Kun täyttelin kalenteriani viikon alussa, olin aivan tyhjä. Täytin maanantain, tiistain, keskiviikon, torstain, ne osat viikonlopusta jotka osasin. Ihan kuin olisi täyttänyt sanaristikkoa, järkähtämättä ja järjestelmällisesti, vain siksi että niin tehdään. Tietenkin kalenterintäyte on mukavia asioita, asioita joita haluan tehdä, mutta silti - miksi ihmeessä, miksi en vain istuisi aamuyöhön asti huoneeni lattialla ja meditoisi, miksi en lähtisi viikonloppuna ulos ja tanssisi silmät kiinni jalat kipeiksi.
Kuitenkin kun herään aamulla seitsemältä ja nuuhkin parvekkeella aamuilmaa ja tuulen suuntaa olen iloinen siitä että asiat on järjestetty jonoksi jossa ne päivän aikana tapahtuvat. Kaikessa on struktuuri jonka sisässä tapahtumat loksahtelevat paikoilleen. Ja voihan kalenterin aina sulkea, merkinnät sotkea ja jättää menemättä, jättää tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti