Vaiheilua

Loma menee ohi ja eilen opiskelin venäjää vanhassa kirjastossa. Leikin kirjastonhoitajaa ja tuntui määrätietoiselta.

Olen nähnyt unia, unenlahjani ovat kohtuulliset, aina unet eivät niin hyviä. Ensin oli bileet ja palavia vuohia: enkä nähnyt sitä enää missään. Toisessa oli kerrostalo kaupungissa ja ikkunaluukut ja olisi pitänyt toimia ryhmässä ja osata tietää asioita maisemasta.

Tänään nukuin pitkään ja kävin aamusuihkussa: omituista minulle sellainen, en yleensä tykkää kylmästä aamulla. Kylmenin lisää kun menin ulos ja varpaani kalahti jäähän. Täällä on niin kylmä. Aikuiset ovat vilukissoja mutta minä en millään haluaisi alkaa palella. Minua kuitenkin paleli kun puhuttiin hyppäämisestä.

Yhtenä iltana näkyi kuu kun olin autossa klassisen musiikin keskellä. Mietin kuuta ja sitä että siinä on meriä. Se on vähän outoa, että meret siirretään sinne, koska olisi varmaan jokin muukin kaunis sana millä niitä voitaisiin kutsua. Kuusta vähän oikealla oli paikka jossa ajattelin että minun pitäisi olla.



Olen lukenut yhtä muumikirjaa tässä lomalla. Olen niin jäänyt kiinni tiettyihin kirjoihin, en mainitse niitä tässä koska se on salaisuus. Mutta on ikävää että en lue mitään uutta. Mikään ei ole tarpeeksi hyvä, en halua lukea epämiellyttävää tai tavallista. Mitä voi lukea? Kirjoittakaa mulle kirja.

//Olen edelleen vähän kiinni tässäkin, mitä lienee. Tarkkuus olisi hyväksi.

14 lammasta, ja yksi

Hei vaan, Shanghaissa taas. Kuulin että tänään olisi yöelämää, saatan tyytyä kuitenkin vain iltaan. Ei pilven pilveä ja värit ovat viimeisestä pehmenneet.

Synttärit menossa jo kolmatta päivää, luulisin. Niiden kunniaksi olin ihan sairas. Kun palasin kouluun, runoilijaopettaja sanoi että pitää pitää haaveista kiinni. Minä nojailin pulpetin ääressä käsiini ja hymyilin nätisti. Juhlin ihan vähän: eilen oli hienoa, punavaloisa huone ja juustonmetsästystä. En osaa päättää mitä oikein ajattelen niistä, jotenkin väistän aina. Musiikista pidin, ihan hurjasti, katsokaas, ne olivat tehneet laulun ihan itse. Yöllä näin ikkunasta tähtiä.

Tänään heräsin hitaasti. Aluksi olin apea, mutta tunnin päästä aurinko paistoi ja keräsin korvakoruni ikkunalaudalta. Hiimailin koko aamun ja lopulta kävin kiireessä kahdessa kirjastossa. Olosuhteiden pakosta aion elää viikon liian vähällä musiikilla, koska kännykkäni ei osaa. Toivottavasti en aivan höpisty. Tässä yksi.



Loma on täällä niin selvästi, mutta syysloman tapaan olen hieman mielissäni. On vielä ilma josta pidän ja hiukset kihartuvat söpösti pipoon. Täytyy opiskella paljon nytkin, mutta aion vielä joskus luoda tavoitteen joten opiskelen vain.

Menkää ulos, siellä on kallista hengitettävää.

// Minä en usko. Mitä. Anteeksi. Mitä!

Pää oli kipeä

Ihan sairasta taas täällä, mutta ei oikeastaan kovin kamalaa. Taidan kyllä yrittää mennä ajoissa nukkumaan, vaikkei huomenna aikaista herätystä olekaan.

Alan pian epäpanikoitua koulusta: enää pari sanakoetta ja psykologian muistiinpanot niin alan olla taas kartalla. Onneksi alkaa loma niin voi olla vähän rauhassa. En kyllä tiedä mitä aion, mieli tekisi herätä jonakin aamuna ihan yksin.

Sain muuten yllätyskortin tässä ihan vähän aikaa sitten ja mielissään siitä! Laitan sen seinälle heti kun olen fiilistellyt sitä tarpeeksi kauan!
Huomenna on astetta hienompi päivä, tämä kuukausi kertaa kaksi eli 20.10., siinä päivässä on jotain erityistä. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, mutta huomenna kaunistun suuresti.

// Nyt en uskalla laittaa yhtään mitään.

una volta ero a roma!

Oho, taisin tulla takaisin Roomasta. Ennen kuin arvaatte, niin siellä oli aivan huippua!

Ennen matkustin Ruotsiin lentokoneella mutta nyt Roomaan. Opiskelin vähän itaa ja korvat olivat ihan hukassa koko matkan. Viereiset ihmiset poukkoilivat ja Italian kohdalla aloin hihittää sisäisesti. Uscita luki ensimmäisenä ja sitten vielä kaikki muukin. Lämmintä ja pimeää, ihmisiä ja ihan hulluja skootterinajajia.

Muinaisia kivikasoja katseltiin aika paljon, osa jopa kiinnosti. Caracallan kylpylä oli niin kuollut että melkein pidin siitä. Kohtasin viheltäjän ja pian koko kylpylässä kuului iloinen vihellys, se siitä kuolleesta kuvasta. Colosseum oli liikkumaton järkäle, siitä en pitänyt. Fontana di Trevi - sitä tulee ikävä. Onneksi heitin kaupungille kolikon. Metrosta pidin myös paljon, ahtaus ei ole ongelma. Kamalasti ihmisiä ja ne puhuivat minullekin italiaa ja ympärillä vain humisi kun muka-matkattiin.

Gelateriassa avasin suuni ja sain ihan hurjan herkullista jäätelöä, kalakaverina tykkään! Tarjoilija taputti selkään ja tutustuin teihin, olette hyviä ihmisiä. Italiakaveri vei meidät toiseen paikkaan syömään, givaa: i miss you.

Hihittelystä väsyneenä ja palatessani tänne kylmään (todellakin kylmään, mitä täällä on tapahtunut?) luin lehdestä hurjia, onneksi olen ollut uutispimennossa! Nyt takaisin tähän syksyyn, hermoston toiminta täytyy saada tavalliseksi asiaksi. Eilen illalla elokuvaa, poks!

// En muista mistä oikeastaan lähdin, ehkä alun aika. Uutta on aika paljon joten olisi helpompi vielä kerran samaa.

Andiamo a Roma!

Oho, tänään olin siellä pedaali jyrisee. Pidin ja piirsin vähän, voisin aloittaa uuden hiljaisen harrastuksen. Voi ei se taida edes tajuta miten. Hienoa tytöt!

Ruokalan linjastossa huomasin että huomenna on huomenna ja pian olen Roomassa, eduskunnan käytävien kautta ja koneeseen. Pitää kerrata kahvisanasto, vorrei venticinque francobolli per favore, tarkkailkaa postianne. Roomassa edessä muutama nähtävyys ja väsyneitä aamuja mutta ei se mitään koska italia on kaunista kieltä. Aion kyllä puhua sitä, toivottavasti uskallan edes epäselvästi.

Arrivederci! Nyt minua väsyttää ja aamulla pitäisi herätä.

// Minä haluaisin ehkä tietää!