Lähdössä

Pitkästä aikaa nätti laukku. Parin kriisin jälkeen ehkä tiedän montako niitä on. Hiukseni ovat aika kirkuvat, älkää kuitenkaan järkyttykö. Taidan myös pitää niistä, taipuvatkin tänään aika kivasti. Mietin liian montaa asiaa yhtä aikaa, menin nettiin ja keskityin vain hengailemaan, silti: turkoosi vai pinkki toppi,  harmaa t-paita vai mitä ihmettä. 2/3 mukaan, lopulta kuitenkin ostetaan kaupungista uusi.
Mitä sitten tehdään kun J lähtee sinne kauas.

Eilen oli biitsipäivä, uin kuin lapsi ja pyydystin kaloja. En pitänyt bikineistäni mutta yleinen ranta antaa paljon anteeksi. Illalla ipana, en oikein osannut mutta ei se haitannut koska olin mielissään. Takki leikkii valmista.



Huomenna, HI!

Taas yksi luettelo

Tänään kävin kampaajalla ja petyin. Katsos värisilmäni tai hius, ei tainnut ihan täsmätä ja nyt kuljen söpö pipo päässä huomiseen asti. Piposta sen verran että se on uusi ja tykkään siitä ihan valtavasti, en sentään enempää kuin ennenkin täällä mainitusta väristä. Näytän se pipo päässä toisinaan jopa uskottavalta, uskottekohan. Jännä, se on kuitenkin vain vaate.

J & J oli täällä viikonloppuna, E viikolla. Oli oikein mukavaa, mutta viikonloppuna väsytti jo ihan liikaa ja nukuin hereilläkin. Kävin katsomassa lehmiä mutta ei näkynyt mitään kiinnostavaa. Donnie Darko, siitä minä pidin vaikka tulos olikin +-0. Komerooni on taas muuttanut joku pahis, on pidettävä jalat peiton alla öisin. Paha vain että hukkaan peittoni niin helposti.

Kamalan kuuma, saatan kohta piiloutua vadelmapensaaseen ellei herhiläisparvi tai keksitaikina yllätä matkalla.Veikkaan jälkimmäistä, lupaus on lupaus.

Pitäisiköhän alkaa kuva-aktiivisemmaksi.

Kesäpäivitykset ovat luetteloita, anteeksi

Oho, mitähän olen puuhannut tässä, unohdin.

Viikonloppu oli aika random mutta hieno, runonlausuntaa ja puistohengailua. Eilen kello 22.32, lämpöä 22 celciusta, aurinko oli palavan punainen mikä ei yllättänyt. Tänään en edes huomannut käyneeni jossain, nyt tuulee ikkunasta kasvoihin. J lähtee kohta ihan kamalan kauas, hämmentävää! Pitäisi tässä samalla vastata italialaiselle, mailikaveri tai jotakin, mutta en oikein uskalla lukea mitä se on kirjoittanut italiastani. Olen ajanut viimein autoa, taidan pitää siitä vaikka en uskallakaan ajaa oikein kunnolla ja kääntäminen on pahinta ikinä. Kyllä se siitä. Lomaa jäljellä alle kuukausi enkä osaa ajatella elokuuta pidemmälle.

Tekstiviestit ovat ihan liian kirjoitettuja ja muistan vain kahdet kasvot, voi ei.
Mutta ei se mitään.

Olen kohta lukenut lainaamani kahdeksan hyvää kirjaa, huomenna haluan kirjastoon lainaamaan Don Quijoten. Muita ehdotuksia?

Kuvahaaste!

Pilottiarska tuli kerran kaukaisesta maasta ja kertoi minulle kuvahaasteesta. Piti sitten tehdä se - miettikää, siitä on jo aikaa kun täällä on viimeksi ollut kuva! Omg!

(Niin, siis se haaste:
1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi, ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!)

Vai pitäisi tämä selittää, taidan olla puunhalaajatyyppiä. Niin, kuva on vuodelta 2008, vissiin ihan vähän ennen riparia otettu luulisin. Olin värjännyt hiukset blondiksi ihan muutama viikko sitten ja piti varmaankin saada sitten kuvia ja innoistuin poseeraamaan sitten oi-niin-suloisen lehtikuusen kanssa.
En haasta, mutta saa tehdä.

Ei tässä muuten mitään, hihitys, hengailu ja sellaista. Ikkunalauta on melkein tarpeeksi suuri. Pitäkäähän huoli toistenne salaisuuksista. Kerron tästä joskus lisää.

Astronautista

Aivan kuten sanoit, kun ikkunasta näkyy vain pilviä, voi uskoa tämän huoneen leijailevan hyvin ylhäällä, olemme ylimmässä kerroksessa. Oikeasti niin onkin, joskus yöllä saattaa koko huone olla lattiamatto ja ylösalaisin.

"ja silloin ei ei sanota elämälle ei annetaan sen virrata lävitsemme"

Eikä sitä että huone on ylösalaisin huomaa ellei makaa sängyllä ja tuijota kattoa. Anna katseen eksyä ikkunaan ja huomata miten ne pilvet kipittävät honteloilla jaloillaan tai sitten eivät.

"en pelkää mitään enempää kuin että saavun perille maailma pysähtyy ja ymmärrän on kaikki ollut kuin värjättyä vettä"

Tätä on se ettei tee mitään. Levyä voi soittaa liian isolla ja tuijottaa kattoa, vanha mankka saattaa äristä kun kännykkään saapuu viesti johon vastataan vasta kun saattaa olla jo liian myöhäistä. Katossa on kolmekymmentäyksi lautaa. Seuraavan kerran kun huone kääntyy ylösalaisin, saatan laskea ne myös lattiakatosta.

"kun ilmalento alkaa on hyvä antaa sen tapahtua kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on on olla nousematta enää koskaan luovuttaa suosiolla"

 Jos joku ei ymmärtänyt, niin voin myöntää että kuuntelin Pariisin Kevään Astronauttia.

Kunhan kirjoitin vähäsen

Tämän postauksen kirjoittamisessa on jotain aivan erilaista, koska olen sulkenut sälekaihtimet. En näe eteeni, tai näen, mutta siellä olen minä itse, heijastuneena, mutta en oikeastaan halua katsoa itseäni juuri nyt, vaikka se saattaisi tehdä tästä postauksesta paremman.

Kävin tänään kämpällä ja erään toisenkin kämpällä, oli muuten hieno. 20 minuuttia olikin 45 minuuttia, ei sillä että valittaisin. Hassua miten aika alkaa venyä, purukumia. Taidan pitää myös hammasharjastasi. Unohdin viedä punaisen kynsilakan. Kävellessäni valelääkärien (ihan oikeita ne olivat!) ohi ja myöhemminkin minua harmitti, koska palasin tänne ja tuijotin pitkään kattoa. En malta odottaa keskiyötä.

Katsoin äsken televisiota ja innostuin Afrikasta. Ajattelin mennä googlaamaan jotain aiheesta (harrastukset: googlettaminen), mutta sitten ajattelin että se olisi liian ilmeistä ja jätin sikseen. Pitäisi tietää että se ei kyllä oikeasti olekaan sellaista, vaikka niissä onkin hienoja värejä niissä vaatteissa. Nyt odotan, haluaisin ehkä juoksemaan mutta tilanne ei ole sopiva. Jos pysähtyy, huomaa, mutta onneksi voi juosta vähän lisää, niin oli ainakin eilen.

Ars Poetica iski tajuntaani eilen illalla ja tänään huvituin googlettaessani "epodon liber". Älkää ymmärtäkö väärin, en ole juurikaan mitään erityistä tämän suhteen. Ylimalkaista nuuskimista edelleen.