Siitähän tässä on kysymys
että tekee sitä mistä tulee onnelliseksi.
Valinnassa vain päättää paremman vaihtoehdon.
Se mitä muut tekevät ja mitä itse tekee
voi aina tuoda riskin että putoaa.
Mutta toisaalta sekin on vain asenteesta kiinni.
Se on riskinottoa.
minä pidän siitä.
50/50
lauantai 31. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Kahdeskymmeneskuudes
HEI
Minä kun niin aioin ottaa tänään kuvia. Sanoin sen ääneenkin mutta ei, ei voinut muistaa. Ehkä joskus.
Tänään oli oikein kivaa tuossa iltasella, käytiin Coffee Housessa kaakaolla hienossa seurassa ja söin syksyjäätelön. Seura oli tosiaan aika innostavaa, hienoja ajatuksenalkuja löytyi. Pitää miettiä niitä joskus. Terkkuja hienolle seuralle, harmi kun koko porukka ei ollut paikalla. Jemina laitan sulle ihan kohta viestiä jos muistan!
Toisinaan on niin vaikeaa ajatella mitään kun se asia, jota aikoi ajatella on piilossa jossain jonkun muun ajatuksen takana. Silloin pitää miettiä koko ajatuspolku uudestaan ja etsiä se oikea asia ja se on rasittavaa. Toisinaan taas niitä ajatuksia ei edes kannata etsiä, kyllä ne aina jostain löytyvät. Ajattelen varmaan liikaa ajattelemista ja sitä että ajattelen ajattelemista. (Laitoin ensin tuohon lauseeseen pilkun, mutta se ei varmaan kuulunut siihen..)
Taidan pitää psykologiasta. Vaikka toisaalta tuntuu vähän hassulta lukea sitä, vähän niin kuin opettelisi lukemaan suunnilleen jotain ajatuksia. Karmivaa. Mitähän johtopäätöksiä jotkut random psykanopiskelijat voivat tehdä minusta jo kuvan perusteella?
Aamulla oli muuten aika jännää. Olin juuri herännyt ja jostain syystä istuin lattialla yövaatteissani ja ovi tuohon käytäväntapaiseen oli auki. Yhtäkkiä siinä istuessani olin ihan varma että se Jättiläinen Twin Peaksista kävelee ihan kohta huoneeni ovelle. "Owls are not what they seem." Ja olin ihan tosissani, mietin jo että oliko se jättiläinen pahis vai hyvis. Onneksi sitten tajusin nousta siitä ja herätä. Hyi kamala se Twin Peaks oli pelottava ohjelma, mutta samalla parhaita mitä olen nähnyt. Sitten Aasin, Morson ja Mourun jälkeen.
Biisi on tänään lyhyt, mutta sen linkitti hieno henkilö joskus keväällä ja minusta biisi on kiva.
Minä kun niin aioin ottaa tänään kuvia. Sanoin sen ääneenkin mutta ei, ei voinut muistaa. Ehkä joskus.
Tänään oli oikein kivaa tuossa iltasella, käytiin Coffee Housessa kaakaolla hienossa seurassa ja söin syksyjäätelön. Seura oli tosiaan aika innostavaa, hienoja ajatuksenalkuja löytyi. Pitää miettiä niitä joskus. Terkkuja hienolle seuralle, harmi kun koko porukka ei ollut paikalla. Jemina laitan sulle ihan kohta viestiä jos muistan!
Toisinaan on niin vaikeaa ajatella mitään kun se asia, jota aikoi ajatella on piilossa jossain jonkun muun ajatuksen takana. Silloin pitää miettiä koko ajatuspolku uudestaan ja etsiä se oikea asia ja se on rasittavaa. Toisinaan taas niitä ajatuksia ei edes kannata etsiä, kyllä ne aina jostain löytyvät. Ajattelen varmaan liikaa ajattelemista ja sitä että ajattelen ajattelemista. (Laitoin ensin tuohon lauseeseen pilkun, mutta se ei varmaan kuulunut siihen..)
Taidan pitää psykologiasta. Vaikka toisaalta tuntuu vähän hassulta lukea sitä, vähän niin kuin opettelisi lukemaan suunnilleen jotain ajatuksia. Karmivaa. Mitähän johtopäätöksiä jotkut random psykanopiskelijat voivat tehdä minusta jo kuvan perusteella?
Aamulla oli muuten aika jännää. Olin juuri herännyt ja jostain syystä istuin lattialla yövaatteissani ja ovi tuohon käytäväntapaiseen oli auki. Yhtäkkiä siinä istuessani olin ihan varma että se Jättiläinen Twin Peaksista kävelee ihan kohta huoneeni ovelle. "Owls are not what they seem." Ja olin ihan tosissani, mietin jo että oliko se jättiläinen pahis vai hyvis. Onneksi sitten tajusin nousta siitä ja herätä. Hyi kamala se Twin Peaks oli pelottava ohjelma, mutta samalla parhaita mitä olen nähnyt. Sitten Aasin, Morson ja Mourun jälkeen.
Biisi on tänään lyhyt, mutta sen linkitti hieno henkilö joskus keväällä ja minusta biisi on kiva.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Kahdeskymmenesviides
Tätä merkintää lukiessa voi kuunnella vaikka hmm.. Mew - 156
( http://www.youtube.com/watch?v=jFjKALF454g&feature=related )
Osaavatpa kauppamatkat olla inspiroivia! Aika hurjaa käyttää tuota sanaa, en ole ihan varma onko se oikea. Mutta se kuulostaa sopivalta.
En enää koskaan valita pimeästä kauppareissusta, tuollahan oli aivan ihanaa! Ajattelin vaikka mitä fiksua siinä kävellessäni ihqn citymarketin muovipussin kanssa. Ja sivulle varjo, huomasin että seurasit mokoma minua koko matkan!
Ehkä hienoimpia asioita on kuunnella musiikkia kävellessä, ei tarvitse ajatella mitään tylsää.
Ajattelin sitä, että pidän märistä lehdistä maassa ihan yhtä paljon kuin kuivistakin.
Ajattelin sitä, että onko sen yhden liikkeen yläpuolella majailevista soittajista hienoa tietää että soitto kuuluu kauas.
Ajattelin että jään varmasti joku päivä auton alle, kun arvioin etäisyyden väärin.
Ajattelin että haluaisin joskus katsoa autoilijaa silmiin.
Ajattelin, että hiukset kertovat usein, mitä henkilö haluaisi olla.
Kun olin ostamassa tomaatteja, mietin punastumista ja sitä miten mukavaa olisi majailla kaupan tomaattihyllyn vieressä. Tai ylipäätään kaupassa. Varsinkin siinä tomaattihyllyn takana, josta oli helppo tarkkailla, tunsin olevani niin kotona. Mitähän ihmettä?
Maitopurkissa oli paljon päiväystä ja se oli oikein kiva juttu. Ikäväkseni kuitenkin muistin kotimatkalla, että alunperin aioin mennä tyystin toiseen kauppaan, minne mennessä olisin hyvällä tekosyyllä päässyt seisoskelemaan lempipaikkaani: Olet tässä -pisteeseen.
Minä olen tässä. Ei hätää.
Mietin myös sitä, miten inhottavaa on kun tekisi ihan sairaasti mieli kysyä jotain joltakulta, mutta ei vain voi, koska se olisi melko omituista. Ajattelin siis kysyä sen vielä omituisemmin blogissa, ties vaikka tyyppi sattuisi jotenkin ihmeellisesti lukemaan tämän:
Oletko oikeasti innostunut vai ahkera?
Saanko kysyä toisenkin kysymyksen? Kiitos.
Ollaanko totuutta?
Saa vastata. Saatan tarkoittaa vaikka sinua.
// Haluaisin kirjoittaa a) unelmista b) minäkuvastani c) wanted-ilmoituksen tyyppisen postauksen.
En osaa päättää.
( http://www.youtube.com/watch?v=jFjKALF454g&feature=related )
Osaavatpa kauppamatkat olla inspiroivia! Aika hurjaa käyttää tuota sanaa, en ole ihan varma onko se oikea. Mutta se kuulostaa sopivalta.
En enää koskaan valita pimeästä kauppareissusta, tuollahan oli aivan ihanaa! Ajattelin vaikka mitä fiksua siinä kävellessäni ihqn citymarketin muovipussin kanssa. Ja sivulle varjo, huomasin että seurasit mokoma minua koko matkan!
Ehkä hienoimpia asioita on kuunnella musiikkia kävellessä, ei tarvitse ajatella mitään tylsää.
Ajattelin sitä, että pidän märistä lehdistä maassa ihan yhtä paljon kuin kuivistakin.
Ajattelin sitä, että onko sen yhden liikkeen yläpuolella majailevista soittajista hienoa tietää että soitto kuuluu kauas.
Ajattelin että jään varmasti joku päivä auton alle, kun arvioin etäisyyden väärin.
Ajattelin että haluaisin joskus katsoa autoilijaa silmiin.
Ajattelin, että hiukset kertovat usein, mitä henkilö haluaisi olla.
Kun olin ostamassa tomaatteja, mietin punastumista ja sitä miten mukavaa olisi majailla kaupan tomaattihyllyn vieressä. Tai ylipäätään kaupassa. Varsinkin siinä tomaattihyllyn takana, josta oli helppo tarkkailla, tunsin olevani niin kotona. Mitähän ihmettä?
Maitopurkissa oli paljon päiväystä ja se oli oikein kiva juttu. Ikäväkseni kuitenkin muistin kotimatkalla, että alunperin aioin mennä tyystin toiseen kauppaan, minne mennessä olisin hyvällä tekosyyllä päässyt seisoskelemaan lempipaikkaani: Olet tässä -pisteeseen.
Minä olen tässä. Ei hätää.
Mietin myös sitä, miten inhottavaa on kun tekisi ihan sairaasti mieli kysyä jotain joltakulta, mutta ei vain voi, koska se olisi melko omituista. Ajattelin siis kysyä sen vielä omituisemmin blogissa, ties vaikka tyyppi sattuisi jotenkin ihmeellisesti lukemaan tämän:
Oletko oikeasti innostunut vai ahkera?
Saanko kysyä toisenkin kysymyksen? Kiitos.
Ollaanko totuutta?
Saa vastata. Saatan tarkoittaa vaikka sinua.
// Haluaisin kirjoittaa a) unelmista b) minäkuvastani c) wanted-ilmoituksen tyyppisen postauksen.
En osaa päättää.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Kahdeskymmenesneljäs
HELLO-AGAIN
Käykää nyt heti alkuun laittamassa tuosta vähän alempaa soimaan tuo youtube-video. Kuuntelin sitä kirjoittaessani joten ehkä tavoitatte jotain ajatuksia paremmin kun kuuntelette tuota.
Kas, olen taas täällä. Täällä nimenomaan, tämä blogintapainen edustaa varmaan enemmän jonkinlaista paikkaa kuin esimerkiksi paperia jonne kirjoitetaan. Vähän sellainen oleskeluhuone. On niin mukava suunnitella kirjoituksia pitkin päivää ja miettiä mistä pitäisi omassa blogissaan. Jos tekisin jonkin onnellisuustestin, niin blogin pitäminen nostaisi varmasti pisteitä, tämä on niin kivaa! Niin oma juttu. Usko tai älä, vähän aikaa sitten olin todella yhyy-tuulella, mutta nyt kun olen täällä kirjoittamassa tyhjänpäiväisyyksiä olen ihan uskomattomat mielissään.
Olin tänään tosi rohkea! Tai ei ehkä tosi, mutta rohkea ainakin. Lihaskuntotesti, tuo kammoksumani koululiikunnan ehkä kiduttavimpiin aiheisiin lukeutuva inhotus oli suoritettava tänään. Olen aika tyytyväinen, en mitenkään hyperventiloinut tai kiljunut tai muuta aivan älytöntä testin aikana. Itse asiassa käyttäydyin melko (?) sivistyneesti ja onnistuin ihan totta jopa nauttimaan vähän aikaa siitä ihme punttiennostelusta. En kuitenkaan kehuisi arvostavani kyseistä ajanviettotapaa. Mieluummin tekisin tutkielman lihaskuntotestien vaikutuksesta kahdeksasluokkalaisten itsetuntoon. Olisipa mukavaa jos liikuntaa voisi korvata tuollaisilla.
Liikunnanopettajista tuntuu varmaan ihan kamalalta kun ihmisiä ei oikein innosta.
Jatkoin edelleen sen pohtimista, miksi teen kaikkea näitä asioita, joista en pidä sitten ollenkaan ja jotka voisin kuitenkin lusmuilla tai vältellä nykyistä tehokkaammin. Illalla mietin jo huolestuneena etten vain hae itsestäni jotain ihmeen superihmistä suorittamalla ja ns. "läpäisemällä" kaiken, mutta ei sentään. Kyse on paremminkin mahdollisuuksista: en halua elää rajoitetusti. Olisi siistiä olla niin hyvin, että voisi välillä lyödä kannat kipeästi kattoon tietääkseen että kaikki on oikeasti totta. Näin käy jo paljon useammin kuin yleensä, mutta ajatella jos se olisi jatkuvaa? Pystyisikö siihen olemaan tyytyväinen?
Onko se unelma? (Tästä lisää myöhemmin.)
Jos laitoitte alussa kappaleen soimaan, niin huomaatte sen olevan miellyttävää lällypoppia, eli ihan KAT-musiikkia. Lyriikat eivät juuri nyt sovi ollenkaan fiiliksiini, mutta jotenkin samaistun tuohon kappaleeseen aivan sairaasti just nyt. Jos osaisin, niin tekisin omat lyriikat. Jos osaisin, lopettaisin jossittelun vielä jonain päivänä. Se onkin hyvin-hyvin-hyvin pitkän tähtäimen tavoitteeni.
Tuli muuten mieleen, että jostain syystä en ole yhtään jaksanut käyttää tuota tunnisteet-juttua. On se nyt vain vaikeaa alkaa miettiä jotain pääpointteja näistä ihme jutuista, kun kaikki kuitenkin tulkitsevat ne omien kokemustensa pohjalta. En jaksa kokeilla sitä nyt. Ehkä myöhemmin.
Hieno tunnelma täällä, en ollenkaan haluaisi lähteä.
//Juoksee juoksee
tai ehkä kävelee
mutta liian nopeasti pois
Odota minua!
Hän odottaa
odottikin jotakuta toista
Ovelasti hymyillen
kopauttaa peruukkiaan
poistuma.
Käykää nyt heti alkuun laittamassa tuosta vähän alempaa soimaan tuo youtube-video. Kuuntelin sitä kirjoittaessani joten ehkä tavoitatte jotain ajatuksia paremmin kun kuuntelette tuota.
Kas, olen taas täällä. Täällä nimenomaan, tämä blogintapainen edustaa varmaan enemmän jonkinlaista paikkaa kuin esimerkiksi paperia jonne kirjoitetaan. Vähän sellainen oleskeluhuone. On niin mukava suunnitella kirjoituksia pitkin päivää ja miettiä mistä pitäisi omassa blogissaan. Jos tekisin jonkin onnellisuustestin, niin blogin pitäminen nostaisi varmasti pisteitä, tämä on niin kivaa! Niin oma juttu. Usko tai älä, vähän aikaa sitten olin todella yhyy-tuulella, mutta nyt kun olen täällä kirjoittamassa tyhjänpäiväisyyksiä olen ihan uskomattomat mielissään.
Olin tänään tosi rohkea! Tai ei ehkä tosi, mutta rohkea ainakin. Lihaskuntotesti, tuo kammoksumani koululiikunnan ehkä kiduttavimpiin aiheisiin lukeutuva inhotus oli suoritettava tänään. Olen aika tyytyväinen, en mitenkään hyperventiloinut tai kiljunut tai muuta aivan älytöntä testin aikana. Itse asiassa käyttäydyin melko (?) sivistyneesti ja onnistuin ihan totta jopa nauttimaan vähän aikaa siitä ihme punttiennostelusta. En kuitenkaan kehuisi arvostavani kyseistä ajanviettotapaa. Mieluummin tekisin tutkielman lihaskuntotestien vaikutuksesta kahdeksasluokkalaisten itsetuntoon. Olisipa mukavaa jos liikuntaa voisi korvata tuollaisilla.
Liikunnanopettajista tuntuu varmaan ihan kamalalta kun ihmisiä ei oikein innosta.
Jatkoin edelleen sen pohtimista, miksi teen kaikkea näitä asioita, joista en pidä sitten ollenkaan ja jotka voisin kuitenkin lusmuilla tai vältellä nykyistä tehokkaammin. Illalla mietin jo huolestuneena etten vain hae itsestäni jotain ihmeen superihmistä suorittamalla ja ns. "läpäisemällä" kaiken, mutta ei sentään. Kyse on paremminkin mahdollisuuksista: en halua elää rajoitetusti. Olisi siistiä olla niin hyvin, että voisi välillä lyödä kannat kipeästi kattoon tietääkseen että kaikki on oikeasti totta. Näin käy jo paljon useammin kuin yleensä, mutta ajatella jos se olisi jatkuvaa? Pystyisikö siihen olemaan tyytyväinen?
Onko se unelma? (Tästä lisää myöhemmin.)
Jos laitoitte alussa kappaleen soimaan, niin huomaatte sen olevan miellyttävää lällypoppia, eli ihan KAT-musiikkia. Lyriikat eivät juuri nyt sovi ollenkaan fiiliksiini, mutta jotenkin samaistun tuohon kappaleeseen aivan sairaasti just nyt. Jos osaisin, niin tekisin omat lyriikat. Jos osaisin, lopettaisin jossittelun vielä jonain päivänä. Se onkin hyvin-hyvin-hyvin pitkän tähtäimen tavoitteeni.
Tuli muuten mieleen, että jostain syystä en ole yhtään jaksanut käyttää tuota tunnisteet-juttua. On se nyt vain vaikeaa alkaa miettiä jotain pääpointteja näistä ihme jutuista, kun kaikki kuitenkin tulkitsevat ne omien kokemustensa pohjalta. En jaksa kokeilla sitä nyt. Ehkä myöhemmin.
Hieno tunnelma täällä, en ollenkaan haluaisi lähteä.
//Juoksee juoksee
tai ehkä kävelee
mutta liian nopeasti pois
Odota minua!
Hän odottaa
odottikin jotakuta toista
Ovelasti hymyillen
kopauttaa peruukkiaan
poistuma.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Kahdeskymmeneskolmas
Jos sinä taas syöt lunta saat elinikäisiä ongelmia
samaa saat ja tilaat jos puhut minulle
etkö kuunnellut mitä kerrottiin:
älä puhu vieraalle miehelle
älä varsinkaan sille joka sinua tuijottaa
hän sanoo katsovansa ohitse
all mariei innai sarie
hän puhuu niin outoa kieltäkin
Jospa kuitenkin tulisit tänne
lämpimään ja jätä ne muut selkäsi taakse
riittää että kerrot heidän olevan siellä
mutta ellei se riitä
voit vaikka sanoa että et tiedä heistä mikään
yhtä turhaa kuin kissanpojan pitäminen sylissä
tulehan nyt tänne lämpimään
samaa saat ja tilaat jos puhut minulle
etkö kuunnellut mitä kerrottiin:
älä puhu vieraalle miehelle
älä varsinkaan sille joka sinua tuijottaa
hän sanoo katsovansa ohitse
all mariei innai sarie
hän puhuu niin outoa kieltäkin
Jospa kuitenkin tulisit tänne
lämpimään ja jätä ne muut selkäsi taakse
riittää että kerrot heidän olevan siellä
mutta ellei se riitä
voit vaikka sanoa että et tiedä heistä mikään
yhtä turhaa kuin kissanpojan pitäminen sylissä
tulehan nyt tänne lämpimään
Kahdeskymmenestoinen
HELLOHELLOHELLO
(cat is in the moon, btw)
Eikun ihan tosissaan nyt. Alla olevasta kuvasta voitte ihailla todella kauniita, söpöjä, suloisia, arvokkaita ja muutenkin onnistuneita lapasiani. Miten kaunis väri! Mikä lahjakkuus! Olen aika tyytyväinen että tein nuo, tietyllä avustuksella tietenkin. Ehkä en olekaan missään ihan toivoton tapaus.Terveenä kritiikkinä omaa työtäni kohtaan voisin sanoa että ne kaipaavat kultalankaa.
Lapasmenestykseni siivittämänä tekisi mieleni kovasti kokeilla jotain muutakin kamalaksi oletettua toimintaa. Ehdotuksia? Itse mietin jostain syystä ensimmäisenä hiihtoa, mutta koen sen kyllä aivan liian haastavaksi haasteeksi tässä vaiheessa. Ei nyt kyllä ole luntakaan maassa. Se ihme hiihtotunneli on toki håt, mutta... Hmm. Kamalia asioita olisi kiva kokeilla jotenkin aivan rauhassa, mieluiten yksin tai erittäin samanhenkisessä seurassa. Siinä mielessä koulun hiihtotunnit ovat aika hankalia, sillä siinä on aina kolmisenkymmenta uteliasta (?) vieressä. Oi saisipa liikunnan suorittaa itsenäisesti!
Niin, takaisin asiaan. Mistähän minä en pidä? Pitää tehdä en tykkää -lista! (Tykkään listoista, enkä tarkoita niitä rakennuslistoja jotka menee tossa seinän vieressä, DAA)
Asioita, joista KAT ei tykkää, mutta tekee niitä silti toisinaan pakon edessä:
- hiihtämisestä
- koululiikunnasta (sisältää aivan kaikki lajit paitsi kurssin 1.tunnin jolloin ei tehdä mitään)
- tylsistä jutuista
- ohareista
- stressistä
- isoista kauppakasseista
- rumista vaatteista
- isojen rahasummien käyttämisestä
- pianokappaleiden opettelemisesta
- sanakokeista
- sotkusta
- imuroimisesta
- oikeasti tyhmistä tutustumisleikeistä
- aika monista luonteenpiirteistä
- eräästä anonyymista opettajasta eräällä yläasteella
Mitähän noista nyt lähtisi sitten toteuttamaan? Pianokappale on jo työn alla, opettelen joskus sen Sur le fil -biisin ameliesta, jos jaksan. Vähän haastava minulle. Sanakokeet olisi varmaan helppo, ei siinä muuta kuin vain alkaisi kokeilemaan uusia lukutekniikoita. Mitähän lukutekniikoita edes ON olemassa?
Mitähänä järkeä on tehdä nimenomaan niitä asioita joista ei pidä?
No sitä tietenkin, että sitten oppii pitämään myös niistä. Epäilen kyllä opinko koskaan pitämään ohareista, mutta ehkä sekin on mahdollista. Pitää "vain" ajatella jotain myönteistä tilanteesta. (Ja mitähän myönteistä tilanteessa on..?) Elämä on varmaan kivempaa sitten jos pitää useimmista tekemistään asioista. Ei sekään kyllä yleensä ole vakavaa jos ei pidä.
Huomenna kouluun ihanaa siistiä :)
Haastava on hieno sana, mutta olen mieluummin ihmisenä vaikea. Jotkut kun ottavat haasteet liian vakavasti.
(where was the cat?)
perjantai 23. lokakuuta 2009
Kahdeskymmenesyhdes
Hei-hei!
Tarkistin että 21. voidaan kirjoittaa myös yhdes-päätteellä, eli ei ole pakko käyttää kahdeskymmenesensimmäinen-ilmaisua. Yhdes kuulostaa pätevältä ja ihan suht. nätiltä. Tykkään tosi paljon tuosta suht-jutusta.
Olen nyt muuten ihan sairaan nätti, eräs tietty kasvonaamio oli todella kamalan tuntuinen iholla mutta onneksi tuli nätti olo. Kauneus on sisäistä selkeesti. (Wanha juttu.)
Ajattelin että olisi varmaan hienoa pitää neulomisesta tai edes jostakin käsityöstä. Voisin korvata sillä karkin. Pidän kyllä karkista ihan mielettömästi, eli söisin sitä varmaan siltikin. Mutta noin niinkuin ekoajattelun kannalta olisi varmaan ihan hyvä ratkaisu. Jos ajatellaan vaikka virkkaamista ja karkkia, niin virkkaaminen voisi vastata osin samoihin asioihin kuin karkki, paitsi mahdolliseen nälkään. Yleensä jos haluan karkkia, niin haluan jotain tekemistä tai muuta hämmennyksen poistajaa. Sama kyllä onnistuisi varmaan virkkaamallakin.Virkkaamalla saan jotain tekemistä, joka ei vaikuta kamalan epäkohteliaalta seurassa, tosin lankarullan kanniskeleminen on varmaan aika omituista. Nyt kun ajattelenkin kaikkia etuja, mitä virkkaamisesta pitäminen toisi minulle, harkitsen vakavasti pientä asennevammakuuria itselleni. Voisin kokeilla, mutta ehdottakaa nyt joku, mitä ihmettä jaksaisin virkata?
Ei sentään, pidän sittenkin hitusen enemmän neulomisesta. Mitä ihmettä jaksaisin siis nimenomaan neuloa?
Eilisen tunnelmia:
Unessa on kiva olla
nukahtamassa
jos tila jatkuu
jatkuu jatkuu
kunnes herää
jos herää
ellei nukahda.
// Vähän ois siistiä sellainen ekosysteemisysteemi. Siis että alkais ekoistamaan elämää silleen ihan kunnolla. En vaan ymmärrä, että miksi se on niin vaikeaa? Pitänee tutustua verkkomateriaaliin.. Mutta tästä voisi tulla todella hieno juttu...!
Tarkistin että 21. voidaan kirjoittaa myös yhdes-päätteellä, eli ei ole pakko käyttää kahdeskymmenesensimmäinen-ilmaisua. Yhdes kuulostaa pätevältä ja ihan suht. nätiltä. Tykkään tosi paljon tuosta suht-jutusta.
Olen nyt muuten ihan sairaan nätti, eräs tietty kasvonaamio oli todella kamalan tuntuinen iholla mutta onneksi tuli nätti olo. Kauneus on sisäistä selkeesti. (Wanha juttu.)
Ajattelin että olisi varmaan hienoa pitää neulomisesta tai edes jostakin käsityöstä. Voisin korvata sillä karkin. Pidän kyllä karkista ihan mielettömästi, eli söisin sitä varmaan siltikin. Mutta noin niinkuin ekoajattelun kannalta olisi varmaan ihan hyvä ratkaisu. Jos ajatellaan vaikka virkkaamista ja karkkia, niin virkkaaminen voisi vastata osin samoihin asioihin kuin karkki, paitsi mahdolliseen nälkään. Yleensä jos haluan karkkia, niin haluan jotain tekemistä tai muuta hämmennyksen poistajaa. Sama kyllä onnistuisi varmaan virkkaamallakin.Virkkaamalla saan jotain tekemistä, joka ei vaikuta kamalan epäkohteliaalta seurassa, tosin lankarullan kanniskeleminen on varmaan aika omituista. Nyt kun ajattelenkin kaikkia etuja, mitä virkkaamisesta pitäminen toisi minulle, harkitsen vakavasti pientä asennevammakuuria itselleni. Voisin kokeilla, mutta ehdottakaa nyt joku, mitä ihmettä jaksaisin virkata?
Ei sentään, pidän sittenkin hitusen enemmän neulomisesta. Mitä ihmettä jaksaisin siis nimenomaan neuloa?
Eilisen tunnelmia:
Unessa on kiva olla
nukahtamassa
jos tila jatkuu
jatkuu jatkuu
kunnes herää
jos herää
ellei nukahda.
// Vähän ois siistiä sellainen ekosysteemisysteemi. Siis että alkais ekoistamaan elämää silleen ihan kunnolla. En vaan ymmärrä, että miksi se on niin vaikeaa? Pitänee tutustua verkkomateriaaliin.. Mutta tästä voisi tulla todella hieno juttu...!
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Kahdeskymmenes
Oijoi.
Onpas ollut hienoa. Ainakin eilen oli. Se johtuu siitä että on loma.
Eli, olin eilen yhessä kaupungissa vähän shopshop. Ostin vaikka mitä ihanaa ja mulle kyllä myös ostettiin vaikka mitä ihanaa koska allekirjoittaneella oli eilen synttärit. (Synttärit on muuten yksi harvoista juhlimisen arvoisista päivistä!)
Jos jaksaisin niin kuvailisin tähän joka ikisen ostamani vaatekappaleen, mutta en millään jaksa enkä ehkä haluakaan tehdä niin.
Mietin vähän, että voisin haluta tehdä sellaisen 20-postauksen. Postaus ei muuten ole kauhean nätti sana, mutta kumminkin. En ehkä jaksa tehdä sitäkään, liiankin minäkeskeistä. Tai jos tekisin sen hauskan 20-jutun, sen missä pitää sanoa 20:lle randomtyypille muka joku juttu jonka haluaisi sanoa mutta ei (koskaan) tule sanomaan. Mutta en minä tiedä, en halua ehkä tehdä sitäkään. Olenpas minä nyt laiska, tyhmä ja saamaton. Onko paha asia, jos ei jaksa tehdä mitään vaikka se jokin kuulostaisikin kivalta? Plääh, minä teen ihan mitä haluan.
Vapaudesta puheen ollen, aloin neulomaan lapasia. On se kyllä tuskallista, mutta varmaan myös sen arvoista. On niin hieno hetki aina kun huomaa että lapanen on edistynyt, edes pari milliä. Neulominen on vähän sellaista: toisaalta se on todella kahlitsevaa mutta toisaalta palkitsevaa. Olen päätellyt että neulomisessa on kyse asenteesta eikä lahjakkuudesta. Hieno juttu, voin nykyään valokuvaamisen lisäksi neuloa! En kuitenkaan ala aktiivisesti neulomaan, monia muita juttuja on kivempi tehdä, samoin valokuvaamisen kanssa. Neulominen on hyvä valinta silloin jos haluaa flow'n. Niistä lapasista tulee muuten oranssit..!
Telkkarissa nuo tärkeät herrat ja rouvat taitavat puhua ilmastopolitiikkaa. Kylläpä tekisi mieli mennä kuuntelemaan, mutta en ehkä kestä sitä miten tyhmiä nuo jotkut kuulostavat olevan. Mutta ainakin se pohjustusjuttu keskustelulle oli ihan hieno, kuuntelin sen samalla kun tappelin sen lapasen kanssa. Mikä ihana ajanviettotapa!
Unessa
se jota en tunne
lähti pois.
Minä söin kaiken kakun
mitä hän itse ei ehtinyt.
Aamulla en ollut ollenkaan nälkäinen.
Tein muuten tänään melko monta tuntia pipareita. Se ei ollut rentouttavaa, mutta ihan mukavaa.
16 VEE!
Onpas ollut hienoa. Ainakin eilen oli. Se johtuu siitä että on loma.
Eli, olin eilen yhessä kaupungissa vähän shopshop. Ostin vaikka mitä ihanaa ja mulle kyllä myös ostettiin vaikka mitä ihanaa koska allekirjoittaneella oli eilen synttärit. (Synttärit on muuten yksi harvoista juhlimisen arvoisista päivistä!)
Jos jaksaisin niin kuvailisin tähän joka ikisen ostamani vaatekappaleen, mutta en millään jaksa enkä ehkä haluakaan tehdä niin.
Mietin vähän, että voisin haluta tehdä sellaisen 20-postauksen. Postaus ei muuten ole kauhean nätti sana, mutta kumminkin. En ehkä jaksa tehdä sitäkään, liiankin minäkeskeistä. Tai jos tekisin sen hauskan 20-jutun, sen missä pitää sanoa 20:lle randomtyypille muka joku juttu jonka haluaisi sanoa mutta ei (koskaan) tule sanomaan. Mutta en minä tiedä, en halua ehkä tehdä sitäkään. Olenpas minä nyt laiska, tyhmä ja saamaton. Onko paha asia, jos ei jaksa tehdä mitään vaikka se jokin kuulostaisikin kivalta? Plääh, minä teen ihan mitä haluan.
Vapaudesta puheen ollen, aloin neulomaan lapasia. On se kyllä tuskallista, mutta varmaan myös sen arvoista. On niin hieno hetki aina kun huomaa että lapanen on edistynyt, edes pari milliä. Neulominen on vähän sellaista: toisaalta se on todella kahlitsevaa mutta toisaalta palkitsevaa. Olen päätellyt että neulomisessa on kyse asenteesta eikä lahjakkuudesta. Hieno juttu, voin nykyään valokuvaamisen lisäksi neuloa! En kuitenkaan ala aktiivisesti neulomaan, monia muita juttuja on kivempi tehdä, samoin valokuvaamisen kanssa. Neulominen on hyvä valinta silloin jos haluaa flow'n. Niistä lapasista tulee muuten oranssit..!
Telkkarissa nuo tärkeät herrat ja rouvat taitavat puhua ilmastopolitiikkaa. Kylläpä tekisi mieli mennä kuuntelemaan, mutta en ehkä kestä sitä miten tyhmiä nuo jotkut kuulostavat olevan. Mutta ainakin se pohjustusjuttu keskustelulle oli ihan hieno, kuuntelin sen samalla kun tappelin sen lapasen kanssa. Mikä ihana ajanviettotapa!
Unessa
se jota en tunne
lähti pois.
Minä söin kaiken kakun
mitä hän itse ei ehtinyt.
Aamulla en ollut ollenkaan nälkäinen.
Tein muuten tänään melko monta tuntia pipareita. Se ei ollut rentouttavaa, mutta ihan mukavaa.
16 VEE!
perjantai 16. lokakuuta 2009
Yhdeksästoista
Ji-huu!
Olipas hieno päivä! Kävin vähän riemuitsemassa vanhalla yläasteella ja syömässä aivan tosihyvääihanaa piirakkaa nam. Se oli kuitenkin sivuseikka.
Parasta oli Tavarilla. Ehkä joskus lopetan tästä kylästä valittamisen. Tänään oli niin upeaa kun oltiin x:n kanssa hillumassa kylillä. Kun katulamput syttyi ja oli niin hyvä tunnelma ja musiikki. Rapsuteltiin vanhaa tuttavaamme joka on niin kovin pehmoinen ja suuri. Sitten käveltiin vähän enemmän kuin aiottiin. Korvaamatonta!
(eli ei korvaa)
Nyt muut kattoo Poliisit-sarjaa ja minä dataan, pöytäkoneella. Surukseni minun on ilmoitettava että ihananättikannettavani on kuollut. Y-hyy! Ilmeisesti jokin oli pahasti pielessä, en kyllä ihan tajunnut mistä siinä oli kysymys. Mutta luultavasti jotain todella vakavaa. Toivottavasti den nästa kannettava on hieman kivempi tapaus. Harmittaa vähän. Mutta ei se minustsa johtunut.
Eilen oli myös hienoa, tykkäsin kokeenpalautuksista eikä se siivoaminenkaan ollut kamalaa.
Kiitos keksistä, arvostin sitä suuresti!
Olipas hieno päivä! Kävin vähän riemuitsemassa vanhalla yläasteella ja syömässä aivan tosihyvääihanaa piirakkaa nam. Se oli kuitenkin sivuseikka.
Parasta oli Tavarilla. Ehkä joskus lopetan tästä kylästä valittamisen. Tänään oli niin upeaa kun oltiin x:n kanssa hillumassa kylillä. Kun katulamput syttyi ja oli niin hyvä tunnelma ja musiikki. Rapsuteltiin vanhaa tuttavaamme joka on niin kovin pehmoinen ja suuri. Sitten käveltiin vähän enemmän kuin aiottiin. Korvaamatonta!
(eli ei korvaa)
Nyt muut kattoo Poliisit-sarjaa ja minä dataan, pöytäkoneella. Surukseni minun on ilmoitettava että ihananättikannettavani on kuollut. Y-hyy! Ilmeisesti jokin oli pahasti pielessä, en kyllä ihan tajunnut mistä siinä oli kysymys. Mutta luultavasti jotain todella vakavaa. Toivottavasti den nästa kannettava on hieman kivempi tapaus. Harmittaa vähän. Mutta ei se minustsa johtunut.
Eilen oli myös hienoa, tykkäsin kokeenpalautuksista eikä se siivoaminenkaan ollut kamalaa.
Kiitos keksistä, arvostin sitä suuresti!
tiistai 13. lokakuuta 2009
Kahdeksastoista
Hei
Nyt on oikein hieno tunnelma. Olen ihan koukussa The Baseballs -biiseihin ja aivan mielissää muutenkin. Miksihän? Se varmaan selviää tässä joskus. Ja ei sen väliä vaikkei selviäisikään, kunhan on mielissään. Toisaalta ilman syytä sitä mielissään olemista on vaikea suunnata yhtään mihinkään, mutta nyt voin suunnata sen ihan kaikkialle paitsi tiskeihin. Tai melkein kyllä niihinkin. Ehkä kynnet on parhaimpia keinoja, paljon värejä vain päällekkäin, eihän se ole niin tarkkaa?
Huomasin että mun käsi on tosi kulunut tuosta kulmasta. Tai siis kun laitat vaikka vasemman kämmenen ylöspäin niin se kohta on siinä alhaalla oikealla. Joo hieno selitys. Mistähän sekin johtuu? AA! Nyt keksin. Tietenkin kun se on tuossa kärsijänä kun istun tietokoneella ja kirjoitan niin juuri se kohta kättä hankautuu tätä koneen pintaa vasten. On se ainakin mahdollisuus, tai ehkä vaihtoehto on parempi vaihtoehto.
Tekee ihan sairaasti mieli tehdä jotain hurrrjaa! Tai ei ihan hurjaa mutta jotain vähän jännää. Taidan tarvita vähän jännitystä elämään. Pitäisi varmaan ostaa joskus piimää ja juoda se kaikki. Sydämentykytyksiä loppuiäksi. Olisin varmaan aika lopussa sen jälkeen. Kuulin kyllä että piimä voi olla ihan hyvääkin, en kyllä usko.
PÄ JÄRNVÄGSSTATIONEN
hon väntar på henne?
Vet inte.
Vet inte, I don't know, Non so?
EMMÄTIÄDÄ.
Nyt on oikein hieno tunnelma. Olen ihan koukussa The Baseballs -biiseihin ja aivan mielissää muutenkin. Miksihän? Se varmaan selviää tässä joskus. Ja ei sen väliä vaikkei selviäisikään, kunhan on mielissään. Toisaalta ilman syytä sitä mielissään olemista on vaikea suunnata yhtään mihinkään, mutta nyt voin suunnata sen ihan kaikkialle paitsi tiskeihin. Tai melkein kyllä niihinkin. Ehkä kynnet on parhaimpia keinoja, paljon värejä vain päällekkäin, eihän se ole niin tarkkaa?
Huomasin että mun käsi on tosi kulunut tuosta kulmasta. Tai siis kun laitat vaikka vasemman kämmenen ylöspäin niin se kohta on siinä alhaalla oikealla. Joo hieno selitys. Mistähän sekin johtuu? AA! Nyt keksin. Tietenkin kun se on tuossa kärsijänä kun istun tietokoneella ja kirjoitan niin juuri se kohta kättä hankautuu tätä koneen pintaa vasten. On se ainakin mahdollisuus, tai ehkä vaihtoehto on parempi vaihtoehto.
Tekee ihan sairaasti mieli tehdä jotain hurrrjaa! Tai ei ihan hurjaa mutta jotain vähän jännää. Taidan tarvita vähän jännitystä elämään. Pitäisi varmaan ostaa joskus piimää ja juoda se kaikki. Sydämentykytyksiä loppuiäksi. Olisin varmaan aika lopussa sen jälkeen. Kuulin kyllä että piimä voi olla ihan hyvääkin, en kyllä usko.
PÄ JÄRNVÄGSSTATIONEN
hon väntar på henne?
Vet inte.
Vet inte, I don't know, Non so?
EMMÄTIÄDÄ.
lauantai 10. lokakuuta 2009
Seitsemästoista
Jee.
Päivitän nyt vielä uber-upeitten bileitteni lopputunnelmia.
Eli illan päätteeksi tuhosin ilmapallon, ripustin paperilyhdyn ja sytyttelin kynttilöitä. Ihan mahtava päivä oli kyllä, tai huominen on kyllä jo hyvinkin alkanut.. Mutta joka tapauksessa!
Päivästä teki erityisen mukavan kaikki.
Kultainen kynttilänsammuttaja
Miksi minä aina ajattelen joulua
jos sytytän ja sammutan kynttilän
kynttilänsammuttimella
joka on luksusta.
Pidän kynttilätuoksusta ehkä.
Päivitän nyt vielä uber-upeitten bileitteni lopputunnelmia.
Eli illan päätteeksi tuhosin ilmapallon, ripustin paperilyhdyn ja sytyttelin kynttilöitä. Ihan mahtava päivä oli kyllä, tai huominen on kyllä jo hyvinkin alkanut.. Mutta joka tapauksessa!
Päivästä teki erityisen mukavan kaikki.
Kultainen kynttilänsammuttaja
Miksi minä aina ajattelen joulua
jos sytytän ja sammutan kynttilän
kynttilänsammuttimella
joka on luksusta.
Pidän kynttilätuoksusta ehkä.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Kuudestoista
Hei ihanaa!
Olen tällä hetkellä aika mielissään aika monestakin asiasta, niin oli PAKKO päästä kirjoittamaan tänne ihan mitä sattuu ja ihan mitä vain. Aloitetaan eilisestiä, siis, kävin illalla tutkimusmatkalla tuolla jossain päin ja löysin vaikka mitä ihanaa! Mukana on taas todella ihania valokuvia joiden laatu on 100% paras. Joo.
Noniin, pakko mielle puroihin. Tuo oli oikeasti todella hieno puro tuokin. Siinä polun vieressä oli oja jossa kulku puro. Parasta oli että samalla kohdalla oli aika jyrkkä mäki, joten kuului oikein kaunista solisevaa ääntä. Ei, ei minua toki katsottu oudosti kun seisoskelin kuuntelemassa.
Ja sitten tuo ihana metsä! Kun olin siellä aiemmin kuvailemassani puistossa, näin kun joku mies juoksi kahden suuren koiran kanssa metsään. No tottakai olen utelias, joten lähdin selvittämään mistä on kysymys. En uskaltanut mennä suoraan metsään, joten lähdin kiertämään erästä polkua metsän laidalla. Metsästä kuului jotain kiljumista - onneksi ehdin väistää hurrrrrjia polkupyörämäenlaskijapoikia, jotka kiitivät suoraan polulle. Niillä oli muuten kypärät. Hienoa! Kiersin polkua eteenpäin, sillä metsä vaikutti melko lailla läpitunkemattomalta. Kun olin kuvailemassa ylläolevaa puroa, samainen koiranulkoiluttaja mies hypähti polulle metsästä.
Odotin kohteliaasti että mies poistuu koirineen, ja sitten ryntäsin metsään. Tuntui niin hassulta, että sellainen ukko haluaa välttämättä kipaista metsikköön iltalenkillään. Vaikka metsä oli todella pieni, siis TODELLA pieni, sain silti melkein eksytettyäni itseni sinne, kun unohdin seurata polkua. Tai oikeastaan lähdin harhapoluille, sillä metsä oli täynnä polkuja. Oli siellä jonkintasoinen puumajakin varmaan. Mutta hieno paikka, varsinkin siinä pehmeänviileässä syysiltaauringossa.
Rautatien yli vievällä sillalla on legendaarinen raapustus: OLET TÄSSÄ. Tuo on oikeasti varmaan lempipaikkani täällä, voittaa jopa Coffee Housen! On niin rauhoittava mennä vain seisomaan tuohon ympyrään ja todeta olevansa siinä. Mahtava paikka. Tuo pitäisi mielestäni merkitä karttaan. Merkitäänköhän karttoihin vähän liikaakin turhia paikkoja, eikä tuollaisia oikeasti kivoja paikkoja. Ehkä teen joskus elämyskartan. Mutta muuttuuko tietystä paikasta saatu elämys jos ei saa itse löytää sitä vaan suunnistaa sinne kartan avulla? Visainen kysymys. Kyllä se varmaan muuttuu, elämys siis. Mieluummin teen itse kivat asiat. Vaikka en tiedä, olen kyllä aika yksineläjä muutenkin. Ehkä jonkun toisen mielestä voisi olla kivaa suunnistaa hienoihin paikkoihin ja sitten valittaa miten turhaa se on.
Pakollinen aseman kello. Aika kurjaa, että asemallakin on nykyisin samanlaiset kellot kuin koulussa. Ihan oikeasti, tuo on juuri sellainen ankea koulunkäytäväkello. Huoh. Mutta tuossa vaiheessa iltaa (voitte katsoa kellosta ajan) alkoi jo hämärtää. Todella ilkeää! Nimittäin kohta on se 22.12. jolloin on niin pimeää ettei sitä kestä. Asemalla oli tunnelmallista, tosin olisi ollut mukava jos sinne olisi tullut juna ja olisin voinut hämmentää ihmisiä kuvaamalla kelloa.
Ameliessa on muuten todella symppis se ukko, joka katsoo kelloa videokameran kautta. Vähän ilkeä, mutta kiva.
Ja viimeisenä ehkä lempipatsaani täällä tähän mennessä. Ihana miniukko.
Tänään oli kyllä muutenkin kiva päivä.
Nyt olen yksin kämpällä ja vietän tyttöiltaa. Tai mitälie iltaa. Vaikka minäiltaa. Hain kaupasta levyllisen valkoista suklaata, tein ihanaa valkosuklaavaniljakaakaota ja jotain muuta evästä. Varasin koneen viereen kynsienlakkaustarvikkeet ja kohta alan lakkaamaan kynsiä. Tottakai tein myös hienoja tehohoitoja kasvoille ja hiuksille! Alkuillasta kävin myös shoppailemassa, yksin.
Onko ihan normaalia viettää tämmöistä iltaa itekseen? Minulla on ollut oikeasti aivan hirveän hauskaa täällä! Kuuntelen sitä yhtä ameliebiisiä ja välillä olen soittanut pianolla.
Suosittelen kaikille.
Ajattelin tänään myös NaNoWriMoa. Olisi aika hienoa osallistua. Kyseessä on siis jonkinlainen kirjoitushaaste, jonka ajatuksena on yhden kuukauden (marraskuun) aikana kirjoittaa novelli, sanamäärä 50000. Olisi oikeasti todella hienoa osallistua, ehkä epävirallisestikin, eli ilmoittautumatta itse sivustolla. Mutta 50000 sanaa on oikeasti PALJON. En tiedä pystyisinkö siihen. Saati sitten kuukaudessa, kun pitäisi kuitenkin jaksaa kaikki lukiojututkin ja vakavat työt. En oikein tiedä haluanko osallistua, sillä epäonnistuminen ei olisi kivaa, mutta en tiedä jaksanko oikeasti panostaa kirjoittamiseen niin paljon. Toisaalta, pakko on paras peruste. Pisin kirjoittamani novelli on vain 1000 sanaa. Niin miten sitten 50000?
Ehkä voisin osallistua, jos joku muukin osallistuisi tosissaan. Siis joku minun tuttuni.
Hei-hei-haluan-nyt-lakata-kynnet!
Olen tällä hetkellä aika mielissään aika monestakin asiasta, niin oli PAKKO päästä kirjoittamaan tänne ihan mitä sattuu ja ihan mitä vain. Aloitetaan eilisestiä, siis, kävin illalla tutkimusmatkalla tuolla jossain päin ja löysin vaikka mitä ihanaa! Mukana on taas todella ihania valokuvia joiden laatu on 100% paras. Joo.
Eli löysin aivan ihana puistontapaisen viritelmän. Siellä oli tosi kaunis, vähän vanha ja värikäs leikkikenttä ja koko ruohoalue oli aivan täynnä vaahteranlehtiä! Siinä syksyä minun makuun. Tuon kuvan otin myös sieltä puistosta. Oli jotenkin niin suloisen näköistä kun nuo penkit oli järjestelmällisesti kaadettu nurin. Ylemmällä penkillä pystyi istumaankin varmaan. Ikävä kyllä en ehtinyt ottaa itse leikkikentästä kuvaa kun joukko lenkkeilijöitä häiritsi taidekeskittymistäni..
Odotin kohteliaasti että mies poistuu koirineen, ja sitten ryntäsin metsään. Tuntui niin hassulta, että sellainen ukko haluaa välttämättä kipaista metsikköön iltalenkillään. Vaikka metsä oli todella pieni, siis TODELLA pieni, sain silti melkein eksytettyäni itseni sinne, kun unohdin seurata polkua. Tai oikeastaan lähdin harhapoluille, sillä metsä oli täynnä polkuja. Oli siellä jonkintasoinen puumajakin varmaan. Mutta hieno paikka, varsinkin siinä pehmeänviileässä syysiltaauringossa.
Ameliessa on muuten todella symppis se ukko, joka katsoo kelloa videokameran kautta. Vähän ilkeä, mutta kiva.
Ja viimeisenä ehkä lempipatsaani täällä tähän mennessä. Ihana miniukko.
Tänään oli kyllä muutenkin kiva päivä.
Nyt olen yksin kämpällä ja vietän tyttöiltaa. Tai mitälie iltaa. Vaikka minäiltaa. Hain kaupasta levyllisen valkoista suklaata, tein ihanaa valkosuklaavaniljakaakaota ja jotain muuta evästä. Varasin koneen viereen kynsienlakkaustarvikkeet ja kohta alan lakkaamaan kynsiä. Tottakai tein myös hienoja tehohoitoja kasvoille ja hiuksille! Alkuillasta kävin myös shoppailemassa, yksin.
Onko ihan normaalia viettää tämmöistä iltaa itekseen? Minulla on ollut oikeasti aivan hirveän hauskaa täällä! Kuuntelen sitä yhtä ameliebiisiä ja välillä olen soittanut pianolla.
Suosittelen kaikille.
Ajattelin tänään myös NaNoWriMoa. Olisi aika hienoa osallistua. Kyseessä on siis jonkinlainen kirjoitushaaste, jonka ajatuksena on yhden kuukauden (marraskuun) aikana kirjoittaa novelli, sanamäärä 50000. Olisi oikeasti todella hienoa osallistua, ehkä epävirallisestikin, eli ilmoittautumatta itse sivustolla. Mutta 50000 sanaa on oikeasti PALJON. En tiedä pystyisinkö siihen. Saati sitten kuukaudessa, kun pitäisi kuitenkin jaksaa kaikki lukiojututkin ja vakavat työt. En oikein tiedä haluanko osallistua, sillä epäonnistuminen ei olisi kivaa, mutta en tiedä jaksanko oikeasti panostaa kirjoittamiseen niin paljon. Toisaalta, pakko on paras peruste. Pisin kirjoittamani novelli on vain 1000 sanaa. Niin miten sitten 50000?
Ehkä voisin osallistua, jos joku muukin osallistuisi tosissaan. Siis joku minun tuttuni.
Hei-hei-haluan-nyt-lakata-kynnet!
torstai 8. lokakuuta 2009
Viidestoista
Jee, miten se meni se biisi. Viidestoista yö. *kuuntelee* Ai! Tämä oli tämä kappale! Siistiä, olin ihan unohtanut. Nuo sanat on soineet mun päässä niin kauan etten edes muista, mutta miksi en ole tajunnut kuunnella niitä pois..! Hieno elämys löytää tuttu biisi, varmasti. Hienoin elämys on kuitenkin oleskella koulun tyhjillä käytävillä ja kuunnella jotain ihanaa.
Tänään oli vähän stressipäivä. Tai siis kaikki lähti oikein hyvin, mutta matikantunnilla se alkoi. Ei paljon kiinnostanut kun pakotettiin sinne taululle, varsinkin kun ei mulla mitään käypää laskukaavaa ollut siihen laskuun. Onneksi jollakin aina on lainata. Sitten oli taas vähän rennompaa vähän aikaa, mutta kotona: voi ei kun piti tehdä fysiikan läksyt. Tiedostin että ne olivat oikein helppoja, mutta en vain JAKSANUT keskittyä ja sitten ahdisti kun italiastakin on sanakertaus mutta nyt ei ole enää mitään ongelmaa kun kuuntelin vähän musiikkia, datailin ja tein ne läksyt valmiiksi.
Ehkä kaikessa on kyse vain siitä, millaisen herätyksen on aamulla saanut. Katsos, pimeys ei ole kovin kannustavaa. On todella inhottavaa herätä pimeässä ja nenä jäässä. Iu. Mutta toisaalta, ainahan voi herätä ja laittaa valot päälle.
Tämän saa otsikoida.
Minä en herää
sillä minusta tuntuu nyt pahalta
Tyynyllä on varmasti minulle kerrottavaa
Minä en herää vieläkään
aurinko ei ole noussut
sitä paitsi aavistan jotain.
Minä heräsin heti
sillä muistin että eniten aitoa on se
millainen olet aamulla.
// TÄNÄÄN ON MUUTEN DOBBYPÄIVÄ, ERIPARISUKAT JALKAAN!
Tänään oli vähän stressipäivä. Tai siis kaikki lähti oikein hyvin, mutta matikantunnilla se alkoi. Ei paljon kiinnostanut kun pakotettiin sinne taululle, varsinkin kun ei mulla mitään käypää laskukaavaa ollut siihen laskuun. Onneksi jollakin aina on lainata. Sitten oli taas vähän rennompaa vähän aikaa, mutta kotona: voi ei kun piti tehdä fysiikan läksyt. Tiedostin että ne olivat oikein helppoja, mutta en vain JAKSANUT keskittyä ja sitten ahdisti kun italiastakin on sanakertaus mutta nyt ei ole enää mitään ongelmaa kun kuuntelin vähän musiikkia, datailin ja tein ne läksyt valmiiksi.
Ehkä kaikessa on kyse vain siitä, millaisen herätyksen on aamulla saanut. Katsos, pimeys ei ole kovin kannustavaa. On todella inhottavaa herätä pimeässä ja nenä jäässä. Iu. Mutta toisaalta, ainahan voi herätä ja laittaa valot päälle.
Tämän saa otsikoida.
Minä en herää
sillä minusta tuntuu nyt pahalta
Tyynyllä on varmasti minulle kerrottavaa
Minä en herää vieläkään
aurinko ei ole noussut
sitä paitsi aavistan jotain.
Minä heräsin heti
sillä muistin että eniten aitoa on se
millainen olet aamulla.
// TÄNÄÄN ON MUUTEN DOBBYPÄIVÄ, ERIPARISUKAT JALKAAN!
lauantai 3. lokakuuta 2009
Neljästoista
Kamalaa, koko ajan laitan tänne uutta. Nyt on vaan sellanen olo, vissiin kun koeviikko on loppu ja muutenkin aikaa niin tulee sitä inspiraatiota tai jotain. Täällä on niin nättiä.
Tein tänään kaksi asiaa, joita en yleensä tee.
Minä soitin pianoa. Soitin sitä Lumiukko-ohjelman biisiä, sitä mitä se Nightwishikin vissiin on laulanu. Osaan sen tosi hyvin. Mutta ihanaa oli se, että soitin.
Vielä parempi juttu oli se, että minä valokuvasin. Minähän EN osaa valokuvata enkä mitään, mistä johtuikin että kuvasin puhelimen kameralla, vähän ja aika köyhiä kuvia. Mutta pääasia olikin siinä, että annoin itselleni luvan tehdä näitä asioita.
Vähän aikaa annoin itselleni luvan vaikka potkia seinää jos siltä tuntuu.
Edistyn.
Mutta nyt aion yllättää kaikki ja laittaa tänne KUVAN.
Siis oikeasti, minä otin tuon kuvan IHAN ITSE. Kävin kävelemässä tuolla joella päin ja sitten kuulin metsästä jotain kummaa ääntä ja kas! Siellä oli tuollainen söpö puro. Leikin siinä sitten vähän aikaa ja otin kuvia. Otin myös videota!
Tykkäsin aina pienenä leikkiä puroilla. Eniten pidin niistä joita pystyi laittamaan mäkeä pitkin menenään aina vain suuremmaksi joeksi ja raivata kiviä virran tieltä. Kuten useimmat lapset, olin puroleikeissä niin kauan että kaikki purot laskivat samaan jokeen ja vaatteet olivat aivan läpimärät.
Alan varmaan tehdä useammin asioita joita en yleensä tee. Siis jos tuntuu siltä. Alan pikku hiljaa luottamaan. Alan pikku hiljaa ymmärtää taas.
Toinen kuva!
Hienoa. Mukana kuvassa jopa oma nenäni, söpö!
Tuo lato oli todella hieno. Kun valo tuli tuosta seinän läpi niin tuli väistämättä mieleen että näin vertauskuvallisesti siellä on minun loistava tulevaisuuteni: täytyy vain päättää uskallanko rikkoa seinän sen saavuttamiseksi. Tuo paikka missä nyt olen (lato), on jo vähän vanha ja osin rikottu, joten olisi varmaan ihan sama rikkoa loputkin...
Kaunista.
Kuunnellaan tämä nyt: Au Revoir Simone - The Lucky One
:)
Tein tänään kaksi asiaa, joita en yleensä tee.
Minä soitin pianoa. Soitin sitä Lumiukko-ohjelman biisiä, sitä mitä se Nightwishikin vissiin on laulanu. Osaan sen tosi hyvin. Mutta ihanaa oli se, että soitin.
Vielä parempi juttu oli se, että minä valokuvasin. Minähän EN osaa valokuvata enkä mitään, mistä johtuikin että kuvasin puhelimen kameralla, vähän ja aika köyhiä kuvia. Mutta pääasia olikin siinä, että annoin itselleni luvan tehdä näitä asioita.
Vähän aikaa annoin itselleni luvan vaikka potkia seinää jos siltä tuntuu.
Edistyn.
Mutta nyt aion yllättää kaikki ja laittaa tänne KUVAN.
Siis oikeasti, minä otin tuon kuvan IHAN ITSE. Kävin kävelemässä tuolla joella päin ja sitten kuulin metsästä jotain kummaa ääntä ja kas! Siellä oli tuollainen söpö puro. Leikin siinä sitten vähän aikaa ja otin kuvia. Otin myös videota!
Tykkäsin aina pienenä leikkiä puroilla. Eniten pidin niistä joita pystyi laittamaan mäkeä pitkin menenään aina vain suuremmaksi joeksi ja raivata kiviä virran tieltä. Kuten useimmat lapset, olin puroleikeissä niin kauan että kaikki purot laskivat samaan jokeen ja vaatteet olivat aivan läpimärät.
Alan varmaan tehdä useammin asioita joita en yleensä tee. Siis jos tuntuu siltä. Alan pikku hiljaa luottamaan. Alan pikku hiljaa ymmärtää taas.
Toinen kuva!
Hienoa. Mukana kuvassa jopa oma nenäni, söpö!
Tuo lato oli todella hieno. Kun valo tuli tuosta seinän läpi niin tuli väistämättä mieleen että näin vertauskuvallisesti siellä on minun loistava tulevaisuuteni: täytyy vain päättää uskallanko rikkoa seinän sen saavuttamiseksi. Tuo paikka missä nyt olen (lato), on jo vähän vanha ja osin rikottu, joten olisi varmaan ihan sama rikkoa loputkin...
Kaunista.
Kuunnellaan tämä nyt: Au Revoir Simone - The Lucky One
:)
perjantai 2. lokakuuta 2009
Kolmastoista
Nyt tulee pahaa jälkeä. Huomaatteko että kirjoitan kolmattatoista merkintää perjantaina. Pitäisiköhän siirtää tämä huomiseen? Ei varmaan, minulla on nyt tällainen olo. Saatan olla vähän sairas, mutta en pahasti. Vähän hassu olo.
Aion katsoa ehkä tänään elokuvan, toivon siltä oikein paljon elämyksiä ja oivalluksia. Varsinkin olemisesta ja ajasta, elämän tarkoituskin olisi kiva aihe. Onko väärin, jos ei luo itselleen tavoitteita? Tai siis, toki luon pieniä tavoitteita, mutta niiden saavuttaminen ei ole mitenkään kovin tärkeää minulle. Haluan oppia italiaa, mutta minulle on ihan sama opinko sitä loppujen lopuksi, ei se ole niin tärkeää. Ehkä logiikka on siinä, etten tee mitään mistä en pidä, mutta toisaalta minä myös tiskaan. Olisipa hauska joskus olla ajattelematta. Haluaisin oppia meditaatiota.
Mikä sitten on tärkeää?
Minä pidän niin tärkeänä. En minä tiedä, sitä mikä milloinkin tuntuu tärkeältä. Tarvitaanko elämässä tiettyjä käsitteitä minkäkin asian tärkeydestä? Ei. Kai. Jos siltä tuntuu.
Jos siltä tuntuu.
Aion katsoa ehkä tänään elokuvan, toivon siltä oikein paljon elämyksiä ja oivalluksia. Varsinkin olemisesta ja ajasta, elämän tarkoituskin olisi kiva aihe. Onko väärin, jos ei luo itselleen tavoitteita? Tai siis, toki luon pieniä tavoitteita, mutta niiden saavuttaminen ei ole mitenkään kovin tärkeää minulle. Haluan oppia italiaa, mutta minulle on ihan sama opinko sitä loppujen lopuksi, ei se ole niin tärkeää. Ehkä logiikka on siinä, etten tee mitään mistä en pidä, mutta toisaalta minä myös tiskaan. Olisipa hauska joskus olla ajattelematta. Haluaisin oppia meditaatiota.
Mikä sitten on tärkeää?
Minä pidän niin tärkeänä. En minä tiedä, sitä mikä milloinkin tuntuu tärkeältä. Tarvitaanko elämässä tiettyjä käsitteitä minkäkin asian tärkeydestä? Ei. Kai. Jos siltä tuntuu.
Jos siltä tuntuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)