tiistai 6. heinäkuuta 2010

Astronautista

Aivan kuten sanoit, kun ikkunasta näkyy vain pilviä, voi uskoa tämän huoneen leijailevan hyvin ylhäällä, olemme ylimmässä kerroksessa. Oikeasti niin onkin, joskus yöllä saattaa koko huone olla lattiamatto ja ylösalaisin.

"ja silloin ei ei sanota elämälle ei annetaan sen virrata lävitsemme"

Eikä sitä että huone on ylösalaisin huomaa ellei makaa sängyllä ja tuijota kattoa. Anna katseen eksyä ikkunaan ja huomata miten ne pilvet kipittävät honteloilla jaloillaan tai sitten eivät.

"en pelkää mitään enempää kuin että saavun perille maailma pysähtyy ja ymmärrän on kaikki ollut kuin värjättyä vettä"

Tätä on se ettei tee mitään. Levyä voi soittaa liian isolla ja tuijottaa kattoa, vanha mankka saattaa äristä kun kännykkään saapuu viesti johon vastataan vasta kun saattaa olla jo liian myöhäistä. Katossa on kolmekymmentäyksi lautaa. Seuraavan kerran kun huone kääntyy ylösalaisin, saatan laskea ne myös lattiakatosta.

"kun ilmalento alkaa on hyvä antaa sen tapahtua kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on on olla nousematta enää koskaan luovuttaa suosiolla"

 Jos joku ei ymmärtänyt, niin voin myöntää että kuuntelin Pariisin Kevään Astronauttia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisin hukkua Imatrankoskeen.

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lyydia kirjoitti...

Hilja: älä sentään, on varmaan hienompiakin paikkoja hukkua, oikeasti ja leikisti :) ja aikoja.