Olisipa pöytälaatikossa tarina johon kuuluu sellainen rento, laaja ja musta kissa. Kissa josta muistetaan mainita sivulla jos toisella, elämänkerturin oikkuna joka vääntää tarinan takaisin jokaisen olohuoneeseen. Kissan ohi kulkemaan tarina, sellainen joka ei kerro otsikkoaan vastaavasti tästä, vaan oikeastaan vain peilaa kirjoittajaansa ja lukijaansa.
Päätäkallistava tarina, nyökkäävä tarina, kohtikatsova tarina, Tarina olisi riittävän pieni sille annettuun tilaan, mutta riittävän suuri tullakseen huomatuksi jonakin. Tarinasta muistaisin kissan ja kun sen pöytälaatikosta nappaisin, uudelleenlukisin, niin laittaisin sen takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti