partirò

Domani, huomenna, ensin på svenska ihmettelemään miten kaikki ne kauniit kuvat mistä olen lukenut ovat oikeasti olemassa. Tove Jansson, viimeinkin silmästä silmään.

Näin eilen unta lentokentästä. Ei sellaista kauhean romanttista joka olisi ollut täynnä lähtötunnelmaa vaan ennemminkin realistista. Vähän epävarma olo, kiireisiä ihmisiä, ei oikein tiedä mistä puhua. Odotellaan siinä lähellä oikeaa porttia ja hypähdellään välillä kun ollaan mielissään mutta kohta väsyneitä jos portti ei jo avaudu.

Voi italia ja Italia, en oikein tiedä miten ajatella. Ihan kuin olisin menossa huomennakin korttikauppaan pyörittelemään kortteja tuolta hyllyltä toiselle mutta kuitenkin huomenna tähän aikaan olen ihan muualla, väsyneenä mutta on lämmin eikä sada vettä. Kohta olen niin kaukana kaikesta mitä pitäisi tehdä enkä voi sille mitään - on vain pakko hakea un gelato, ciao, vivere.