aioin mutta löydän kuitenkin vähän sieniä ja paljon valtavan suuria mustikoita. Kuuntelen Samuli Putroa ja olen metsässä ihan vain itseni kanssa, alan aavistella että tänään on hyvä päivä. Poimin mustikoita litran, kädet värjääntyy yhtä violetiksi kuin huuletkin, vastaantulijat tietävän tasan tarkkaan mistä olen tulossa.
Kahtakymmentä minuuttia vaille yksitoista heitän mekkoni rannalle ja kävelen hitaasti viileään veteen. Kellun kaukana rannasta ja hengitän syvään.
Kaikki on tänään niin hyvin että uskaltaisin mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti