tiistai 16. syyskuuta 2014

kollektiivi

Aamusta alkaen olen kuunnellut Kerkko Koskinen Kollektiivia. Kuin käkikellossa, elän kuin käki kellossa ennen kahdeksaa ja kylmä ilma puskee valkoisiin sormiin kun pyöräilen luennolle.  Opiskelemme huolella, hengen ja ruumiin ja lukujen ja sanojen suhdetta. Jaksan vaikka aamun tuloon asti, kun antaa itsestään vain sopivasti, tänään vain vähän.

Pyörät rullaa kevyesti pitkän sillan yli, ulos kirjastosta ja rauhaan. Rauhallisin paikka kaupungissa on on joogasali auringossa, teen aurinkotervehdyksen, vallankumous tähän päivään. Vie mut heiluvaan tallinnan-lauttaan, ole tyytyväinen nuorena, älä anna avaimenreiän olla ainoa ikkuna.



Ei kommentteja: