maanantai 18. elokuuta 2014

rankkasadekuuro

Pyöräilen kuurona kuulokkeet korvissa kun sade yltyy ja ropisee katuun, kattoihin, kävelijöihin. En kuule mitä ne sanovat kun kastuvat, minä kuulen vain mitä on kuulokkeissani. Ensin katson ilmeettä kun kenkäni valuvat vettä, pohdin onko ripsiväri levinnyt tai hiukset kihartuneet hullunkurisesti  mutta liikennevaloissa (kun sade jälleen hieman yltyy, suorastaan naurettavan dramaattisesti), kiskonkin huivin päähäni kuin mummoilla piirretyissä, annan meikin levitä ja alan hymyillä.

En ole sokerista vaan kukkasista, virkistyn ja huikkaan jalankulkijalle - ihana ilma! Pyöräilen kuin en olisi koskaan pyöräillyt ja annan veden roiskua pyörien alta kengilleni.

2 kommenttia:

S kirjoitti...

Näin eilen, kun mies oli juoksulenkillä, vaikka satoi kunnolla vettä. Mietin, et jos mulla on joskus voimia, niin haluun tehdä samoin!

Lyydia kirjoitti...

Hapuilemassa: suosittelen ehdottomasti! :) siinä kurjuudessa on jotain tosi piristävää!