Kiidän pyörällä puutarhapalstojen ohi joka päivä ja sitten ajattelen, ihan kuin ei olisi kiire minnekään, miten kävelisin omalla palstalle ja hetken katselisin suoria porkkanarivejä. Ihan itse kylvettyjä ja hallalta suojattuja.
Sinne palstalle olisi toisinaan vähän puolipakko mennä mutta kuitenkin kun sinne kävelee niin tulee olo että tämä on oikeaa. Palstan laidassa vähän liian pieni metallinen kastelukannu jolla vetta saa kantaa vesipisteestä ainakin viisi kertaa että kaikki taimet korret ja kesäkukat saavat tarpeeksi vettä. Kastelun ja kitkemisen päätteeksi hymyillään kädet ja poski mullassa naapuripalstaleiselle, pyyhkäistään käsiä kukkahameeseen ja kävellään luonnonkukkakedon kautta kotiin. Kukka hiuksiin, unohtuu, muistetaan vasta kun varisee nukkumaanmennessä matolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti