Tämän postauksen kirjoittamisessa on jotain aivan erilaista, koska olen sulkenut sälekaihtimet. En näe eteeni, tai näen, mutta siellä olen minä itse, heijastuneena, mutta en oikeastaan halua katsoa itseäni juuri nyt, vaikka se saattaisi tehdä tästä postauksesta paremman.
Kävin tänään kämpällä ja erään toisenkin kämpällä, oli muuten hieno. 20 minuuttia olikin 45 minuuttia, ei sillä että valittaisin. Hassua miten aika alkaa venyä, purukumia. Taidan pitää myös hammasharjastasi. Unohdin viedä punaisen kynsilakan. Kävellessäni valelääkärien (ihan oikeita ne olivat!) ohi ja myöhemminkin minua harmitti, koska palasin tänne ja tuijotin pitkään kattoa. En malta odottaa keskiyötä.
Katsoin äsken televisiota ja innostuin Afrikasta. Ajattelin mennä googlaamaan jotain aiheesta (harrastukset: googlettaminen), mutta sitten ajattelin että se olisi liian ilmeistä ja jätin sikseen. Pitäisi tietää että se ei kyllä oikeasti olekaan sellaista, vaikka niissä onkin hienoja värejä niissä vaatteissa. Nyt odotan, haluaisin ehkä juoksemaan mutta tilanne ei ole sopiva. Jos pysähtyy, huomaa, mutta onneksi voi juosta vähän lisää, niin oli ainakin eilen.
Ars Poetica iski tajuntaani eilen illalla ja tänään huvituin googlettaessani "epodon liber". Älkää ymmärtäkö väärin, en ole juurikaan mitään erityistä tämän suhteen. Ylimalkaista nuuskimista edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti