Kävin Norjassa ja se oli hieno. Siellä oli metsää ja puita kaikkialla, vanukasta lusikoiva mummo rautatieasemalla, pehmeitä neuleita kirpputoreilla. Siellä ei ollut yhtään mitään pelättävää, siellä oli helppo olla vain yksilö ja varma siitä mitä haluaa. Lentokoneessa katsoin koko matkan maata ja merta.
Tulin kotiin vasta keskiyöllä ja kirjoitin paperille mikä on fokus: meditointi, haaveilu, muistiin kirjoittaminen, vaihtosuunnitelma ja maailmanpelastaminen. Kuinka helleaalto ja pitkät päivät postikorttipuodissa viedä fokuksen niin kauas, että sitä alkaa vain tottua siihen missä elää muistamatta että maailma ei pelastu vain odottamalla.
Ja nyt en malta odottaa: suoraan puhumista, suursiivousta, kuuttakymmentä opintopistettä, palavereja, syyskanervien istuttamista, armon antamista, tätä hetkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti