Vielä on maanantai

Tänään en ymmärtänyt venäjässä mitään kiinnostavaa ja nuokuin muutenkin. Sanakoe, ei, juoruilin liian kauan ja innokkaasti: kirpparit taitavat yhdistää. Haluaisin ihan kamalasti tietää pari nimeä, ehkä kysyn kun on tämä fiilis taas, toivottavasti en väsy siihen.

Huomenna matikkaa, aion opiskella italiaa. Opiskelen vähän enemmän nykyään, varmaan ihan hyvä. Toisaalta, missä se aika on, kun haluaisin kirjoittaa runon tai mennä kävelylle, ei riitä vaan jään tiskaamaan astioita. Pidän kyllä siitäkin.Väsyttää ihan kamalasti nyt.

Tänään tulin kaupasta ihan iloisena, lempimyyjä oli palannut ja aurinko oli paikalla. Kadulla oli ruohonleikkaaja vielä kerran ja naapurin lapsia pihalla. Tämä paikka.

//Vaikka mikä olisi niin aina huominen, liian nopeasti ja seisahdun.

Oho, synttärit!

Olin lähellä nukkua koko päivän ohi, mutta ihan oikeasti, tänään on blogin vuosipäivä! Ihan kamalaa kun näin unohdin, olin miettinyt tänne jotain todella hienoa projektia synttäreitten kunniaksi koska synttärit on melkein parasta ikinä.

Kakkua.

täältä
Vuosi sitten olin ihan intona tästä blogista mutta pidin silti koko jutun salassa aika pitkään. Kummaa kyllä, olisi pitänyt kyllä samantien huutaa asiasta laajemmin, onhan tämä sentään maailmankaikkeuden paras blogi. Kun lopulta uskalsin mainita blogista niin tuli kirjoittamiseen kyllä enemmän fiilistä kun tuntui että kirjoittaa Jollekin. Sen jälkeen olen saanut ainakin 28 aivan loistavaa lukijaa, kiits, ja kirjoittanut kerrassaan mielettömiä juttuja tänne. Mielettömiä tosiaan. Hassua ajatella että minä, siis minä, harrastan jotain ihan oikeasti huippua ja siistiä ja mukavaa. Ainakin omasta mielestäni.

Löytyykö keneltäkään jotain hienoa sanottavaa näin synttäreitten kunniaksi? Ideoita tai muuten vain yleistä hihkumista?

Paikanvaihdos

Shanghaista taas moi.
Ei enää koskaan koulujalkapalloa, pitäisi juhlia. Harkitsen vakavasti jotain turhaa projektia, ehkä värjään hiukset tänään. Onnistuin sanakokeissa hyvin ja huonosti, toinen vain harmittaa vähän. Nukuin tunnin matkan tänne kuoppatiellä ja aika hyvässä valossa, söin nektariinin (toisenkin) ja uppouduin astetta huonompaan sarjaan, mutta ei se mitään koska se oli tuttua. Tulin tänne lukemaan italiaa, ehkä opettelemaan litanian venäjän ässiä, kirja nukkuu laukussa.

En ensin aikonut päivittää ollenkaan, mutta sitten katsoin ulos ja valo oli pehmeä. Haluan ulos, kävellä ympäri kylän vaikka. Syksy olisi ihan kiva, on mukavaa laittaa sukkikset ja pipo. Sitten sisälle, silitän kissaa (se kiipeilee syliin) ja venyttelen niin kuin kunnon ihmisen pitää.

Liian kauas

Hui, anteeksi vain epäpäivittelyni, mutta koulu ja kaikkea muuta. Aloitin siellä venäjän opiskelun maanantaina. Tykkään tosi paljon, on jotenkin siistiä opetella tavallaan uudelleen kirjoittamaan. Ne uudet aakkoset on tosi hienot.Muuten siellä lukiolla on aika tavallista, matikka on yhtä kamalaa kuin ennenkin ja äidinkieli ehkä hieman järjettömämpää. Mistä ihmeestä keksin pitää puheen siellä kurssilla!

Eilen hengailin illan ja yön ja aamun Jeminan luona. Se on ihan huippu tyyppi, jos joku ei tienny. Mutta kuitenkin, se mokoma sai päähänsä lähteä toiselle puolelle maapalloa vaihtoon. Toiselle puolelle maapalloa, ei hyvänen aika, vuodeksi! Aika hienoa kyllä Jeminalle, siellä on varmaan aika kivaa, mutta toisaalta ihan kamalaa kun sitä ei tosiaan näe sitten livenä vuoteen. Mitä ihmettä, kenen kanssa lusmuan nyt historiantunneilla! Olen vähän sekava, mutta se saattaa johtua myös siitä että valvottiin eilen siellä jeminalla aika pitkään. HeiheiJenima ja pidä hauskaa -illanvietto, tiedättehän. Niin, ja ajattelin tässä vuodatuksen mukana myös hieman mainostaa: Jeminan vaihtariblogi, tuolla se on.

Voi kamala, taitaa tulla ikävä sitä Jeminaa. Tuo ei kyllä ollut yhtään minun tapaistani, ehkä hiljenen.

Ihan äkkiä taas

Eilen oli hieno rynnimispäivä tuolla lukiolla. Jonotin opolle vaikka kuinka kauan ja olin poissa (ainakin vähän aikaa) kaikilta tunneilta. Sain kuitenkin tahtoni läpi melkein kaikessa, mukavaa.

Uusia tavaroita: punainen 365 kalenteripäiväkirja ja uusi epävalkoinen paperi kansion kanneksi. Siinä lukee että Ethän unohda tätä, liimasin itse. Tiedä sitten mitä täällä, hi.

Elokuun 11.

Niin, huomenna lähdetään tosiaan kouluun. Ajattelin vielä tiskata tässä illalla niin aamulla olisi hieno ja valoisa tuolla keittiössä hengailla ja kaikkea. En kuitenkaan taida jaksaa, ei se ole niin tärkeää. On tämä tärkeä huone kuitenkin siisti niin voin olla mielissäni täällä meikkailemassa aamulla. Meikkasin tänään silmät tosi nätisti, ikävä kyllä en muista ollenkaan miten. Vähän jännä kyllä mennä tuonne kouluun, en oikeastaan tiedä mitä tunteja mulla on.

Täällä on viimeinkin silitysrauta täällä Kajaanissa. Arvatkaa vain tykkäänkö silittää? Tykkään, ja ihan hurjasti. Oikeasti on niin siistin näköistä kun yhtäkkiä se ryppyisä vaatteentapainen on ihan hurjan nätti ja sileä. Silitin ihan mielissäni huomiset vaatteet ja tunsin itseni oikein seesteiseksi ja järjestelmälliseksi. Se on niin hienoa, valo on niin hieno kun se paistaa sateen läpi.

Menin tänään käymään S:n luona, juuri kun olin lähdössä niin satoi ihan kamalasti. Ensin olin ihan voiei, mutta päätin sitten että kastuminen voisi olla ihan kivaa. Mutta sitten kävikin niin, että sade loppui kun avasin käytävän oven. En kastunut mutta ilma oli raikas.
Niin joo, heippa kesä.

(täältä)

Välähteli ulkona

Ihan epäkesäfiilis, pitkästä aikaa. Oikeastaan ei tee mieli tehdä luettelopäivitystä mutta niitten tekeminen on ihan hurjan mukavaa joten en vanno mitään tästä päivityksestä. Selvisin kuitenkin jo tähän asti vain yhdellä pilkulla.

Kouluun on viikko ja juuri tuo sai minut muistamaan että taidan käydä wilmassa. Näin viime yönä ensimmäistä kertaa koulu-unen, eikä se edes ollut kamalaa. Koulun kaakaoautomaatti toimii taas, ostan sieltä mustikkakeittoa koska metsässä ei ole mustikoita. Haluan opiskelemaan ja aloittamaan uutta, mutta vasta kun olen siivonnut ja paljon. Materialistisesti haluan ennen koulua päiväkirjan, silitysraudan ja yhden reseptikirjan. Kynän, normaalin ja lyijytäyte. Sitten etsin myös kortin.

Sain tänään aivan hurjan kivan paketin, hihi, rakkaus ei ole potaatti vai miten se meni. Ajattelen edelleen kahden kuukauden päähän, kotoisasti niin ei pelota. Eilen kun sisko oli metsässä sähköt oli poikki, saapuivat vasta aamulla kun nukuin. Jyrin jyrin. Yritän olla huomaamatta että ukkonen yritti olla merkki. Ajattelen nyt kuukauden päähän ja sitten järkytys.