Ruotsinkieliset lyhytelokuvat, ne on vastustamattomia. Ensimmäisen nimi oli den gamle och hatet, pidin siitä vaikka se yritti olla hauska kaikessa hiljaisuudessaan ja typerässä musiikissa. Siinä oli vanha mies joka oli saanut halvauksen ja joka vihasi kaikkea ja sen miehen poika joka yritti pitää vanhan miehen elossa vihan avulla. Sitä ehkä sitä ymmärtää sitten kun ei oikein tiedä mihin muuhunkaan tarttua tai vedota - koska viha on ulospäinsuuntautuvaa ja se toinen sisäänpäin.
Se toinen oli pelottava: observerade. Sali kutistui pieneksi, sopivan kokoiseksi meille. Niin että kuuli kun vieressä istuva käänsi päätään, ilmeet oli ihan jähmettyneitä ja ne tarkkailivat kun ihmiset kutistuivat ja kasvoivat vuorotellen filmissä. Kaikki rauhassa mutta tiheästi hengittäen, turvassa pimeässä ja elokuvan jälkeen viileässä tuulessa kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti