1:2

Automaattisesti havaitsemasi läsnäoloni merkit, kun on yksi osa minua ja useampia osia toisia: viuhtovat puikot, ää-äänne ennen lauseen alkua kun kerron mitä tänään kuuluu, nyökkäys ja hymähdys silloin kun saan sidottua kertomasi johonkin merkitykselliseen. 

Kahvipöydässä, esikoulun pienryhmäpöydässä, improvisaatioharjoituksessa, etäkokouksessa, vieraisilla, junassa, terassilla, soluasunnossa, whatsappissa, lankakaupassa, eteisessä, syntymäpäivillä, ensimmäisenä päivänä - silloin kun on yksi osa minua ja kaksi osaa toisia, kurotan automaattisista havainnoistasi lähemmäksi ja tekstitykseni ilmestyy ruudun alareunaan. 

pöytälaatikkokissa

Olisipa pöytälaatikossa tarina johon kuuluu sellainen rento, laaja ja musta kissa. Kissa josta muistetaan mainita sivulla jos toisella, elämänkerturin oikkuna joka vääntää tarinan takaisin jokaisen olohuoneeseen. Kissan ohi kulkemaan tarina, sellainen joka ei kerro otsikkoaan vastaavasti tästä, vaan oikeastaan vain peilaa kirjoittajaansa ja lukijaansa. 

Päätäkallistava tarina, nyökkäävä tarina, kohtikatsova tarina, Tarina olisi riittävän pieni sille annettuun tilaan, mutta riittävän suuri tullakseen huomatuksi jonakin. Tarinasta muistaisin kissan ja kun sen pöytälaatikosta nappaisin, uudelleenlukisin, niin laittaisin sen takaisin.