torstai 31. joulukuuta 2009

Nyt ja huomenna

Taidan pitää aluista. Melkein yhtä paljon kuin lopun jälkeisestä fiiliksestä. Pienenä valvoin aina uudenvuodenaattona mahdollisimman myöhään ja katselin ikkunasta ulos. Kissa poltti viiksensä ulkoroihussa ja juoksin pakoon raketteja. Valoin tinaa. (Anteeksi kamalasti, ilmasto ja luonnonsuojelu!) Siitä en pitänyt kun kaikki lähettivät sen saman uudenvuodenkiertoviestin kaikille. Nyt kuuntelen taas vuoden vaihtuessa jonkun tietyn kappaleen (enkä muuten vieläkään tiedä minkä kuuntelen tänä vuonna) ja olen.
Minä olen.
Mitä muuta uuden vuoden juhliminen voi viestiä?  

Lienee ilmeistä, että tämä seuraava vuosi tulee olemaan minun niin vuoteni. Katsokaas, olen syntynyt 20.10., joten vuoden 2010 on oltava minulle erityisen mukava. Ja siltä se tällä hetkellä katsoen vaikuttaakin, vuonna 2010 taitaa nimittäin olla luvassa kaikkea mukavaa: kokonainen vuosi ilman koululiikuntaa, 17-v synttärit, minäminäminä-vuosipäivä maaliskuussa, uusia siistejä ihmisiä, vanhoja tuttuja, ehkä Italiaan, kiinnostavia projekteja ja aivan valtavasti hymyjä.
Mutta koska vieraat tekevät juhlan, olkaahan minulle kilttejä ja muistakaa pitää yllä hyvää tunnelmaa tekin.

Ei lupauksia. Ei rangaistusta lupauksen rikkomisesta. Ei tavoitteita. Miellyttävää.

Nyt voisin syventyä lukemaan Galtsusta vanhoja päiväkirjojani. Tähän mennessä löytyneitä:

"Tiedätsä mitä kieltä too anahi on?"
"Emt, varmaa jtn japanii"
"Kyllä se ihan suomee on ja on toisin päin 'oot ihana' "

ja toinen

"Mitä muistat vuodesta 2008?
OBAMAN!!1!"


ja vielä

"Kerran kaksi poikaa teki muffinsseja. He laittoivat ne uuniin ja toinen muffinsseista huokaisi: " Onpa täällä kuuma." Toinen muffinssi huusi: "HERRANJUMALA, puhuva muffinssi!""

Vähän olin vuosi sitten mahtava tyyppi, olisin halunnut tuntea itseni. Aivan hillitöntä! Mistä ihmeestä oikein revin noita juttuja? (varmaan demi.fistä..) Hauskaa illanjatkoa vaan kaikille.



Suosittelen sitten ihan sivusilmällä (mitäh?) kaikille luettavaksi Jerry Spinellin Tähtityttöä ja sitä punakantista jatko-osaa.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Minäbiisilistausta!

Olen taas kuunnellut vähän liikaa kaikkea ja meinaa jo vähän väsyttää mutta ei se mitään, mieluummin teen tätä kuin jotain randomgalluppia galtsussa. Eli nyt: tähän mennessä minäbiisilistalle selviytyneet biisit pienine selityksineen!

 Owl City - Fireflies
 Tätä biisiä ehdotti joku ystävällinen anonyymi, kiitokset! Kuuntelin tämän ja pidin rytmistä. Mutta voi! Miksi tässä pitää laulaa jostakin ötököistä? Tiedän kyllä että ne eivät ole pääasia, mutta silti se vähän häiritsee.
Mutta toisaalta, jos jätän huomiotta ne ötökät, pidin kuitenkin tästä. Sanoma oli kuitenkin aika mukava. Ja tätä oli kiva fiilistellä autossa kun tämä kuului radiosta.

Mutta aika mukava ei riitä, ehkä haluan jotain enemmän.

"I'd like to make myself believe
that planet Earth turns slowly
Its hard to say that I'd rather stay awake when I'm asleep
'Cause everything is never as it seems"


Sophie Ellis-Bextor - Mixed Up World
En edes muista miten oikein päädyin jonakin iltana kuuntelemaan tätä. Toisaalta vierastan laulajan ääntä ja tyyliä (kamalan kylmä), mutta toisaalta se tuo vähän särmää tähän. Tämä on juuri sellainen "ihanaa olen ihana" -biisi, mitä tarvitsenkin aika usein.
Mutta lyriikat eivät kuitenkaan ihan täsmää siihen mitä haluan. Tässä biisissä ne eivät kuitenkaan tunnu niin tärkeiltä.


"Cynicism rules the day
I know it has it's place
But I am really needing guidance now
Reminding me I'm strong inside"


M.I.A. - Paper Planes
Tämä on niin siisti. BANGBANGBANG!
Tässä lyriikat eivät todellakaan ole mitään mitä haluan, mutta ovat ne niin hassut että kelpaavat. Kuitenkin tämä kuvaa enemmän ei-niin-sitä-oikeaa-minää.
Todella rentouttava biisi jotenkin, toimisi tilanteissa joissa pitäisi päästä eroon mököttämisestä.

"Sometimes I feel sitting on trains
Every stop I get to I'm clocking that game
Everyone's a winner now we're making our fame"


Colbie Caillat - Circles
Taas näitä outoja löytöjäni. Pidän kevyestä tunnelmasta, lenka-tyylisistä lyriikoista mutta en laulajan äänestä. Tämä on myös sellainen ihan kiva biisi mutta ei loistava. Tällä hetkellä tuntuu varmaan niin hyvältä koska olen mielissään!

"This feeling just gets better all the time so beautiful in front of me that I can´t believe my eyes
I know if I move ahead time is on my side
I´m free from the circle
they´ll be no regrets this time"


Mew -Life is not distant
Kaunis. 
Tämä ei ole niin voimabiisi, kuten esimerkiksi tuo Mixed Up World, mutta kuitenkin astetta piristävämpi. Ei piristävä, rentouttava. Vapauttava. Levollinen. Toimii varmasti silloin kun ei osaa päättää jotain asiaa ja angstaan sitä.
 
"Life is not distant like that, it is mad. Just like a star that explodes."

Coldplay - Lost! (remix) 
Olen tykännyt tästä jo aika kauan. (varmaan siitä asti kun tämä soi joskus rumassa bettyssä!!11!?) Vaikka lyriikoissa on kuitenkin varmasti selkeä merkitys, tykkään ajatella ne vähän omalla tavallani, josta ei tässä nyt tämän enempää.Tämä on varmasti ollutkin jonkin tasoinen minäbiisi minulla, mutta en tiedä olisiko tästä sitten joka tilanteeseen avuksi. Tämä kun ei erityisemmin piristä.
Jotkut väittävät tietenkin että tuo Jay-Z(?) pilasi koko kappaleen, mutta minun mielestäni koko biisi on unettavan tylsä ilman räppiosuutta.
Alla olevat lempilyriikkani ovat niin parhaat.

"You might be a big fish
In a little pond
Doesn't mean you've won
Because along may come
A bigger one"


Mika - By the Time 
Tämä biisi päätyi listalle tuon jatkuvan sanoitusten heräämisjutun takia ja laulajan takia. Muu, esim. lyriikat ovat yhtä tyhjän kanssa: en vain halua herätä eli haluan vain jatkaa mielissään olemista vaikka seuraavat kymmenen vuotta ja senkin jälkeen. Sekavaa.

Paha miinus on kuitenkin se, että olen käyttänyt tätä aika kauan herätysäänenä puhelimessa, joten se on sitten assosioitunut johonkin epämiellyttävään.


"Don't wake up, won't wake up, can't wake up,
No, don't wake me up
Don't wake up, won't wake up, can't wake up,
No, don't wake me up"


Au Revoir Simone - The Disco Song
Ihanat lyriikat, tarpeeksi iloinen, ihan kaunis. Miinusta varmaan saman toistaminen aivan liian kauan ja heikkous. Toisaalta tämä kyllä pystyy piristämään joskus, mutta ei jos on oikein vihainen esimerkiksi.


"She knows when things are happening
Into the night, she's lost again
It's like no other feeling she says
"Here I am to save the day""


Lenka - The Show
Voi ei, tämä on taas listalla. Jotenkin tämä biisi on vain kiehtova.
Täytynee kuitenkin yrittää päästä tästä jo eteenpäin. Vaikka hieno onkin. Kai.

"Slow it down
Make it stop
Or else my heart is going to pop.
Cos it's too much, yeh it's a lot
To be something I'm not."


Sophie Ellis Bextor - Everything falls into place
Tämä on mielestäni jotenkin hauska kappale. Jos tästä haluaa saada jotain irti, pitää varmaankin kuunnella tämä vähän suuremmalla volyymilla. Pidän tuosta kohdasta jota toistetaan monta kertaa ihan sairaasti!



"Everything falls into place
And then we all go mad
and throw it away
We all go mad and throw it away"


Muse - Starlight
Kaunis. Ihana tunnelma. Luulin aluksi että inhoan laulajan ääntä mutta en taida sittenkään tehdä niin. Vaikka tämä onkin vähän tällainen pläälällybiisi, luulen että tästä olisi hyötyä.
Pidän tästä joka kuuntelukerran jälkeen enemmän!

"Starlight
I will be chasing a starlight
Until the end of my life
I dont know if it�s worth it anymore"


Jem - Down to Earth
Aluksi en pitänyt tästä yhtään. Nyt kuitenkin jo varmasti ilahtuisin jos tämä kuuluisi radiosta tai mistä vain. Tässä revitellään vähän liikaa ja turhaan joillakin randomtehosteilla, mikä kyllä häiritsee.
Tämä toimisi varmaan paremmin jonakin "vähän kaikki paitsi minä itse on tyhmiä" -biisinä. :)

"Do it, just let it all out
Express emotion
Say how you're feeling
It's liberating"


Jem - On Top of the World
Tämä on vähän kliseinen biisi lyriikoiltaan! Toisaalta se edellinenkin minäbiisi oli, varmaan pahempikin kuin tämä. Tykkään tuosta Jemin tyylistä. Voin kuvitella kun kuuntelisin tätä joskus koulun käytävällä ja joku aukoisi suutaan ja kertoisi jotain randomia enkä kuuntelisi, koska kuuntelisin tätä. Tai tuota edellistä biisiä.


"You visit a place in a timeless
dimension where all of your
fears are at bay"


Mew - Then I Run
Ihanan hämärät lyriikat, joita en jaksa ajatella nyt. Sellaiset joihin voi piiloutua vähän samoin kuin kuvailin edellisen biisin kohdalla. En tiedä. Tämä toimii silloin kun olen korkeasaaressa ja valvon yön.


"I go outside and I lay down in the cool grass.
When I look up it isn't there, but you can sense it in the evening."


Colbie Caillat - Something Special
Nyt kun olen kuunnellut noita muita, ylempiä biisejä tämä vaikuttaa liian kliseeltä ja naiivilta. Tämä on vähä sukua sille KT Tunstallin biisille, joten ehkä pitäisi siirtyä vähän erilaiseen minäbiisiin.
Vähän tylsä.

"and I know it's in me
that I will become
who I want to be"



Ja näiden lisäksi löysin muitakin ihania kappaleita, jotka eivät kuitenkaan yltäneet listalle:
Ingrid Michaelson - Maybe
Jem - They
Band of Horses - Funeral
Muse - Unnatural Selection
The Jackson Five - I Want you Back
Colbie Caillat - Bubbly.

Seuraavaksi etsin nämä kaikki biisit jostakin koneelle tai muuten kuunneltavaksi, sitten kuuntelen niitä nonstoppina ja testaan pahoissa tilanteissa jos jaksan.

Ihan uskomatonta, miten paljon hyvää musiikkia maailmassa on! Kannattaa kuunnella löytyneitä biisejä ja vaikka mainita oma suosikki, vaikka valitsen lempparini kyllä ihan itse. Ja eihän sitä tiedä jos muitakin hienoja biisejä vielä löytyy!

Tämä on vähän tylsä, jos ei kiinnosta.

IhQ.
Tänään oli se joka vuoden perinteinen shoppauspäivä kaupungissa. Lähdettiin heti aamulla ja ainakin itse olin aika hilpeällä tuulella, koska kenkäni näyttivät aika suloisilta.

Mutta voi, miksen muistanut että tuollainen keskustassa kiertely on verrattavissa urheiluun! Jalkani ovat nyt aivan hajalla, kipeät ja tuntuu että yksi varpaista on katkennut. Ehkä pitäisi ensi kerralla laittaa jalkaan ihan oikeasti korottomat kengät. Pakko muistaa.

Mutta ei se niin kamalaa ollut etteikö mitään olisi löytynyt. Ikävä kyllä, minulla ei ole kuin ihana puhelimenkamera eikä yhtään intoa kuvailla niitä vaatteita vaikka mielelläni kyllä kertoisin tarkemmin kuvilla miten hienoja ne ovat.  Kuvittelette vain hienoimpia vaatteita mitä osaatte, niin sellaisia minä ostin.

Tänään oli  todella kivaa hyppiä jossain Stockmannilla sellaisten turkispäällysteisten rouvien seassa. Huvittavaa oli se, että niiden rouvien herrat lueskelivat jotain autolehtiä sohvilla. Mahtavan stereotyyppistä! Ja se oli hienoa, kun meidän auton ohi meni hälytysajoneuvo. Jos jostakin pidän niin ainakin niistä vilkkuvaloista. Muuten tänään oli aika vähän sellasia todella hienoja "vähän siistiä" hetkiä. Ehkä se oli myös kivaa kun katsoin itseäni jostain näyteikkunan lasista ja yllätyin iloisesti. Ne kengät vain ovat niin söpöt.

On huolestuttavaa, että alan kehittää tänne jotain blogiminää. Tai siis en taida kirjoittaa ihan kaikesta mistä kiinnostaisi. Pitänee tarkkailla tilannetta.

HEI, keksin vielä yhden hienon hetken. Kirpparilla joku myi sellaista vissiin Onlysta ostettua pitkää neuletakkia "mustana nahkatakkina, 10,50 E".

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Yö voi kestää päiviä

//
Ikäväkseni sammutin jo koneen enkä pääse enää karkuun. Täytyy siis viettää aikaa hetki itsensä kanssa, laatuaikaa tiedättehän? Kyllä, suhteemme on aina ollut vähän monimutkainen, mutta kyllä se siitä kun katselemme yhdessä elokuvaa. Mitähän tänä iltana? Voisimme katsoa tosielämän dokumenttielokuvan eikö niin.

ei ei ei

Nyt kun minulla on lupa voin katsoa kaikkea ulkopuolelta. Haluan jonnekin muualle jos en pidä jostakin vaikka kaikki voisi olla toisin ilman tuota tai tuota taulua. En ota niitä pois, joku voi kuulla.
Katson edellistä itseäni silmiin ja häviän kilvan.

Seison ikkunan edessä mutta en en näe mitään edessä mutta ohimoilla katselen kanssasi elokuvaa.

Muistan sitä mitä ei pitäisi ja pidän sitä hyvänä. Se ei ole oikein, luulisin, tai olen puolivarmakin. Vaikka kaikki on todellista, tiedän että se loppuu mikä tuo levollisuutta. Vaikka valvoisin viikon, pian tulee aamu.
Koska yöllä kaikki on suurempaa eikä tarkoita mitään siitä mitä tarkoittaa. Yöllä nähdään unia valveillakin.

Tämä on sitä kun ei ajattele mitään.


Älkää ottako vakavasti. Joskus väsyttää.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulu

Kyllä, otsikko on mielikuvituksettomin minkä vain keksin.

Tänä jouluna jokin perustavanlaatuinen asia joulusta menee ihan ohi. Tai en tiedä, eniten joulufiilistä oli ehkä pari päivää ennen itse joulua. Ja nyt olo on kuin tarkkailisi sitä vähän ulkopuolelta. Kyllä, riivin lahjat auki, hymyilin, söin tarpeeksi ja pidän edelleen konvehdeista aika sairaasti. Mutta se FIILIS. En oikein osaa vain olla, mielessä on vähän kaikkea muuta. Tai sitten vain luulen että minullakin yleensä on joskus ollut jokin joulufiilis koska siitä puhutaan koko ajan. Joku soittaa Sylvian joululaulua.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minulla olisi vielä kivaa. Pidin oikein paljon Demin lukemisesta.

Minua harmittaa tällä hetkellä se, että en ottanut mitään söpöistä vihkoistani mukaan tänne, joten en voi kirjoittaa kaikkea mieleen tulevaa muistiin.
Mutta kivaa on se, että minulla on nyt aikaa miettiä miten seuraavaksi laitan hiukseni ja mitä yleensä haluan.
Ongelma on vain se, että kaiken keksimäni unohdan koska en voi kirjoittaa sitä muistiin söpöön vihkoon.
Taidankin tästä mennä ratkaisemaan ongelman.

Voisin taas selittää vaikka mitä mutta taidan jättää välistä koska en sittenkään taida haluta kertoa.

//
Olisi niin helppoa
syyttää vain tätä paikkaa tai kaikkea.
Olen kuitenkin varma
että se on minussa itsessäni
Elämähän on niin helppoa kun ei ota
itseään vakavasti
mutta öisin tuntuu oikealta
muistaa edellinen yö
päivä kuukausi vuosi tunne.

Mitä ei toivota muistettavan.

 PS. Tuutikin hahmossa on jotain kiehtovaa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Mielissään!

Tänään ei enempää kuin vähän: pitää kuunnella paria uutta minäbiisinesittäjäehdokasta, joten sitä listausta ei vielä hetkeen ole tulossa. Ehkä huomenna. Jos ehdin.

Mutta varsinainen asia ja idea oli se, että olen ollut ihan sairaan mielissään ja kupliva jo kaksi päivää! Oikeasti varmaan nauraisitte jos näkisitte ilmeeni juuri nytkin, tuijotan tätä näyttöä ja hihittelen suunnilleen. Tämä on jo syy olla mielissään: tämä tunne kun on mielissään! Sellainen Colbie Caillat - Bubbly -biisin kertosäkeen kahden ensimmäisen rivin fiilis!
Miten joskus saatoinkaan pitää angstaamisesta? Ihan oikeasti, hehkutin joskus mesessä miten hauskaa se onkaan..

Voi teitä!
Olen niin katkera, ettei minulle kerrottu aikaisemmin että on olemassa niin monenlaisia ihmisiä. Melkein jo uskon että minua vastaan ei ole mitään täällä. (Tai siellä, terkkuja korkeasaaresta!) Lupaan että kirjoitan tästä joskus selkeämmin, koska minulla on asiaa.

Päivän biisi on aivan super-ihana-uber-loistava hassu Paper Planes. Tosin fanivideoversiona, tykkään tuosta kertosäkeen jutusta. Opetelkaa tekin!



//
Hei
se oli virhe
mutta se ei haittaa
koska en ajattele niin.
En suosittele sellaista
suhtautumista sinullekaan.

AINIIN.
Se, joka keksii viisi syytä miksi olen sairaan mielissään, saa hyvän mielen!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Tajuaminua

Hei. Heihei.
Olen korkeasaaressa ja on jouluisa tunnelma. (suklaata mm.) Tänään käytiin vähän shopshop jouluksi, tosin itse shoppailin ihan vain kirpputorilla. Oli muuten ihan kannattavaa, löytyi sellainen mummoneule, kiva paita ja sellanen ihan kiva laukku. Tuli niin kirpparifiilis kun kassalla se tyyppi vain sanoo että kuusi euroa, kiitos. Eikä tunkenu niitä tavaroita väkisellä muovipussiin!

Pian on joulu. Tämä vuosi on ollut jotenkin kummallinen nyt joulun alla. Olen vain jotenkin mennyt päivästä toiseen juurikaan miettimättä joulua. Paitsi toissaviikolla oli ihan pieni paniikki. Voisin kuvailla fiilistä niin, että se on sama kuin silloin jos on pitkällä automatkalla, kuuntelee musiikkia ja havahtuu vain harvakseltaan kun maisema vaihtuu radikaalisti.
Kovin montaa kertaa maisema ei ole vaihtunut tässä kuussa.

Itse asiassa tuollainen ajatteleminen voi olla aika rasittavaa välillä. En jaksa ottaa otetta mistään asiasta sen kummemmin, kunhan vain nuuskii vähän ympäriinsä. Todella hetkessä elämistä, mutta ilman sitä hetkeen tarttumista. Koska jos tarraa yhteen hetkeen, toinen voi mennä ihan ohi! Toimiiko se näin?



PS.
Tällä hetkellä listalla:
Mew - Then I Run
Muse - Unnatural Selection
Coldplay - Lost! (remix)
Mika - By the Time
Au Revoir Simone - The Disco Song
Lenka - The Show (IT'S BACK JUU NOU)
Muse - Starlight
You only live twice

Ainiin. Tänään näin jonkun kadonneen tonttulakin roikkumassa ilmoitustaululla. Pakkasessa. Iloista.

torstai 17. joulukuuta 2009

Liikasointuja

Voi ei! Olen kuunnellut ihan liikaa kaikkia mahdollisia bändejä ynnä muita etsiessäni minäbiisiä. Ihan hyviä ehdokkaita on löytynyt kyllä, mutta yleensä ongelma on se, että hyvissä lyriikoissa sävel ei oikein toimi. Pitääkö tässä itse alkaa jotain biisiä tekemään!

Tällä hetkellä listalla:
Au Revoir Simone - Hurricanes
Mew - Then I Run
Muse - Unnatural Selection
Coldplay - Lost! (remix)
Mika - By the Time
Au Revoir Simone - The Disco Song

Huoh, en enää edes muista mitä vikaa missäkin noista oli. Varmaan lyriikat. Käytin myös paljon aikaa jonkun Hush Soundin kuunteluun ja kaikkiin ihan randomeihin entisiin puolilempibiiseihini mutta ei - taidan olla vähän liian vaativa. Miksi kaikissa biiseissä puhutaan jostai you-oh-you-settiä, olisi niin mukava jos ne sanat voisi kääntää vähän henkilökohtaisemmiksi itselleen!
Lisää ehdotuksia.

Välillä tuuletin korviani soittamalla Lenkaa itse pianolla, meinasi kyllä siinäkin mennä hermot ja aika pahasti. Vaan kyllä se siitä vielä, kaksi ensimmäistä tahtia sujuu jo melkein! Toinen sivu alkaa olla jo mahdottomuus, eivät sormeni taivu!
En ymmärrä miten voin ikinä selvitä musiikinkurssista läpi.

Wuhuu, voisin mennä nukkumaan ja säteillä taas vaihteeksi huomenna.

//
En jaksa en jaksa en jaksa
olen niin väsynyt
enkä vain jaksa
tähän aikaan
odottakaahan vain huomista!

enkä silti sanonut.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Minäbiisiä etsitään!

Wuhuu, uusi projekti! Näistä minä pidän.
Huomasin tänään hyppytunnilla huolestuttavan asian: minulla ei ole enää omaa biisiä! Yleensä olen aina tuntenut jotenkin "suurta yhteyttä" tiettyihin kappaleisiin ja olen kuunnellut niitä aina kun on tuntunut jollain tapaa siltä etten oikein tiedä mikä on kaiken idea ja kukas minä nyt olinkaan. Mutta mitäs nyt: edellinen biisini (Lenka - The Show) on jotenkin kulunut loppuun enkä oikein tunne sitä omakseni. 

Joten haluaisiko joku ihana auttaa minua etsimään seuraavan biisin? Tarvitsen siis kappaleen jonka lyriikoissa on jokin idea, jonka voin liittää omaan elämääni ja jossa on jollain tapaa tarttuva tai voimakas melodia tai jokin sellainen. Ei missään nimessä mitään ärrinmurrinörinämusiikkia tai suomalaista iskelmää kiitos! :)
Ehdottakaa hei ihan vapaasti, en murise yhdellekään. Sekin olisi jo kiva jos joku keksisi edes muutaman yhtyeen tai artistin jolta voisin etsiä.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä vähän edellisistä minäbiiseistä!
Viimeksi ihastuin tähän: Lenka -The Show.


I'm just a little bit caught in the middle
Life is a maze and love is a riddle
I don't know where to go, can't do it alone
I've tried, and I don't know why


Slow it down, make it stop
Or else my heart is going to pop
'Cause it's too much, yeah it's a lot
To be something I'm not
I'm a fool out of love
'Cause i just can't get enough



Oi miten söpöä ja minua se oli. Voisin kyllä edelleenkin allekirjoittaa toisen rivin tuosta lempilyriikkalainauksestani, mutta en kyllä ole ihan noin hukassa kuin tuon biisin kertoja. Olen jo löytänyt tuon. Olen jo omaksunut sen mitä tuo biisi varmastikin halusi sanoa ja olen myös lopen kyllästynyt kertosäkeeseen. 

Lenkaa ennen pidin muistaakseni eniten tästä

Her face is a map of the world
Is a map of the world
You can see she's a beautiful girl
She's a beautiful girl
And everything around her is a silver pool of light
The people who surround her feel the benefit of it
It makes you calm
She holds you captivated in her palm

Suddenly I see (Suddenly I see)
This is what I wanna be
Suddenly I see (Suddenly I see)
Why the hell it means so much to me


Eli tuo oli sitä aikaa kun oli ihan sairaan ihanaa huomata että on itse sittenkin ihana ihminen joten minäbiisinkin piti sitten kertoa siitä. Tämä on ehkä vaikuttanut enemmän kuin ylempänä esittelemäni kappale, sillä voin edelleen allekirjoittaa melkein kaiken tästä. Tuossahan on vain lempilyriikkani tästä. Minä vain olen niin kaunis ja todellakin tiedän miksi se on niin tärkeää ja todellakin haluan olla minä! Mutta en halua että minäbiisi on vain pelkkää ylistystä, vaikka onhan se toki mukavaa. 

Ja vielä tätäkin ennen olin oikein innoissani eräästä biisistä, tosin tähän minulla on aika ristiriitainen suhde. 

Change
Everything you are
And everything you were
Your number has been called
Fights and battles 've begun
Revenge will surely come
Your hard times are ahead

Best
You've got to be the best
You've got to change the world
And use this chance to be heard
Your time is now

Don't
Let yourself down
Don't let yourself go
Your last chance has arrived


Tämä biisi oli todella IN silloin sekavaan aikaan josta en kyllä enää jaksa muistaa kamalasti. Joka tapauksessa yhdistin tämän jotenkin itseeni ja kuuntelin tätä aika paljon. Nykyään tämä sen sijaan on se biisi jota inhoan eniten mutta jota kuuntelen silti silmät lasittuneina. Keskustelisin mielelläni tästä kappaleesta jonkun sopivan henkilön kanssa! Mutta joka tapauksessa nykyään tämä ei mitenkään käy minäbiisiksi, aivan liian ahdistava..
Voi, haluaisinpa tietää mitä päätelmiä teette minusta näiden perusteella! 

Kiitos, älkääkä unohtako heittää vaikka kommentteihin jotain pientäkin ehdotusta! Tämä on tärkeä juttu hei! 

Viikon ensimmäinen perjantai!

Asiasta todella pieneen jouluun. Vietin tänään taas sitä näin-minä-halusin-olevan-päivää. Minä ja neljä muuta tyyppiä kipaisimme koulun jälkeen viettämään pikkujouluntapaista kiinalaiseen. Ikävä kyllä taisin itse hidastella niin kauan että emme ehtineet ajoissa joten päädyimme -yllätys- Hesburgeriin. Ja siihen hidasteluuni oli hyvä syy! Enkä nyt sanoisi että se Hese oli huono vaihtoehto, ainakin oli astetta rennompi tunnelma. Hesen joulutunnelmaa!

Vaikka emme päässeet parhaaseen pöytään (olisi pitänyt soittaa jo viikko sitten pöytävaraus!), eikä joulupukki suvainnut kunnioittaa meitä läsnäolollaan, saimme kuitenkin tilattua erittäin laadukasta ja kallista syötävää. Ennen kuin paras ohjelmanumero eli lahjojenjako edes kunnolla alkoi, muuan mursu poistui keskuudestamme! Kaikki jotka lahjan saivat (minä en saanut!) olivat varmasti sairaan tyytyväisiä paketteihinsa!


(Minulla on sellainen tunne että joku saattaa vaatia tämän kuvan poistamista!)

Joka tapauksessa, pian parhaan ohjelmanumeron jälkeen joku mursu taas kerran jätti seuramme! Lähdimme kuitenkin vielä viimeisillä voimillamme jatkoille koko kaupungin parhaaseen paikkaan, josta myös saa harvinaisen halpaa kaakaota. (Eikä muuten ole ihan kamalan pahaa!)

Loppuillan olenkin sitten istunut koneella ja ollut välillä mielissään ja harkinnut rentoutumisharjoituksia.

Jos tämä olisi kirjan esipuhe, voisin tässä välissä kiittää
- Jeminaa teipistä ja tulitikuista
- A-ruokailuseuraa seurasta! On aika hieno aika hengata siinä, tästä lisää ehkä joskus!
- erästä kemianopettajaa armollisesta pulpettini ohittamisesta pysähtymättä
- C-ruokailuseuraa myös
- ja heseseuraa myös pitää kiittää kun oli kivaa!
- erään hienon kahvilan työntekijää hyvästä kaakaosta
- punatakkista koiran kanssa kulkevaa rouvashenkilöä hienosta näkymästä lumisateessa
- toista randomia punatakkista kävelijää piristävästä takista

HEIHEI. Voisinkin nyt tehdä jotain kivaa, kun näin hieno perjantaifiilis!

PS. Viideskymmenes teksti!

perjantai 11. joulukuuta 2009

PIENIJOULU

Tänään on ollu melkein inhottava päivä tähän asti mutta luulet että laiva uppoaa sittenkin ärsyttävän puoleen eikä ärsyttävällä ole mitään sanottavaa se on kylmä.
Kädet ovat kylmiä kun tulee ulkoa mutta toisinaan muulloinkin enkä tiedä miksi tai jos tietäisin en ehkä jaksaisi kertoa. Levottomuus kun aiheuttaa sellaista kylmyyttä mutta ei levottomuutta jonka alkuperän saatan tuntea, mutta pohjimmiltaan se ei johdu minusta vaan jostakusta muusta. Kun kävelee pakkasessa tuntee itsensä aika pieneksi.

En halua istua tuon viereen, sillä tuntisin oloni joksikin muuksi kuin mitä olen, mikä on kamalaa sillä saatan pilata jonkun päivän moisella mielipiteellä. Minä siis olen kädet puuskassa paikallani ja välillä muistan että vaikuttaisin avoimemmalta jos ottaisin käteni puuskasta ja parantaisin ryhtiäni. Mutta ryhti voi vaikuttaa kylmältä. Joka tapauksessa parantamisen varaa löytyy tästäkin. Mutta tuulenpuuskista vain se johtuu, siis käsieni asento.




Jos olisin sellainen ihminen, joka ei pidä käsiään puuskassa, voisin pysähtyä välillä vaikuttamalta mielestäni eksyneeltä. Älkää ottako vakavasti, välillä täytyy vain tyhjentää päätä. Vakuutan että ajatukseni käyttäytyvät yhtä hyvin kuin tekin.

JÄNNÄÄ.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Sekavaa tiistai-iltaa

Onnittelut oikein olemattomasta päivästä.

Olen tänään tehnyt kaikkea kivaa, mutta vähemmän hyödyllistä. Filosofian tunti oli aivan turha, en oikein pidä siitä ihme jossittelusta, vaikka se on tietenkin todella kypsymätöntä. Jokin siinä aineessa vain ärsyttää ja pahasti. Mutta kyllä sitä aina sen yhden kurssin käy.
En kuitenkaan ainoastaan turhaillut tänään. Oli varmasti ihan hyödyllistä päättä äikän prosessiaineen aihe. Aion kirjoittaa (arpa valitsi, ei voi mitään) seikkailemisesta. Tosin hyvin todennäköisesti käy niin, että vaihdan aihetta puolessavälissä kirjoittamista johonkin muuhun kuten harrastuksettomuuteen tai kuvaukseen korkeasaaresta. Aion kuitenkin edes yrittää olla selkärangallinen ja kirjoittaa tästä aiheesta. Onhan se kuitenkin aika hieno aihe.

Maantiedon tunnilla taas olin aktiivinen kuuntelija ja kiinnosti ihan oikeasti sairaasti. Oli kivaa kiinnittää 42-lappu siihen ihme ilmoitustaulun tapaiselle minkä vieressä istun ja harmistua tosissani siitä että tein ala-asteella esitelmän Plutosta, eikä se edes ole planeetta. Siis ajatelkaa mikä pettymys! Juuri minä tein esitelmän siitä mitä ei edes ole! Ja kaiken lisäksi Pluto on muutenkin ruma, joten olipa todella kivaa kun muiden Saturnukset olivat ihanan värikkäitä ja minä itse olin siellä luokan edessä sen ihme ruskean möykyn kanssa. Olisin niin halunnut Saturnuksen.
Kuu sen sijaan on ihan kiva, koska se ei muutu juurikaan. Aurinko on kuitenkin henkilökohtainen suosikkini komeettojen lisäksi. Meteoroiditkin ovat oikein runollisia.

Tänään on ihana mennä nukkumaan, sillä tiedän että herään aamulla siihen että joku ihana postityyppi tuo minulle paketin jostain ja jossa on luultavasti sisällä jotain ihanaa hömppää. Tulee mukava aamu!
Ja on muuten astetta kivempaa aamulla laittaa se vakiokoru (siis sellainen medaljonki, jonne mahtuu ainoastaan jotain oikein pientä) kaulaan kun siellä viimein on jokin lappu, kiitti hei! En ole ihan vielä oppinut sitä juttua ulkoa. 

//
Minulla ei ole kylmä
ei siksi että jokin lämmittäisi erityisesti
ikävä kyllä
vaan siksi
että valaistus on kalliimpaa kuin lämmitys.
Pimeä on helpompaa,
tulehan nyt tänne lämpimään..

Aika turha?

Hei huomatkaa että sain viimein nuo ihme pikamielipidelaatikot taas toimimaan! En sitten tajunnut kokeilla tuolta "muokkaa html-koodia" paikasta, kun kuitenkin olin vähän leikkinyt sillä koodilla aikaisemmin. Onneksi google auttaa aina! Että klik-klik, kiitos! :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Sitä mistä olen lukenut

HEIHEI
On ollut ihan kiva loppuviikko. En pidä uudesta jaksostani yhtä paljon kuin vanhasta, koska ryhmät ovat vielä niin vieraita, filosofia on turhaa ja musiikinopettajani ei ole niin miellyttävä kuin odotin. Kuitenkin on ihan kivaa ja olen aika innoissaan. Tänä viikonloppuna olen ainakin rentoutunut. Ihan oikeasti siis.

Oli niin jännittävää pienenä (tai pienenä tai pienenä, 10->) lukea jotain Lizzie McGuireja tai Jacqueline Wilsoneita ja miettiä kun niissä mentiin aina siisteihin lukiolaisbileisiin.
Todella siisteihin.
Voin kuitenkin kertoa kaikille 10-wee lukijoille että ei ne oikeasti ole niin siistejä mutta ovat ne ihan kivoja. Yllättäviä. Saattaa päätyä ihan muualle kuin aikoi.
Kiitokset eilisestä.

Tämä on niin hämmentävää! Ensin olet siellä pikkukylässä ja pyörit koko ikäsi samoissa porukoissa. Sitten tulet tänne ja yllätyt! Koko ajan vain löytyy lisää tuttuja, ja voi jopa uskoa että joitakuita oikeasti kiinnostaa tutustua ihan itsesi vuoksi eikä vain sen takia että on nyt vain pakko hengata jonkun kanssa. Vaikka voi sekin olla hyvä syy toisinaan. Varsinkin jos se on ainoa syy, eikä muuten tulisi edes moikanneeksi. Noin vain saattaa jonakin päivänä kohdata kaverin kaverin joka on toisen kaverin serkku tai jotain vastaavaa. Ja sitten voit jutella sen kanssa ja facebookata vähän joskus.
Ja jos kiinnostaa voi vaikka nähdä.
Mitä järkeä tässä on, ihan mieletöntä!

Musta on ihan tajuttoman hienoa kun joku, johon olen aika vasta tutustunut sanoo hei, huiskuttaa ruokalassa minut istumaan samaan pöytään, lisää meseni, kommaa galtsussa, kertoo itsestään jotain jännää, pysähtyy kaupungilla juttelemaan tai antaa vaikka joulukortin.
Mutta toisaalta minusta on itsestäni on toisinaan tajuttoman vaikeaa tehdä noin. Onko kyse sosiaalisuudesta?
Mitä se sosiaalisuus on? Huoh.

En vain jaksa aina tajuta miten kaikki on niin erilaista kuin vuosi sitten. Vuosi sitten olin todella mielissäni siitä että olen minä, mutta se ei kuitenkaan tainnut olla ihan aitoa kun en kuitenkaan ollut niin minää kuin voisin. Olin ysillä ja ihan sairaan väsynyt kaikkeen siellä ihme pikkukylässä. Siihen katsoen olin aika reipas. Ja ihan btw silloinkin oli hienoa päästä tänne.
Nyt olen edelleen aika väsynyt sen pikkukylän tunnelmaan mutta onneksi en olekaan siellä enää. Ja taidan olla vähän enemmän minä, mutta vähän enemmän pihalla siitä mistä minästä oikein puhun. Toisinaan.


Olin vuosi sitten BLONDI, mitä ihmettä? Oi niitä aikoja!

Silloin vuosi sitten olin jo vähän väsynyt siihen pieneen luokkaani koulussa ja hengasin vähän kaikkien kanssa välitunneilla. Mutta nyt kun olen täällä, niin enpä ole mitenkään kauheasti nähnyt ketään siitä luokasta. Yläasteelta ei oikeen jäänyt sitä kaikkea mitä suunnittelin silloin seiskan alussa. Juuri tämä legenda: niistä joiden kanssa aiottiin tavata monta kertaa yläasteen jälkeen niin en ole nähnyt montaakaan.
Joitakin taas haluaisin nähdä, mutta en vain osaa elää kuin viimeistä päivää. Ehkä vielä.

Kaikki on niin jännää. Ei siitä pääse yhtään mihinkään.

Tämä biisi on jännä ja pidän siitä.



//
Hei hei sille
että lukisit
onko tärkeämpää
olla sittenkin osa tarinaa?

Sammutan valon ja menen sängyn alle.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Talvitanssiaislunta

Hei ihanaa ja todella tyypillistä: tanssiaisiltana sataa lunta! Ja se on siis hyvä juttu, minusta on oikein ihanaa että tänään saraa lunta. Vielä kun joku tulisi valkealla hevosvaljakollaan hakemaan. (Tai sitten valkoisella limusiinilla, ei sillä niin väliä.)
Hakekaa minut kuutamokävelylle?
Vaikka voi tietenkin olla että se sulaa pois.

En ehdi nyt kirjoittaa kovin syvällisesti ja pohtien tätä asiaa, mutta yhtenä iltana/yönä kävi hieno juttu. Yritin varmaankin nukahtaa, mutta se ei onnistunut kun mietin paria kymmentä asiaa yhtä aikaa. En tiedä mitä kautta ja mitä polkua ajatukseni siihen törmäsivät, mutta tämä on ihan totta: kaikki päättyy vielä hyvin.
En oikeastaan ole varma mitä kaikkea tarkoitan mutta kuitenkin
se päättyy hyvin.
Ei tässä kovin pahasti voi käydä.
Ongelma taitaa olla korkeintaan se, että kaikki muut eivät tajua sitä. Tai jos tajuavat, niin en sitten tiedä "kehtaavatko" elää niin. Minä en ainakaan.
Siis niin, että voi elää kuin viimeistä päivää, sillä kaikki kuitenkin päättyy hyvin.
Eikä sen viimeisen päivän tarvitse olla mikään hieno, kunhan on hyvä.

On aika hienoa myös, että vaikka oivallan näitä asioita aina uudestaan ja hehkutan niitä täällä, jaksan olla niin innoissani. On niin helppoa olla.

Aika wanhaa.
Kirjoitan tästä joskus lisää.

Hyvää yötä. Tämä on sitten kunnon lyriikoiltaanklisee -biisi, mutta aika sama kuin tuo ihme yöllinen oivallus.



(Mitähän tuolla yhden talon parvekkeella tapahtuu, äsken siellä välkkyi sellaisia pieniä valoja hyvin epäsymmetrisesti. JA TAAS. Taidan tarkkailla tuota!)

Niin ja vielä lisää!
Tänään tuli TIME-lehti, jota minulle todella ystävällisesti tilataan. Vähän oli hieno! Siinä oli juttu niinkuin kaksituhattaluvun ensimmäisestä vuosikymmenestä. Oli todella siistiä huomata muistavansa joitakin uutisia jopa 2001 vuodelta. Olin ihan hymy korvissa tai vähän ylikin kun muistin jonkun lentokoneonnettomuuden jossa kuoli 265 ihmistä.
Todella huvittavaa.
Muutenkin tuli hyvä mieli siitä lehdestä, hienoja juttuja ja obamasettiä!

Nyt hyvää yötä näkemiin!