Tein tänään kaksi asiaa, joita en yleensä tee.
Minä soitin pianoa. Soitin sitä Lumiukko-ohjelman biisiä, sitä mitä se Nightwishikin vissiin on laulanu. Osaan sen tosi hyvin. Mutta ihanaa oli se, että soitin.
Vielä parempi juttu oli se, että minä valokuvasin. Minähän EN osaa valokuvata enkä mitään, mistä johtuikin että kuvasin puhelimen kameralla, vähän ja aika köyhiä kuvia. Mutta pääasia olikin siinä, että annoin itselleni luvan tehdä näitä asioita.
Vähän aikaa annoin itselleni luvan vaikka potkia seinää jos siltä tuntuu.
Edistyn.
Mutta nyt aion yllättää kaikki ja laittaa tänne KUVAN.
Siis oikeasti, minä otin tuon kuvan IHAN ITSE. Kävin kävelemässä tuolla joella päin ja sitten kuulin metsästä jotain kummaa ääntä ja kas! Siellä oli tuollainen söpö puro. Leikin siinä sitten vähän aikaa ja otin kuvia. Otin myös videota!
Tykkäsin aina pienenä leikkiä puroilla. Eniten pidin niistä joita pystyi laittamaan mäkeä pitkin menenään aina vain suuremmaksi joeksi ja raivata kiviä virran tieltä. Kuten useimmat lapset, olin puroleikeissä niin kauan että kaikki purot laskivat samaan jokeen ja vaatteet olivat aivan läpimärät.
Alan varmaan tehdä useammin asioita joita en yleensä tee. Siis jos tuntuu siltä. Alan pikku hiljaa luottamaan. Alan pikku hiljaa ymmärtää taas.
Toinen kuva!
Hienoa. Mukana kuvassa jopa oma nenäni, söpö!
Tuo lato oli todella hieno. Kun valo tuli tuosta seinän läpi niin tuli väistämättä mieleen että näin vertauskuvallisesti siellä on minun loistava tulevaisuuteni: täytyy vain päättää uskallanko rikkoa seinän sen saavuttamiseksi. Tuo paikka missä nyt olen (lato), on jo vähän vanha ja osin rikottu, joten olisi varmaan ihan sama rikkoa loputkin...
Kaunista.
Kuunnellaan tämä nyt: Au Revoir Simone - The Lucky One
:)
1 kommentti:
Älä pliis ole alemmuuskompleksinen. Minä olen liian usein sortunut siihen kuultuani, että joku on minua pari vuotta vanhempi. Erityisesti netissä, en minä kasvotusten ketään arvosta. Loppujen lopuksi kun kypsyys ja elämänkokemus ja kaikki, mistä kannattaa olla kateellinen on ihan täysin ihmisestä eikä iästä kiinni.
Toki voi kuulostaa kovin hurmaavalta naureskella poikaystävän, isoveljen ja kolmannen jätkän kanssa pikkukaupungin yössä, mutta loppujen lopuksi on aika harvinaista että ilta on niin onnistunut. Tai ehkä ei, jos ymmärrän pysyä erossa alkoholista ja meininki jatkuu samanlaisena suunnittelemattomana hengailuna, mikä sopii minulle täydellisesti.
Mutta koska näin ei ole, minä olen useimmiten se tyhmä laskuhumalainen tyttö, joka ihan turhaan kuormittaa maksaansa ja kärsii seuraavana päivänä krapulaa, koska hänellä ei ole edes hauskaa. Että vaihtoehdot ovat tyttöporukka, joka on menossa viimeisilleen tälläytyneenä korkokengissä ja pikkumekossa yökerhoon katsomaan jotain hesalaista räppäriä ja tanssimaan tai poikaporukka, josta poikaystävä on ainoa joka oikeasti haluaa minut mukaan, koska on ylpeä ettei minua kiinnosta huono musiikki ja tanssilattia vilkkuvine valoineen.
En usko, että meissä loppujen lopuksi on suurta eroa, ei muita kuin iän mukana tulleet muutokset, kuten se että opiskelu ei ole minusta enää kovin hauskaa, koska teemme sitä ylioppilaskirjoitusten vuoksi, jossa en pärjää koska en ole pikkutarkka perfektionisti.
Lähetä kommentti