Vapusta tuli sittenkin jotain. Vaihdoin viidakkomekon päälle, hiukset kampasin laineille ja tein silmiin paksut rajaukset. Yritin parhaani tutustua juhliviin vaasalaisiin, saada katsekontaktin tanssilattian yli ja olla mukana mutta lopulta jäljellä oli vain ei-mistään-kotoisin oleva anonyymi (mutta tanssitaitoinen) kaveljeeri ja kotimatka yksin uuteen asuntoon ilman pienintäkään aavistusta siitä mikä olisi helpoin tai nopein reitti.
Aamulla heräsin aikaisin, luin vakavaa. Etsin kaapista asennepaidan, painoin ylioppilaslakin päähän ja kävelin kaupungilla kellastuneitten hattujen seassa. Aurinko paistoi vaikka muualla satoi vettä: tämä on vaasa jonka minä luulin tuntevani. Illalla lenkillä suunnittelin kesää, uskalsin ajatella että kaikki järjestyy täälläkin ja samalla turussa. Jos vain jaksan, teen päätöksiä (ei niin väliä onko ne oikeita vai vääriä) ja olen kiltti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti