Kuudestoista

Hei ihanaa!
Olen tällä hetkellä aika mielissään aika monestakin asiasta, niin oli PAKKO päästä kirjoittamaan tänne ihan mitä sattuu ja ihan mitä vain. Aloitetaan eilisestiä, siis, kävin illalla tutkimusmatkalla tuolla jossain päin ja löysin vaikka mitä ihanaa! Mukana on taas todella ihania valokuvia joiden laatu on 100% paras. Joo.

Eli löysin aivan ihana puistontapaisen viritelmän. Siellä oli tosi kaunis, vähän vanha  ja värikäs leikkikenttä ja koko ruohoalue oli aivan täynnä vaahteranlehtiä! Siinä syksyä minun makuun. Tuon kuvan otin myös sieltä puistosta. Oli jotenkin niin suloisen näköistä kun nuo penkit oli järjestelmällisesti kaadettu nurin. Ylemmällä penkillä pystyi istumaankin varmaan. Ikävä kyllä en ehtinyt ottaa itse leikkikentästä kuvaa kun joukko lenkkeilijöitä häiritsi taidekeskittymistäni..

 

Noniin, pakko mielle puroihin. Tuo oli oikeasti todella hieno puro tuokin. Siinä polun vieressä oli oja jossa kulku puro. Parasta oli että samalla kohdalla oli aika jyrkkä mäki, joten kuului oikein kaunista solisevaa ääntä. Ei, ei minua toki katsottu oudosti kun seisoskelin kuuntelemassa.

 

Ja sitten tuo ihana metsä! Kun olin siellä aiemmin kuvailemassani puistossa, näin kun joku mies juoksi kahden suuren koiran kanssa metsään. No tottakai olen utelias, joten lähdin selvittämään mistä on kysymys. En uskaltanut mennä suoraan metsään, joten lähdin kiertämään erästä polkua metsän laidalla. Metsästä kuului jotain kiljumista - onneksi ehdin väistää hurrrrrjia polkupyörämäenlaskijapoikia, jotka kiitivät suoraan polulle. Niillä oli muuten kypärät. Hienoa! Kiersin polkua eteenpäin, sillä metsä vaikutti melko lailla läpitunkemattomalta. Kun olin kuvailemassa ylläolevaa puroa, samainen koiranulkoiluttaja mies hypähti polulle metsästä.

Odotin kohteliaasti että mies poistuu koirineen, ja sitten ryntäsin metsään. Tuntui niin hassulta, että sellainen ukko haluaa välttämättä kipaista metsikköön iltalenkillään. Vaikka metsä oli todella pieni, siis TODELLA pieni, sain silti melkein eksytettyäni itseni sinne, kun unohdin seurata polkua. Tai oikeastaan lähdin harhapoluille, sillä metsä oli täynnä polkuja. Oli siellä jonkintasoinen puumajakin varmaan. Mutta hieno paikka, varsinkin siinä pehmeänviileässä syysiltaauringossa.

 

Rautatien yli vievällä sillalla on legendaarinen raapustus: OLET TÄSSÄ. Tuo on oikeasti varmaan lempipaikkani täällä, voittaa jopa Coffee Housen! On niin rauhoittava mennä vain seisomaan tuohon ympyrään ja todeta olevansa siinä. Mahtava paikka. Tuo pitäisi mielestäni merkitä karttaan. Merkitäänköhän karttoihin vähän liikaakin turhia paikkoja, eikä tuollaisia oikeasti kivoja paikkoja. Ehkä teen joskus elämyskartan. Mutta muuttuuko tietystä paikasta saatu elämys jos ei saa itse löytää sitä vaan suunnistaa sinne kartan avulla? Visainen kysymys. Kyllä se varmaan muuttuu, elämys siis. Mieluummin teen itse kivat asiat. Vaikka en tiedä, olen kyllä aika yksineläjä muutenkin. Ehkä jonkun toisen mielestä voisi olla kivaa suunnistaa hienoihin paikkoihin ja sitten valittaa miten turhaa se on.

 

Pakollinen aseman kello. Aika kurjaa, että asemallakin on nykyisin samanlaiset kellot kuin koulussa. Ihan oikeasti, tuo on juuri sellainen ankea koulunkäytäväkello. Huoh. Mutta tuossa vaiheessa iltaa (voitte katsoa kellosta ajan) alkoi jo hämärtää. Todella ilkeää! Nimittäin kohta on se 22.12. jolloin on niin pimeää ettei sitä kestä. Asemalla oli tunnelmallista, tosin olisi ollut mukava jos sinne olisi tullut juna ja olisin voinut hämmentää ihmisiä kuvaamalla kelloa.
Ameliessa on muuten todella symppis se ukko, joka katsoo kelloa videokameran kautta. Vähän ilkeä, mutta kiva.

Ja viimeisenä ehkä lempipatsaani täällä tähän mennessä. Ihana miniukko.

Tänään oli kyllä muutenkin kiva päivä.
Nyt olen yksin kämpällä ja vietän tyttöiltaa. Tai mitälie iltaa. Vaikka minäiltaa. Hain kaupasta levyllisen valkoista suklaata, tein ihanaa valkosuklaavaniljakaakaota ja jotain muuta evästä. Varasin koneen viereen kynsienlakkaustarvikkeet ja kohta alan lakkaamaan kynsiä. Tottakai tein myös hienoja tehohoitoja kasvoille ja hiuksille! Alkuillasta kävin myös shoppailemassa, yksin.
Onko ihan normaalia viettää tämmöistä iltaa itekseen? Minulla on ollut oikeasti aivan hirveän hauskaa täällä! Kuuntelen sitä yhtä ameliebiisiä ja välillä olen soittanut pianolla.
Suosittelen kaikille.

Ajattelin tänään myös NaNoWriMoa. Olisi aika hienoa osallistua. Kyseessä on siis jonkinlainen kirjoitushaaste, jonka ajatuksena on yhden kuukauden (marraskuun) aikana kirjoittaa novelli, sanamäärä 50000. Olisi oikeasti todella hienoa osallistua, ehkä epävirallisestikin, eli ilmoittautumatta itse sivustolla. Mutta 50000 sanaa on oikeasti PALJON. En tiedä pystyisinkö siihen. Saati sitten kuukaudessa, kun pitäisi kuitenkin jaksaa kaikki lukiojututkin ja vakavat työt. En oikein tiedä haluanko osallistua, sillä epäonnistuminen ei olisi kivaa, mutta en tiedä jaksanko oikeasti panostaa kirjoittamiseen niin paljon. Toisaalta, pakko on paras peruste. Pisin kirjoittamani novelli on vain 1000 sanaa. Niin miten sitten 50000?

Ehkä voisin osallistua, jos joku muukin osallistuisi tosissaan. Siis joku minun tuttuni.
Hei-hei-haluan-nyt-lakata-kynnet!