Kävelykadulla eurovaaliehdokkaat mainostaa itseään poliisin univormussa ja lettipäiset tytöt jakaa flyereita joistain messuista. Ruokakaupassa mummot täyttää uusia irtokarkkihyllyjä ja näyteikkunoissa siirrellään tavaroita uuteen uskoon. Leikkokukkatiskeille on ilmestynyt uusia värejä, oranssi pääsiäisenkeltaisen tilalle ja yliopistonkadulla on uusi kivijalkagalleria jossa on ystävällinen nainen vihreässä paidassa, se kertoo miten tämä taide on poliittista, miten tässä teoksessa on tutkittu suomalaisten suhdetta hirveen. Kaikki on niin vahvasti liikkeessä mutta pysähtyy kuitenkin paikalleen kun katson tarkemmin, hämäystä sanon minä.
On niin lohduttavaa olla kotona, kun tavarat on tuttuja ja tiedän missä on mitäkin. Huoneen oven sulkemalla olen yksin istuttamieni yrtintaimien ja kevätorvokkien kanssa. Vaikka koko maailma mullistuisi kävelykadulta kirkon portaille tai vaikka vaaleat viillot järven veden pinnassa saavuttaisivat, täällä minä voin istua kaikessa rauhassa ja tervehtiä aamuaurinkoa ikkunalaudalla istuvien kukkaruukkujen takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti