Viidestoista

Jee, miten se meni se biisi. Viidestoista yö. *kuuntelee* Ai! Tämä oli tämä kappale! Siistiä, olin ihan unohtanut. Nuo sanat on soineet mun päässä niin kauan etten edes muista, mutta miksi en ole tajunnut kuunnella niitä pois..! Hieno elämys löytää tuttu biisi, varmasti. Hienoin elämys on kuitenkin oleskella koulun tyhjillä käytävillä ja kuunnella jotain ihanaa.

Tänään oli vähän stressipäivä. Tai siis kaikki lähti oikein hyvin, mutta matikantunnilla se alkoi. Ei paljon kiinnostanut kun pakotettiin sinne taululle, varsinkin kun ei mulla mitään käypää laskukaavaa ollut siihen laskuun. Onneksi jollakin aina on lainata. Sitten oli taas vähän rennompaa vähän aikaa, mutta kotona: voi ei kun piti tehdä fysiikan läksyt. Tiedostin että ne olivat oikein helppoja, mutta en vain JAKSANUT keskittyä ja sitten ahdisti kun italiastakin on sanakertaus mutta nyt ei ole enää mitään ongelmaa kun kuuntelin vähän musiikkia, datailin ja tein ne läksyt valmiiksi.

Ehkä kaikessa on kyse vain siitä, millaisen herätyksen on aamulla saanut. Katsos, pimeys ei ole kovin kannustavaa. On todella inhottavaa herätä pimeässä ja nenä jäässä. Iu. Mutta toisaalta, ainahan voi herätä ja laittaa valot päälle.



Tämän saa otsikoida.

Minä en herää
sillä minusta tuntuu nyt pahalta
Tyynyllä on varmasti minulle kerrottavaa

Minä en herää vieläkään
aurinko ei ole noussut
sitä paitsi aavistan jotain.

Minä heräsin heti
sillä muistin että eniten aitoa on se
millainen olet aamulla.

// TÄNÄÄN ON MUUTEN DOBBYPÄIVÄ, ERIPARISUKAT JALKAAN!